Hrrr....

Tämä aamu valkeni harmaana ja kahdeksan aikaan synkät pilvet lähestyivät joka puolelta (ks. yläkuva). Viimeistelin illalla kesken jääneen  haravointityön ja sillä aikaa pienen pieni sade ropsahti niskaan. Meidän pihamme sattui ilmeisesti aivan vetisen pilven reunan kohdalle, koska sade loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Mutta se lyhytkestoinen pisarointi oli tiheää ja tipat raskaita. Kun sitten kohta pääsimme Sennan kanssa liikkeelle, oli parinsadan metrin päässä oleva katu aivan märkä. Me kuitenkin pysyimme puolen tunnin lenkkimme ajan kuivina, varsinaínen sade alkoi vasta meidän päästyä kotipihaan. Early Bird catches... vai mitenkä se menikään... Kyllä aamuhetket ovat yleensä parasta aikaa ulkoilla, tänä aamuna kyllä tuntui kylmältä vaikka lämpöä oli noin 7 astetta.

Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikka tuuli oli edelleen voimakas. Haravoin paitsi omaa pihaa, myös kujallamme olevaa yhteistä pientä lämpärettä, joka urakalla kylvää ympäristöön vaahteranlehtiä. Senna oli kanssani kujalla ikään kuin apuna hommissa. Kaikki sujui hyvin niin kauan, kunnes se huomasi jänöpupun aivan kujan alkupäässä ja lähti sen perään. Minä karjuin eitä niin, että naapurit kurkkivat ovenraoista ja varmaan arvelivat minun lopullisesti seonneen. Mutta Senna ei kuullut mitään ja näki vain jäniksen, ja syöksyi sen perässä kylän kokoojakadun yli vastakkaiselle kujalle. Laitoin kiittimet ristiin ja toivoin parasta. Pupu loikki lopulta jonkun pihalle ja siinä vaiheessa Senna muisti palata kotiin. Ja taas edessä oli taas tuon samaisen kadun ylitys. Minä olin 150 metrin päässä enkä voinut edelleenkään kuin tuijoittaa ja toivoa parasta. Huutamisen olin täysin turhana onneksi tajunnut lopettaa.

Tästä episodista selvisimme kuin selvisimmekin onneksi säikähdyksellä ja sain hyvän opetuksen. On se vaan aika turhauttavaa nähdä kuinka oma (paimen)koira pinkoo karkuun eikö edes päätään käännä, vaikka kuinka huudan. Vieläkin vähän kitusissa tuntuu... Nyt tuo samainen otus makaa taju kankaalla tuossa lattialla, kun teetin sillä äsken älyä vaativan tehtävän. Olen tainnut esitellä ko. lelua joskus aikaisemin täällä blogissa. Emme ole sitä pitkään aikaan käyttäneet eikä Sennalla tuntunut olevan mitään muistikuvaa/hajua siitä, kuinka namit saadaan ko. "laatikoista" ulos. Se yritti väkivaltaa, kun äly ei riittänyt. Pienellä avulla namit saatiin lopulta yksi toisensa jälkeen ulos, mutta Sennalle ei tainnut  kuitenkaan valjeta, mikä oli se oikea tekniikka. Mutta lelu toimi kuten toivoin: nyt Senna nukkuu ja saan rauhassa kirjoittaa ja kuunnella Josh Grobania "uudessa kirjoittajan huoneessani".

Sain nimittäin eilen inspiraation ja raivasin itselleni omaa tilaa entisestä Villen huoneesta, tähän astihan minä olen kirjoitellut olohuoneen sohvalla tai ruokapöydän ääressä (käytännössä molemmat ovat osa samaa tilaa). Nyt minulla on allani äidiltä ja isältä peritty ikivanha nahkainen TV-tuoli, jossa on tosi hyvä istua ja kirjoittaa varsinkin, kun olen nostanut jalat jakkaralle. Huone on toiminut ja toimii edelleen myös vierashuoneena, mutta viime aikoina täällä on pidetty talven yli hengissä ja kasvateltu pelargoneja sekä säilytetty kaikenlaista tavaraa, erityisesti Lauran ulkovaatteita. Kukat on viety kuistille ja vaatteet yms. ylimääräinen roina on koottu nyt eteisen lattialle odottamaan loppusijoitusta. Näin meillä siivotaan... Julkaisen kuvan huoneestani myöhemmin, kunhan saan sen viimeisteltyä.

Eilen siis oli aika tehokas päivä sekä ulkona että sisällä. Laitan tähän kuvan vielä meidän puutarhajätekehikoistamme, jotka kaikki (yht. 5 kpl) ovat melkein täynnä. Osa pihasta on vielä haravoimatta, etupihan kukkapenkki siirtämättä ja mansikkamaa uudistamatta jne. Ohessa myös kuva meidän omenapuusta, joka ei tänä vuonna taida työlllistää meitä. Sitten kuvassa Senna  tulevalla patiolla. Ja lopuksi valkovuokkoja (Anemone nemorosa) tämän aamun lenkiltä.

Lähden tässä kohta zumbaamaan. Mainittakoon, että painoni ei ole mittavista ponnisteluista huolimatta oikeastaan yhtään vähentynyt...

Kuulin, että alkavan viikon puolessa välissä päästäisiin ulkolämpötiloissakin jo kahdenkympin tuntumaan. Uskoisisko tuota? Viime aikoina, kun on ennustettu hyvää säätä, ennusteet ovat sitten aikaa myöten tarkentuneet ja huonontuneet... Mutta olisihan tuo lämpö erityisesti tässä kohtaa kovin tervetullutta, tänään siis oli aivan hirveän kylmä, tiedoksi, jos joku ei sattunut itse huomaamaan. Tuon aamun viileyden jälkeen ja lisäksi kun alkoi taas tuulemaan... Hrrr.