Christmas 2013 is almost over / hyvää joulunjälkeistä elämää

No snow at all in southern Finland as you can see below. But for the first time in my life I am not sad about the lack of snow. (Christmas is Christmas anyway).

 

Senna is quite cute, isn't she? In this picture she can hardly wait to open her lovely smelling presents. She got a huge "bone" and some kind of dog toy, which we bought in Tallinn.

Joulu alkaa nyt sitten taas kerran olla ohi. Nopeasti se taas meni kuten kaikki aika nykyisin. Aattoa vietimme omassa perhepiirissä täällä kotona perinteisin menoin eli saunoen ja jouluruokia syöden. Tietysti saimme kaikki myös lahjoja, kilttejä kun olemme olleet.  Eilen sitten suunnistimme Hämeeseen, missä mummu oli loihtinut meille ihanat jouluherkut. Päivä ei tuntunut olenkaan valkenevan, mutta muuten oli hyvä keli ajella.

Kunnon joulu tästäkin tuli, vaikka säänhaltija ei meille lunta antanutkaan. Miten kätevää, kun takakuistin pöytää on voinut pitää jääkaapin  mahtihyllynä ulkolämpötilan ollessa suotuisat 4-5 astetta. Ei yhtään harmita, vaikka joulusta ei tullutkaan valkeaa.

Tänään on sitten ollut joululoman tähän saakka laiskin päivä. Olen lukenut Liza Marklundin  kirjaa, ihan vähän aloitellut Ilkan huoneen siivousta, käynyt Sennan kanssa lenkillä valoisaan aikaan, katsonut Sennan sukulaisia telkkarista eli Lassie-elokuvan sekä lämmitellyt ja syönyt jouluruokia. Haluaisin vielä lukea kirjaa ja neuloa ns. junasukkia vauvoille. Katsotaan nyt mitä ehdin ja viitsin, iltahan on vielä nuori.

Joulukuusemme on paras ja kaunein ikinä, vaikka olenkin läheinen kehumaan. Tuomo osti sen ja Laura koristeli. Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan muistoksi tästä joulusta.

Our garden 26.12.2013

 

Senna with her new toy

 

My mum made this... yam

 

Our prettiest christmas tree ever

Tired Senna

No snow in Tavastia either

 

The darkest day of a year, året´s mörkaste dag, talvipäivän seisaus

No niin, vuoden pimein päivä on tänään, vai olisiko se vain lyhin?

Tätä olen odottanut, sillä nyt alkaa päivä kohta pidentyä, ja kun tammikuulle päästään, alkaa jonkinlainen mielen kevät. Kuvittelen nimittäin vuoden ikään kuin ympyrän kehänä, joka alkaa ylhäältä kello 12:sta, kiertää vastapäivään ja päättyy taas lähtöpisteeseensä. Nyt ollaan lähellä tuota ylintä taitekohtaa, ja pimenemisen loppuminen, jos mikä, ilahduttaa.

Tänään alkoi loma, mikä niin ikään ilahduttaa, vaikka pää olikin heti herätessä kipeä. Koko syksy on ollut melkoista haipakkaa sekä töissä että kotona, ja joulu pääsi taas kerran yllättämään. Tuntuu kuin koko elämä etenisi deadlinesta toiseen, koko ajan pitää ehättää tekemään jotain. Moni on sanonut, että minun pitäisi joskus vain olla, mutta minusta tuntuu, ettei sellaiseen ole aikaa. Ja toisaalta joutenolo tuntuu suorastaan ajan tuhlaukselta. Minä olen jouten sitten, kun illalla veto loppuu ja simahdan vaikka sohvalle, joskus jo hyvinkin aikaisin.

Eilen illalla siivottiin viimeisillä voimillamme ja tänä aamuna käytiin kaupassa ja torilla. Joulu saakin pian tulla sillä melkein kaikki on valmiina. No, täytyy myöntää, että joulumme rakentuu varsin kohtuullisin voimainponnistuksin ja lahjahankinnoin. Maanantaina käyn aamutorilta ostamassa kalaa ja rosollitarpeet, imelletyn perunalaatikon laitan tekeytymään sitten illansuussa.

Alakuvassa on todiste eilisillan ahkeroinnista. Kuten voitte arvata, aineen häviämättömyyden lain mukaan pöydällä normaalisti lojuva tavarapaljous on siirtynyt toiseen paikkaan entistä tiiviimpänä. Mutta sitä paikkaa ei näytetä kellekään.

Onneksi olkoon Tuomolle, joka viettää tänään nimikkopäiväänsä! Niin, kyseessähän on myös Tuomon päivä...

Adventin kynnyksellä

Tuusulanjärvi tänään 30.11.2013

Täytyy vain todeta, että OHHOH, kylläpä on syksy hurahtanut... väittäisin, että nopeammin kuin koskaan. Näin kai olen tuntenut joka vuosi tähän aikaan. Tunnen myös suurta iloa, koska noin kolmen viikon päästä päivät alkavat pidentyä. Ja vuoden vaihteen jälkeen ollaan ikään kuin kevätpuolella, mikä pelkkänä ajatuksen poikasenakin jaksaa ilahduttaa yhä uudestaan.

 

Mutta eipä tämä syksykään mikään huono ole ollut. Kaikenlaista uuttakin kivaa olen tehnyt ja vielä oppinutkin. Tuija houkutteli minut valoryijykurssille, jonka jälkeen innostuin vielä toisestakin narutyöstä eli kranssista, jonka kuva on tuossa alempana. Ryijyn teko paperinaruista ottaa koville, kädet meinaavat mennä "ruvelle", ja siksi työ onkin vielä kesken. Kranssin sentään sain valmiiksi, vaikka senkin teko oli aluksi vähän hankalaa. Mutta kuten Tuija totesi, homma alkaa jossain vaiheessa sujumaan ja niin kävi minullekin. Nyt kranssi koristaa meidän makuuhuoneen pikkuikkunaa. Ehkä kranssi on tuohon kohtaan liian iso, mutta olkoon, meidän talossa ei ole isoja ikkunoita kun isommatkin ovat vain kaksi tuommoista kapeaa vierekkäin.

 

Tuo uusia taitoja opettava paikka on entinen käsityökeskus, nykyiseltä nimeltään Taito Uusimaa, jonka toimitilat rahapulassa oleva kaupunkimme meinaa ottaa oman käyttöönsä. Todella sääli ja surku, jos moinen toiminta kaupungistamme loppuu. Kävin laittamassa nimeni kuntalaisaloitteeseen, joka tähtää ko. toiminnan jatkumiseen, pieni mutta toivottavasti osaltaan merkittävä teko. Paitsi narutöitä, opin siellä myös koukkuamisen jalon taidon ja kohta on Tuomolla koukuttu pipo. Ehkä myös Villellä, kunhan saan entisen ja liian pieneksi osoittautuneen tekeleen purettua ja uuden aloitettua. Purkaminen ja uudelleen aloittaminen ovat kaksi maailman tylsintä hommaa... no ainakin jotain sinnepäin.

 

Purkamisesta puheen ollen, ostin eilen uutta Novitan Hile-lankaa, kun näin uudessa ohjelehdessä siitä tehdyn virkatun pipon. Virkkasin koko eilisen illan pipoa Lauralle, mutta jouduin purkamaan, kun tein niin tiukkaa, että siitäkin piposta meinasi tulla liian pieni... ei ole hyvä, jos pipo oikeasti kiristää. Malli on sellainen, että kertaalleen virkatun pipon päälle ikään kuin ketjusilmukoista tulee toinen kerros päälle ja sen riittävän löysäksi virkkaaminen meinaa olla tosi vaikeaa. Mutta tänään saan pipon valmiiksi. Virkkaaminen on muuten hyvä keino pysyä hereillä. Eilen töistä kotiuduttuani olin aivan puhkipoikki ja syötyäni valmis yöunille. Uusi lanka oli kuitenkin niin innostava, että vääntäydyin sängyn sijasta sohvalle ja siinä virkistyin lopulta niin, että läksin vielä vähän ennen puolta yötä Sennan kanssa lenkille.

 

Kamalasti olen siis aloitellut kaikenlaisia käsitöitä, mutta valmista ei ole tullut ollenkaan samaan tahtiin. Sukkia sen sijaan en ole tainnut tehdä kuin yhden, siis en pariakaan. Sukat eivät jostain syystä innosta ihan niin paljoa, kuin pipot ja narutyöt. Siis kyllä nekin innostavat, mutta aika mokoma ei kerta kaikkiaan riitä kuin niihin ihan kaikkein innostavimpiin juttuihin. Onneksi minulla on viime keväänä tehtyjä sukkia, jotta on jotain joulupataan laitettavaa. 

