Tulkoon vaikka sade

Siinä se nyt sitten komeilee, meidän uljaan yhteistyömme tulos: uusi mansikkamaa! Vähän harvalta tuo vielä näyttää, mutta jos hyvin käy, ja miksei kävisi, kesän aikana penkki täyttyy mansikan kasvustoista, ja toivottavasti myös marjoja saadaan.

Koko päivän tähän saakka on näyttänyt siltä, että sade alkaa millä hetkellä hyvänsä. Sillä aikaa kun kävin kaupassa, Tuomo sateen pelossa ajeli nurmikon. Ensi kertaa tänä kesäkautena! Mutta säänhaltija oli puolellamme ja saimme mansikatkin istutettua kuivin nahoin. Eli nyt voisi vaikka alkaa sataa. Yöllä tai myöhään illalla oli satanut, mutta vain vähän.

Mansikkamaan uudistamisessa kävi kuten meikäläiselle aikoinaan herätyskellon "korjaamisessa": kun laittaa osia takaisin paikoilleen, niitä jää jostain kumman syystä yli. Mansikan taimia olisi nyt vaikka muille jakaa eli tervetuloa hakemaan. Lajista ei ole muistikuvaa, mutta marjat ovat makeita. Istutin taimia kahteen kukka-astiaan ja yhteen pesuvatiin, mutta silti niitä vielä riittää. Kuvan purnukoissa ovat vain pienimmät taimet, isot paakut ovat vielä maassa odottamassa uutta istutuspaikkaa. En millään raaskisi hävittää niitä, kun ne tuottavat niin hyviä marjoja.

Luin jostain innostavasta puutarhalehdestä, että perunoita voisi istuttaa vaikka ämpäriin. Eipä ole tullut koskaan omaan pieneen mieleen moinen. Täytyy kokeilla ensi keväänä, nyt on jo myöhäistä, kun ei ole itäneitä perunoita valmiina. Suurta satoa ei sillä menetelmällä tietenkään saa, mutta pienet maistiaiset vaikka juhannuksena voisi olla kiva juttu.

Olen kai joskus ennenkin muistellut Eino Leinon runoa, jossa todetaan Lapissa kaiken kukkivan nopeasti. Näin täytyy olla, koska tällä Etelä-Suomessakin kasvukausi on suhteellisen lyhyt. Nyt on toukokuu vasta vähän yli puolessa ja niin moni kasvi jo kukkii ja on ainakin jo hyvässä kasvussa. Omalla pihalla kukkivat tällä hetkellä vuorenkilvet, skillat, helmililjat, tulppaanit, mukulaleinikki, norjanangervo ja marjapensaat, kuten tuli jo eilen todettua. Ja tietysti voikukat, kuinka meinasikin unohtua! Lisäksi alppiruusu on nupullaan. Luonnossa valkovuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa, mustikat ja oravanmarjat kukkivat parhaillaan ja kielot tekevät tuloaan. Toinen kesäkuun kukkija lupiini kasvaa sekin jo kovaa vauhtia. Maan pinta on vielä hetken melko paljas, mutta eipä aikaakaan, kun erilaiset heinät täyttävät kaikki vapaat paikat.

Nyt, kun tuo lämmin keli vihdoin meidät tavoitti, olen ollut melko paljon ulkona ja jotenkin ehtinyt havannoida ympäristöä tavallista enemmän. Ja nauttinut! Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi saada aika hidastumaan. Suomen kylmä ja pimeä aika on niin kovin pitkä, kesä taas ainakin lyhyt eikä sen lämmöstäkään aina ole takeita!

Eilen innostuin ennakoimaan jo uuden patiomme avajaisia, vaikka patio on vasta jonkinlainen ajatus pään sisällä, toivottavasti myös Tuomon... Ostin valkoisen hortensian, joka varmasti sopii siihen uuden pation kulmalle. Kukka oli tarjouksessa, mutta silti melko arvokas, joten täytyy pitää siitä oikein hyvää huolta, että se on hengissä vielä sittenkin, kun patio joskus (toivottavasti) valmistuu. Mutta kauniisti se koristaa etukuistiakin.

Ostin Josh Grobanin levyn, kuuntelen sitä parhaillaan ja virittäydyn samalla jo ensiviikon tiistain konserttiin. Komeaääninen Josh tulee silloin esiintymään Hartwall-Areenalle. Tuskin maltan odottaa.

Taidan ennen jääkiekko-ottelua käväistä pihalla, kun ei vieläkään sada. Minun olisi varmasti parempi olla katsomatta koko ottelua, jotta voitto varmistuisi. Viime ottelussakin, Suomi pärjäsi hyvin aina kun olin täällä kirjoitushuoneessani. Heti kun menin katsomaan ottelua, alkoi pojilla alamäki. Onneksi ymmärsin pysyä kolmannen erän poissa TV:n äärestä... Jospa ottaisin neuleen mukaani, enkä katsoisi kuin ihan vähän välillä?

Loppukommentti (klo 21.22) : katsoin ihan vähän vaan, mutta huonosti kävi...