Rauhallista helatorstaita

Niin kävi, kuten oli ennustettu: tänään on sadellut vettä. Läksin pihahommiin, kun arvelin, ettei sillä hetkellä satanut niin paljon. No kyllähän se kuitenkin satoi... Jos olisin viivytellyt vaikka tunnin, olisin selvinnyt kuivempana. Eli tällä kertaa early bird catches -logiikkani ei toiminutkaan odotetulla tavalla. No, mutta lämpöä on kuitenkin noin 10 astetta, eikä tuule. Siis oikein kesäntuloa edistävä keli vallitseee.

Yläkuvassa on vähän siistitty rinne, mutta kuivanutta heinää on vielä repimättä vaikka kuinka paljon. Kuvassa ylempänä tiellä näkyy pieni kasa haravoitua tavaraa. Haravointi odottaa vielä tekijäänsä, mutta pieni takapakki yllätti siinä hommassa, kun kottikärryjen rengas osoittautui tyhjäksi. Renkaiden paikkaus ei sekään kuulu varsinaiseen osaamisalueeseeni, joten enpä vielä tiedä kuinka siitä ongelmasta selvitään. Ehkä kilautan kaverille kotiin... Tuomo osaa varmasti auttaa vaikka etänä.

Viime yönä sattui kummallinen tapaus klo 03.50. Vaarin turvapuhelin alkoi piristä ja pilpattaa, ja siellä miesääni huhuili ja halusi tietää onko meillä kaikki ok. Olihan meillä, mutta arvoitukseksi jäi miksi meihinpäin otettiin yhteyttä. Me kun emme hälyttäneet apua. Tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Aikamoinen herätys keskellä yötä.

Toinen kummallinen tapahtuma paljastui, kun huomasin noin tunti sitten, että auton kuskinpuoleinen takaikkuna oli auki noin 5 cm, vaikka en tietääkseni ollut koskenutkaan siihen. Kauhistuin, kun kuvittelin kaiken sen sateen määrää, mikä on aamupäivän aikana ehtinyt lorottaa ikkunasta sisään. Onni oli kuitenkin tässä tapauksessa puolellani, eikä auton sisällä näkynyt lammikkoa ja penkkikin näytti kuivalta.

Autossa piilee kuitenkin ainakin yksi ongelma; hämähäkki, jonka huomasin eilen kesken ajon Orivedellä yhtäkkiä killuvan aivan pääni vieressä ikkunan puolella. En aivan joutunut paniikkiin, mutta lähellä se oli. Mietin, kuinka saisin sen jotenkin pois siitä killumasta niin, ettei se kuitenkaan kiipeäisi minuun. Mutta ennen kuin ehdin löytää jotain kättä pidempää, se äkisti laskeutui johonkin näkymättömiin.

Lopun matkaa ajelin istuen penkin oikeassa reunassa suurin piirtein puolella kankulla, etten vaan rutistaisi mahdollisesti penkillä piileskelevää hämähäkkiä. Suhtautumiseni on siis hyvin kaksijakoinen, en halua missään tapauksessa mitään pahaa hämähäkeille, mutta en myöskään halua, että ne kiipeilevät minussa. Ja se niiden verkko vasta kammottava onkin.

Äsken, kun suljin auton ikkunaa, näin että kuskin oviaukon yläkulmassa oli jonkinlainen pieni seitti. Itse tekijää en kuitenkaan nähnyt, vaikka yritin katsoa tarkkaan joka puolelle. Kammottava ajatus ja pelko onkin siis, että se taas kesken ajon ilmestyy jostakin killumaan silmieni eteen... Näin on käynyt joskus ennenkin eli hämähäkit ilmeisesti viihtyvät autoissamme. Tai sitten ne tarttuvat mukaamme metsäreissuilta. Sennakin pitkine karvoineen on varmaan oikea pikkueläinmagneetti.

Taivas kirkastuu, ehkä ensimmäinen sadealue on selätetty. Ennen seuraavan saapumista pitää vielä nautiskella ulkonaolemisesta. Taidamme pistäytyä  myös vaaria katsomassa terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Laitan tähän loppuun vielä omalta (siis mummun ja vaarin) pihalta aamulla bongaamani keväänmerkit, sinivuokon ja näsiän.

Sinivuokka (Hepatica nobilis)

 

 

Näsiä (Daphne mezereum)