Tässä meidän vanha neiti hunningolla. Kitillä on viime viikkojen aikana ilmennyt karkailuhalukkuutta. Muutaman kerran se on vilahtanut ovenraosta kuistille, mutta palannut kiireellä takaisin joko omin avuin tai Sennan tuuppimana. Tänään se karkasi jo muutamia metrejä takapihalle mamman kukkapenkkiin liljan taimia maistelemaan.
Sennan paimennusyrityksetkään eivät tällä kertaa tehonneet, vaan neiti halusi kerrankin olla ihan pihalla. Otin sen jo syliin, kannoin kuistille ja laskin Lauran pyynnöstä lattialle. Eipä Kiti mennytkään sisälle kuten yleensä, vaan kirmaisi uudelleen pihalle. Siinä vaiheessa Sennan paimennusvietti käynnistyi todenteolla, mutta Kiti vain sähisi kiukkuisena eikä suostunut kääntymään takaisin sisällepäin. Onneksi se ei varsinaisesti karkuunkaan yrittänyt, joten sen sai helposti otettua syliin ja kannetua sisälle.
Minä kaipailen jo vesisadetta, mutta luvattuja kuuroja ei ole kohdalle vielä sattunut. Vilkaisin juuri ennustetta, jonka mukaan aikaisintaan huomenna iltapäivällä saatetaan saada ilmaista vettä. Portin pielessä kasvavia jalopähkämöitä on pitänyt jo kastella, kun paikka on niin kuuma ja vähämultainen.
Nyt taitaa olla kaikkien aikojen paitsi itikka-, myös punkkikevät. Sennasta poistimme juuri toisen punkin. Itselleni kävin tänään ottamassa kolmannen punkkirokotuksen eli nyt ei pitäisi ainakaan aivokuumeen iskeä lähivuosina. Vahinko vaan, että rokotus pitää uusia aina 3-5 vuoden välein, jos meinaa pitää suojan hyvänä.
Tässä yläkuvassa meidän värimuuntunut sireeni, vai voisiko olla kokonaan eri kasvista kyse? En ole aivan tarkkaan tutkinut asiaa, mutta vaaleaa lilaa emme ainakaan koskaan istuttaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti