Yllä olevassa kuvassa on meidän mansikkamaa ennen kuin kävimme siihen käsiksi. Yllättävän paljon maasta irtosi mansikantaimia, ihan väsymykseen saakka. Tänään tosin tunsin suurta väsymystä jo töistä palatessa. Kun kävelin asemalle, tunsin itseni todella vanhaksi.
Viikolla osallistuin työnantajan tarjoamaan energiaa antavaan valmennukseen. Siellä puhuttiin mm. ikääntymisestä ja kysäisinkin onko minun ikäiseni ikääntynyt. Sain vastauksen, että viisikymppisenä on keskimäärin huonommassa kunnossa kuin kolmikymppisenä, mutta paremmassa kunnossa kuin seitsenkymppisenä. Ikääntyminen sinänsä on yksilöllistä. Aina kun haluan kauhistella ikääni, sanon ääneen olevani jo kuudennellakymmenennellä. Mutta oikeasti enimmäkseen tunnen olevani aivan keskeneräinen kakara, ainakin henkisesti. Kroppa vaan välillä muistuttelee jostain muusta.
Mutta siis, tänäänkin jaksoimme vielä työpäivän jälkeen ahertaa puutarhassa. Laitan tähän välivaihekuvia mansikkamaaremontista, loppuhuipennus koittanee huomenna.
Tuomo mallasi kävyillä taimien paikkaa, emme siis ole istuttamassa mäntyjä...
Senna oli pihalla koko illan, mutta teki tarpeensa vasta päästyään oikeaan metsään. Aamulla muuten kannoin siilin puistosta meidän pihalle nukkumaan. Se nuokkui nenä kiinni meidän aidassa oikein aurinkoisessa ja näkyvässä paikassa ja pelkäsin sen siinä joutuvan ikävyyksiin. Meidän etupihalla on tuijia ja tuivioita, joiden helmassa on hyvä siilien nukkua, ainakin niitä siellä on majaillut. Tämä siili ei yhtään sähissyt sylissäni vaan nosti päänsä esille ja katseli maisemia, kun kannoin sitä ja juttelin rauhoittavia.
Sitten kuvia iltalenkiltä, jossa näin mustikoiden kukkivan. Ja omalla pihalla tajusin, että viinimarjatkin jo kukkivat. Ja norjanangervokin melkein.
Sitten vielä tuoreet kuvat eläimistämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti