Kiti-karkulainen

Tässä meidän vanha neiti hunningolla. Kitillä on viime viikkojen aikana ilmennyt karkailuhalukkuutta. Muutaman kerran se on vilahtanut ovenraosta kuistille, mutta palannut kiireellä takaisin joko omin avuin tai Sennan tuuppimana. Tänään se karkasi jo muutamia metrejä takapihalle mamman kukkapenkkiin liljan taimia maistelemaan.

Sennan paimennusyrityksetkään eivät tällä kertaa tehonneet, vaan neiti halusi kerrankin olla ihan pihalla. Otin sen jo syliin, kannoin kuistille ja laskin Lauran pyynnöstä lattialle. Eipä Kiti mennytkään sisälle kuten yleensä, vaan kirmaisi uudelleen pihalle. Siinä vaiheessa Sennan paimennusvietti käynnistyi todenteolla, mutta Kiti vain sähisi kiukkuisena eikä suostunut kääntymään takaisin sisällepäin. Onneksi se ei varsinaisesti karkuunkaan yrittänyt, joten sen sai helposti otettua syliin ja kannetua sisälle.

Minä kaipailen jo vesisadetta, mutta luvattuja kuuroja ei ole kohdalle vielä sattunut. Vilkaisin juuri ennustetta, jonka mukaan aikaisintaan huomenna iltapäivällä saatetaan saada ilmaista vettä. Portin pielessä kasvavia jalopähkämöitä on pitänyt jo kastella, kun paikka on niin kuuma ja vähämultainen.

Nyt taitaa olla kaikkien aikojen paitsi itikka-, myös punkkikevät. Sennasta poistimme juuri toisen punkin. Itselleni kävin tänään ottamassa kolmannen punkkirokotuksen eli nyt ei pitäisi ainakaan aivokuumeen iskeä lähivuosina. Vahinko vaan, että rokotus pitää uusia aina 3-5 vuoden välein, jos meinaa pitää suojan hyvänä.

Tässä  yläkuvassa meidän värimuuntunut sireeni, vai voisiko olla kokonaan eri kasvista kyse? En ole aivan tarkkaan tutkinut asiaa, mutta vaaleaa lilaa emme ainakaan koskaan istuttaneet.

Myöhäisillan tervehdys

Tässä se nyt kukkii, saunakiuluun istutettu mansikantaimi. Pekka Pouta juuri ihmettelee, että tähän aikaan illasta pohjoisessa Suomessakin on vielä yli 20 astetta lämmintä. Niin on meilläkin ja Tuomo on vielä pihahommissa. Minä kyllä ihmettelen sitäkin, että tämmöistä on toukokuussa! Taisivat muuten mustikan kukat selvitä paleltumatta tästä keväästä. Kun nyt vielä saisivat vettäkin riittävästi, olisi meillä herkkuja ensi talven smoothieihin.

Laitan kuvan vielä meidän sireeneistä. Ehkä jo viime vuonna kerroin, että olemme istuttaneet pihallemme valkoisen ja tumman lilan sireenin, mutta nyt meillä kasvaa kolmenvärisiä sireeneitä! Kuvassa keskellä ovat ne uusimmat tulokkaat, lienevätkö jotenkin risteytyneitä?

Aamulla kiinnitin huomiota havupuiden kuluvan vuoden kasvustoon. Ei niihin meinaa joka vuosi huomio kiinnittyä, vaikka kyllä pitäisi. Eivätkös ole aika söpöjä?

Tässä vielä vilkaisu meidän jättipoimulehtiin, jotka nekin ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Kohta ne alkavat kukinnan.

Tässä tämän päivän ensimmäinen kuva heti aamukuudelta, kävyt meinasivat tulla silmille heti portista ulos astuessa.

Mainittakoon vielä, että itikat ovat löytäneet tiensä myös meidän pihalle. Toissayö kului raapiessa, viime yöksi löysin yhden allergiapillerin ja tänään kävin ostamassa uusia. Ennen vanhaan huomasin itikat vasta juhannuksena, nyt nekin ovat ilmeisesti parhaassa iskussaan jo toukokuussa. Hämmästyttävä kevät!

Kuin uitettu koira

Senna sai tänään elämänsä ensimmäisen kokovartalokylvyn, mikä tässä nyt tunnustettaneen. Laura antoi kylvetettävälleen muutaman namipalan palkkioksi, koska Senna oli kyllä tosi kiltti kuten aina. Kylvyn jälkeen se oli tosi riehakas ja kokeili leikkiä lelulla jos toisellakin. Taisi kostea turkki vähän kutistakin.

Muuten(kin) päivä oli aivan mahtava, lämpöä yli 20 astetta ja aurinkoa saatiin taivaan täydeltä. Itätuuli puhalsi melko reippaasti, mutta se oli vain hyväksi vallitsevassa kelissä. Ja istuttamani kukkaset ovat vielä hengissä.

Mainittakoon, että mansikat ovat kaikesta viime aikoina kokemastaan huolimatta aloittamassa kukintaa. Osa mansikantaimista muutti Helsinkiin jaVantaalle, kiitos Katille ja Suville. Vielä olisi muutama taimi ilman uutta kotia...

Kukkimisesta tulikin mieleeni, mahtaako juhannuksena meidän pihalla mikään kukkia. Nyt nimittäin jo sireenienkin kukinta on aluillaan enkä usko sen kestävän kolmea viikkoa.

Hyvästi luumupuu!

Niin lähti tänään meidän pihasta luumupuu! Tuomo pisti apinanraivolla puun poikki ja paloiksi hetkessä. Sennakin kantoi kortensa kekoon. Vuonna 1996 istutimme kirsikkapuun, joka paleltui heti ensimmäisenä talvena. Saimme korvaavan taimen seuraavana vuonna, ja valitsimme varmemman päälle luumupuun. Eipä sekään onnistunut niin kuin toivoimme: parhaana vuonna se teki 8 luumua, joista linnut söivät suurimman osan. Pääsimme kuitenkin maistamaan, hyviä olisivat olleet. Ehkä luumpuu olisi tarvinnut kaverin, joko omaan pihaan tai ainakin lähinaapuriin. Yksinään se ei oikein jaksanut innostua luumujen kasvattamiseen.

Ilta on ollut tosi lämmin ja kaunis. Minä istuttelin kasvattamiani pelargoniota ulkoruukkuihin. Ne ovat kyllä aivan eri maailmasta kuin kaupoissa ja toreilla myytävät sukulaisensa, mutta ehkä niistä vielä kehkeytyy kunnon kukkia... muutamassa on jo nuppuja...

 

Täydensin vielä eilistä kukkakimppua etupihalta poistetun kukkapenkin tulppaaneilla. Vein kimpun yöksi ulos, etteivät kisut maistelisi kielon lehtiä. Ehkäpä ne tietävät kielon myrkylliseksi, mutta eilen näytti siltä, että Kiti ainakin maisteli yhtä lehteä.

 

 

 

 

Viiru saunoo

Lisäänpä tähän hyvän viikon ja päivän päätteeksi tuoreita kuvia meidän saunoja-kissasta. En ole tainnut ennen kertoakaan, että Viirulla on tapana mennä aina viimeisenä saunaan... sitten, kun kiuas on otettu pois päältä ja pesuhuoneen ikkuna avattu. Silloin saunassa alkaa olla Viirulle sopiva lämpö. Tänään kävin tallentamassa Viirun saunomishetket kuviksi. Viiru rupesi oikein poseeraamaan eikä pysynyt montaa sekuntia samassa asennossa, joten jotkut kuvat ovat epätarkkoja.

Hyvää sunnuntaita!

Kuvassa on aamulenkin saalis: kielot (Convallaria majalis) ja lemmikit (Myosotis sylvatica) lähimetsästä, tervakukat (Lychnis viscaria) viereisestä puistosta, helmililjat (Muscari armeniacum), vuorenkilvet (Bergenia coordifolia) ja tulppaani (Tulipa xxx) omasta pihasta. Aika ihana sekakimppu vaikka itse sanonkin... ja sisällä vallitsee melkoinen kielontuoksu.

Tänään on todellinen lepopäivä, enkä aio kamalasti tehdä mitään. No, vähän tuli jo tehtyä töitäkin, mutta rennolla asenteella ja huomista helpottaen. Mutta nyt siis, koko loppupäivän ihanuus on vielä edessä.

Ulkona on vallinnut tähän saakka melkoinen tuuli, ja aurinkokin meni pilveen, joten auringonotosta ei nyt sitten ainakaan tule mitään. Kävin eilen paikallisilla kukkamessuilla ja ostin etukuistille valkoisen lumihiutaleen ja vaaleanpunaisen kerrotun petunian sekoituksen. Nyt tuuli tuntuu hiukan tyyntyneen, joten Tuomo uskaltautui ulos grillaamaan meille lounasta.


















Eilen aamulla herätessä tuntui, kuin olisi tappelussa ollut. Sellaista ei tietenkään ollut tapahtunut, mutta Tallinnan päiväreissutkin ottavat koville tässä iässä. Käytimme perjantaina reilun kolmituntisen reippaaseen kävelyyn ja kävimme tutustumassa Gadriorgin puistoon. Sää oli semmoiseen tarkoitukseen mitä parhain; aurinko ei paistanut, mutta ei satanutkaan. Päivä meni ihan liian nopeasti tai ainakin se vieraassa maassa seikkailun aika, laivalla sen sijaan aikaa oli aivan liikaa etenkin paluumatkalla, kun ei ollut oikein mitään tekemistä. Menomatkanhan käytimme syömiseen, mikä oli toisaalta ihanaa, mutta liika on aina liikaa...

Minulla oli mukanani viime kesänä ostettuja ratikkalippuja, mutta nepä eivät käyneetkään enää mihinkään. Lipunleimaus näytti olevan näyttölaitteen varassa. Ajelimme siis pummilla, kun emme päässeet edes kysymään kuskilta mitä pitäisi tehdä. Pitänee ennen seuraavaa reissua selvittää, mistä ja minkälaiset liput ovat nykyaikaa.

Kadriorgin palatsin pihalla

Kadriorgin palatsi ja sen pihamaa

Äsken käytin Viirua pihalla valjaissa. Se söi heinää ja piileskeli pusikossa eikä ollut halukas enempään kävelyyn, kuten minä olisin halunnut.

Tikkurilassa?

Voisiko uskoa, että ylhäällä olevan kuvan maisema on lähes keskeltä Tikkurilaa? Ken tuntee paikat, uskoo. Keravanjokihan sen siinä hissukseen virtaa kohti Helsinkiä.

Alemmassa kuvassa sama joki hiukan pohjoisempaa, vanhan vernissatehtaan kohdalta ikuistettuna.

Meillä oli tänään töissä sellainen tyhy-päivän tapainen ja liikuimme mielenkiintoisissa maisemissa ja paikoissa. Sää oli hiukan kolkko: ohutta tihkusadetta ja lämpöä vain 10 astetta, mikä tuntuu kovin vähäiseltä viime viikon lukemiin verrattuna. Mutta onneksi ei satanut enempää...

Sennakaan ei olisi halunnut lähteä lenkille, kun oli niin märkää, viileydestä se tuskin on pahoillaan. Jotenkin töistä kotiin palatessa iski hirmuinen väsymys, eikä sitä oikeastaan helpottanut edes ajatus huomisesta lomapäivästä.

Lomapäivästä tulee paitsi mielenkiintoinen, myös melko työläs, koska lähdemme Tuomon kanssa Tallinnaan. Sehän tarkoittaa koko päivän mittaista kävelyä. Säänennustaja on viikon kuluessa koko ajan petrannut ennustustaan ja tällä hetkellä näyttää siltä, että huomenna saattaa jopa paistaa ja olla jo melko lämmintäkin. Mitään hellettä en kaipaakaan, koska se vie kävelyvoimat.

Thank you Josh Groban!

Aah, kylläpä oli ihana konsertti Hartwall Areenalla! Josh osaa laulaa ainakin naisten sydämiin, mutta oli paikalle ilmaantunut myös miehiä. Tuomonkin sain houkuteltua mukaan ainakin tämän kerran.

 

Paitsi upeaa laulunääntä ja kauniita lauluja, illan esitys tarjosi myös aimoannoksen huumoria eli konsertti suoraan pitkän työpäivän jatkoksi oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Sain kuulla kaikki lempparini mm. You Raise Me Up, yhdellä istumalla. Suosittelen, I recommend...

 

 

 

 

Uuden viikon alku

Kitikin uskaltautui ulos

Viime yön nukuimme ikkuna auki, kun oli niin kuuma. Se ei kyllä oikeastaan auttanut, mutta villitsi Viirun. Se kuuli ulkoa kaikenlaisia ääniä ja kai jostain ikkunasta näkikin jotain ja juoksi pää viidentenä jalkana ympäriinsä. Tänään sitten vähän väsyttikin kun yö oli kaikin puolin niin huono. Nyt sää tuntuu selvästi viileneen ja kesäpeltikin on vaihdettu ilmanvaihtovehkeeseen, joten ensi yönä varmasti nukuttaa hyvin.

