Vappu, Der Erste Mai, May Day

Kevään ensimmäistä jäätelöä jonottamassa muutaman muun kanssa

No niin, nyt se on sitten jo toukokuu ja vapun päivä, ensimmäinen toukokuuta. Tämmöinen keskelle viikkoa sattuva arkipyhä sekoittaa kyllä pään täydellisesti, meikäläiseltä ainakin: eilen tuntui aivan perjantailta ja tänään tuntuu sunnuntailta. Eilen oltiin väsyneitä... kahden työpäivän jälkeen, myös huonohkolla säällä lienee ollut oma vaikutuksensa tuntemuksiin. Ei paljon huvittanut vapun tunnelmaa rakentaa, kun oli sadetta ja tuulta luvattu. Keli ei kuitenkaan loppujen lopuksi tainnutkaan olla niin surkea, kuin ennakoitiin. Mutta varmuuden vuoksi emme kutsuneet vieraita eikä meitäkään kukaan halunnut tavata, joten katselin tavalliset tiistain ohjelmat, Salkkarit ja Pientä pintaremonttia. Sitten pikasaunomisen jälkeen sonnustauduimme Tuomon kanssa sohvalle katsomaan Brad Pitt -elokuvaa Seitsemän vuotta Tiibetissä. Olin katsonut elokuvan jo joskus aikaisemmin ja tiesin sen katsomisen arvoiseksi. Silti jossain kohtaa nukahdin, kuinkas muuten, mutta virkosin uudelleen ja näin lopunkin.

 

Täksi aamuksi tai paremminkin aamupäiväksi Tuomo oli suunnitellut meille oikein ohjelmaa, säävarauksella tosin. Mutta päivä valkeni pilvettömänä, joten klo 9.10 nostimme kytkintä kotipihassa ja suuntasimme auton keulan kohti Haukkavuorta, joka on WWF:n perintömetsäkohde Keravalla. Olipa mukava tarpoa keväisessä metsässä, vaikka hikihän siinä hommassa tuli. Huomenna saattavat reisilihaksetkin muistaa ylös- ja alaspäin tarpomiset ja kaatuneiden puunrunkojen ylitykset. Laitanpa tähän muutaman kuvan kyseisestä metsästä. Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla.

 

 

Haukkavuorella

Hauska puu, muistutti jalavaa.




Perintömetsässä on tilaa käävillekin

... monenlaisille

Keravanjoki

Haukkavuorelta suuntasimme Sarvikalliolle, joka sijaitsee Tuusulanjärven länsirannalla. Kerrassaan mainio paikka sekin hienoine kallioineen, vaikka järven vesi näyttikin melkoisen ruskealta ja samealta, aivan erilaiselta kuin lapsuuden sinisävyiset vesimaisemat Saimaalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Mukavan retkeilyn päätimme hakemalla kevään ensimmäiset jäätelöt Järvenpään kävelykadun kioskista (ks. ensimmäinen kuva). Melkein parikymmentä minuuttia piti jonottaa ennen kuin onni ja autuus koitti salmiakin ja vanhan vaniljan jäätelömäisenä yhdistelmänä. Kotimatkalla tapasimme vielä Helenan, Karin ja Zapan.

Olen hurahtanut smoothieihin, kiitos Tuijan ja Roosan. Laitan tähän erään reseptin, jota olen nyt muutaman kerran  kokeillut. En ole vielä(kään) olennaisesti laihtunut, koska liikunnan lisäyksen olen kuitannut herkuttelemalla iltaisin. Mutta tämä herkku ei lihota eli yritän vastedes pitää vain tähän tarkoitettuja aineksia kotona. Ohje on noin kahdelle:

2 banaania

2 dl rasvatonta maitoa

2 kourallista pinaatin lehtiä

0,5-1 dl heraproteiinijauhetta

1-2 dl mustikoita tai muita marjoja
 

 



Kaikki aineet vain sekaisin jonkinlaisessa mixerissä ja hyvää tulee. Ainemäärät eivät ole tarkkoja, itse en mittaa mitään, vain banaanit lasken... Heraproteiinijauhetta löytyy supermarkettien urheiluosastoilta (ainakin), minä käytän sellaista neutraalia eli ei minkään makuista. Vihertävä pussi, jossa lukee HERA80 Heraproteiinijauhe (Best Selling Whey Protein). Enpä olisi koskaan uskonut itse käyttäväni moista jauhetta, mutta siinä se muiden aineksien seassa menee aivan huomaamatta ja pitää ilmeisesti nälkää. Merkillistä kuinka pinaatin lehdetkin hajoavat aivan huomaamattomiksi...

Sunnuntailta tuntuu, vaikka huomennakin on vielä vapaata. Pidän siis loppuviikon lomaa. Voi kuinka ihanaa!