Pihan kukkijoista unohdin aikaisemmin mainita isotuomipihlajan tai jonkun tuomipihlajan, jonka ilmeisesti linnut ovat pihaamme kylväneet. Piha tuntuu nyt aika mukavalta, kun Tuomo on sitä urakalla hoitanut. Tässä tuoreita eli tämänpäiväisiä näytteitä parhaista paloista:

Isotuomipihlaja (luullakseni)

 

 

 

Siistitty alkukesän piha

 

 

 

Etupihan kukkapenkki

 

 

Ihanat orvokit

 

Päiväliljat alullaan

Still alive!

Marjasatoa odotellaan

 

Ah, mikä kesäpäivä!

Vautsi vau: ukkosta ei sitten meille asti illalla tullutkaan, mutta sade tuli kuin tulikin. Tuulta ei ollut ollenkaan, vaan vesi valui kuin raanasta suoraan ylhäältä alas. Ja kyllä tänään aamulla olikin sitten ihanan raikas tuoksu ulkona.

Sää on kuin parhaaseen kesäaikaan, vaikka on vasta toukokuu. Todella ihanaa! Ja aurinko paistoi tänään aamun harmauden jälkeen, vaikka ei pitänytkään. Voisiko parempaa toivoa? Ja täksi päiväksi luvatut ukkosetkin ovat ilmeisesti haihtuneet jonnekin. Tätä hehkutusta voisi jatkaa vaikka kuinka...

Senna joutui tai pääsi, miten sen nyt ottaa, sisarensa, äitinsä ja parin kaverin kanssa tänään pitkästä aikaa TOKO-harkkoihin. Koirista tämä helle ei ollut ehkä ihan niin kivaa kuin ihmisistä, ja palkkioksi saadut nakin- ja juustonpalat janottivat tavanomaista enemmän. Mutta kiva oli kaahottaa kavereiden kanssa. Nyt Senna on vetäytynyt meidän sängyn alle, mistä muuten löytyi kauan etsitty verenpainemittari.

Etsin mittaria koko viime viikon, kun olisi pitänyt ottaa lääkäriä varten uusia mittauksia. No mitäpä tuloksilla olisikaan tehnyt, kun en edes muistanut vastata lääkärin soittoon. Minulla oli kalenterissa merkintä "lääkäri soittaa", mutta kun joku torstaina soitti tuntemattomasta numerosta, en vastannut, kun luulin lehtimyyjän lähentelevän. Sittemmin tajusin virheeni, mutta siinä vaiheessa akusta oli jo loppunut virta ja laturi oli kotona. Hyvin meni siis taas viime viikolla!!!

Tänä aamuna sitten ajattelin, että mittari saattaisi olla vaikka sängyn alla, kun sitä ei löytynyt mistään järjellisestä paikasta. Illallahan olen joskus mittaillut paineita ja laittanut ehkä mittarin sängyn alle piiloon, koska Senna nukkuu lattialla vieressäni. Mutta mittari olikin aivan sängyn päätypuolessa ja keskellä sänkyä eli Senna on sängyn alle tunkeutuessaan varmaankin tuupannut mittarin edellään keskemmälle sängynalustaa. Mitenkään muuten mittari ei ole voinut kyseiseen paikkaan joutua. Niin, että Sennan vikaa kaikki...

Sennasta vielä sen verran, että tänään se latki kisujen kermat ruokapöydällä olevasta kupista. Kisuille ei kerma kelvannut, joten Senna käytti ulottuvuuttaan hyväksi. Se on nyt muutenkin tajunnut, että tässä perheessä jotkut syövät mitä erilaisempia herkkuja, joita ei sille ole koskaan näytettykään. Oli aivan hellyttävä näky, kun Senna sai leivänpalan suuhunsa. Se ei oikein tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Maisteli antaumuksella ja totesi palasen lopulta suureksi herkuksi.


Tämä viikonloppu oli tosi rentouttava ja ajatukset arjesta irroittava. Ja saatiin, kiitos erityisesti Tuomon, paljon pihallamme tehtyä. Tervetuloa kesä!

Tulkoon vaikka sade

Siinä se nyt sitten komeilee, meidän uljaan yhteistyömme tulos: uusi mansikkamaa! Vähän harvalta tuo vielä näyttää, mutta jos hyvin käy, ja miksei kävisi, kesän aikana penkki täyttyy mansikan kasvustoista, ja toivottavasti myös marjoja saadaan.

Koko päivän tähän saakka on näyttänyt siltä, että sade alkaa millä hetkellä hyvänsä. Sillä aikaa kun kävin kaupassa, Tuomo sateen pelossa ajeli nurmikon. Ensi kertaa tänä kesäkautena! Mutta säänhaltija oli puolellamme ja saimme mansikatkin istutettua kuivin nahoin. Eli nyt voisi vaikka alkaa sataa. Yöllä tai myöhään illalla oli satanut, mutta vain vähän.

Mansikkamaan uudistamisessa kävi kuten meikäläiselle aikoinaan herätyskellon "korjaamisessa": kun laittaa osia takaisin paikoilleen, niitä jää jostain kumman syystä yli. Mansikan taimia olisi nyt vaikka muille jakaa eli tervetuloa hakemaan. Lajista ei ole muistikuvaa, mutta marjat ovat makeita. Istutin taimia kahteen kukka-astiaan ja yhteen pesuvatiin, mutta silti niitä vielä riittää. Kuvan purnukoissa ovat vain pienimmät taimet, isot paakut ovat vielä maassa odottamassa uutta istutuspaikkaa. En millään raaskisi hävittää niitä, kun ne tuottavat niin hyviä marjoja.

Luin jostain innostavasta puutarhalehdestä, että perunoita voisi istuttaa vaikka ämpäriin. Eipä ole tullut koskaan omaan pieneen mieleen moinen. Täytyy kokeilla ensi keväänä, nyt on jo myöhäistä, kun ei ole itäneitä perunoita valmiina. Suurta satoa ei sillä menetelmällä tietenkään saa, mutta pienet maistiaiset vaikka juhannuksena voisi olla kiva juttu.

Olen kai joskus ennenkin muistellut Eino Leinon runoa, jossa todetaan Lapissa kaiken kukkivan nopeasti. Näin täytyy olla, koska tällä Etelä-Suomessakin kasvukausi on suhteellisen lyhyt. Nyt on toukokuu vasta vähän yli puolessa ja niin moni kasvi jo kukkii ja on ainakin jo hyvässä kasvussa. Omalla pihalla kukkivat tällä hetkellä vuorenkilvet, skillat, helmililjat, tulppaanit, mukulaleinikki, norjanangervo ja marjapensaat, kuten tuli jo eilen todettua. Ja tietysti voikukat, kuinka meinasikin unohtua! Lisäksi alppiruusu on nupullaan. Luonnossa valkovuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa, mustikat ja oravanmarjat kukkivat parhaillaan ja kielot tekevät tuloaan. Toinen kesäkuun kukkija lupiini kasvaa sekin jo kovaa vauhtia. Maan pinta on vielä hetken melko paljas, mutta eipä aikaakaan, kun erilaiset heinät täyttävät kaikki vapaat paikat.

Nyt, kun tuo lämmin keli vihdoin meidät tavoitti, olen ollut melko paljon ulkona ja jotenkin ehtinyt havannoida ympäristöä tavallista enemmän. Ja nauttinut! Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi saada aika hidastumaan. Suomen kylmä ja pimeä aika on niin kovin pitkä, kesä taas ainakin lyhyt eikä sen lämmöstäkään aina ole takeita!

Eilen innostuin ennakoimaan jo uuden patiomme avajaisia, vaikka patio on vasta jonkinlainen ajatus pään sisällä, toivottavasti myös Tuomon... Ostin valkoisen hortensian, joka varmasti sopii siihen uuden pation kulmalle. Kukka oli tarjouksessa, mutta silti melko arvokas, joten täytyy pitää siitä oikein hyvää huolta, että se on hengissä vielä sittenkin, kun patio joskus (toivottavasti) valmistuu. Mutta kauniisti se koristaa etukuistiakin.

Ostin Josh Grobanin levyn, kuuntelen sitä parhaillaan ja virittäydyn samalla jo ensiviikon tiistain konserttiin. Komeaääninen Josh tulee silloin esiintymään Hartwall-Areenalle. Tuskin maltan odottaa.

Taidan ennen jääkiekko-ottelua käväistä pihalla, kun ei vieläkään sada. Minun olisi varmasti parempi olla katsomatta koko ottelua, jotta voitto varmistuisi. Viime ottelussakin, Suomi pärjäsi hyvin aina kun olin täällä kirjoitushuoneessani. Heti kun menin katsomaan ottelua, alkoi pojilla alamäki. Onneksi ymmärsin pysyä kolmannen erän poissa TV:n äärestä... Jospa ottaisin neuleen mukaani, enkä katsoisi kuin ihan vähän välillä?

Loppukommentti (klo 21.22) : katsoin ihan vähän vaan, mutta huonosti kävi...