 

Kuinka mahdoin saada ajan riittämään, kun lapset olivat pieniä. Silloin ompelin lapsille sekä  itselleni vaatteita ja neuloin isoja vaatekappaleita. Ja leivoin ja tein ruokaa paljon enemmän kuin nykyään. Onkohan minusta tullut jotenkin hidas?

 

 

Kranssi by Tuula
 

Koriste by Laura

Sain houkuteltua Lauran mukaan yhdelle narukurssille. Hän teki seinälle tai pöydälle laitettavan koristeen neulomalla. Todella kaunis, mutta melkoisen suuritöinen sekin.

Ylimmässä kuvassa ei ole vielä lunta maassa, mutta nyt tätä kirjoittaessa taitaa jo vähän olla. Tuomo on parhaillaan vaihtamassa talvirenkaita Lauran autoon, jottei jäisi aivan "viime tippaan"... onhan huomenna jo joulukuu, oli lunta tai ei. Huomiseksi on ennustettu peräti myrskyä, jonka toivon jäävän ennakoitua vaisummaksi. Olisi se kurjaa, jos taas ihmisten sähköt katkeaisivat. Ja kaksi kaveria on juuri matkalla eteläisessä naapurimaassamme ja kotiutumassa juuri huomenna. Toivottavasti laiva pääsee turvallisesti liikkumaan laineilla.

Nyt taidan palata virkkuun äärelle. Ihanaa adventtiaikaa kaikille!

Pyhäpäivä lauantaina

Kerrassaan upea päivä, jolloin on tapana muistella kaikkia sukulaisia ja ystäviä, siellä jossain ja miksei muitakin. En ole vielä ehtinyt paljoa muistella, sen aika tulee illan hämärtyessä. Olen nauttinut tästä päivästä, joka ei edellytä kaupassa käymistä eikä oikeastaan mitään muutakaan, vaan kaikki on ikään kuin vapaaehtoista. Jokin ihmeellinen rauha vallitsee, vaikka olen koko ajan touhunnut jotain. Siis vapaaehtoisesti.

Aamulenkin teimme Sennan kanssa vasta päivän jo valjettua, mikä on ylellistä, koska arkiaamuisin kuuden aikaan on pilkkopimeää. Muistin myös syödä ennen salille menoa ja ottaa vesipullonkin perille saakka. En ehtinyt salille ensimmäisenä enkä toisenakaan, mutta treenasin tunnin hiki päässä, joten olen, kuten eilen ennakoin, todella tyytyväinen itseeni.

Aurinkokin on näyttäytynyt eli sää on oikein mukava, lämpöä ulkona noin 8 astetta. Ei tuule eikä sada, joten eipä voi enempää toivoa säänhaltijalta tähän aikaan vuodesta. Kävin ottamassa pihalta syyskuvia, joista yksi on tuolla ylempänä. Sennakin innostui, kun sai kavereita ulos: pallo sai tänään kunnolla kyytiä.

Kaivoin pakastekaapista (jo toissapäivänä) Ilkan tuoman hirvipaistin  ja tänään laitoin pataruoan muhimaan. Kiitos Ilkka! Oikeaa pyhäruokaa ja harvinaista herkkua nykyään, kun sukumme hirvimiehet ovat huvenneet. Miehiä kyllä vielä on jäljelläkin, mutta kukaan ei taida enää osallistua varsinaiseen hirvijahtiin. Itse olen aina suhtautunut vähän kaksijakoisesti tuohon touhuun; säälin hirviä, mutta ruokana hirvenliha sitten kuitenkin maistuu. Ja ymmärrän senkin, että hirvikanta pitää pitää kurissa. Minä olen oikeasti kasvanut hirvenlihalla ja pitkään luulin sen olevan suurin piirtein ainoa liha, jota syödään. Näinhän se lapsuudenkodissani taisi ollakin, ja lehmien luulin olevan vain maidontuotantoa varten. Kaikenlaista sitä näin tulee paljastettuakin...

Ville on usein esittänyt toiveen, että tekisin täytettyä pannukakkua. Tänään sitten vihdoin tein ja nyt vain odottelemme nuorta paria syömään. Olen saanut ohjeen vuosia vai joko pitäisi sanoa vuosikymmeniä sitten Marjukalta ja julkaisen sen tänään tuolla toisella välilehdellä, jonne lupasin laittaa hyviksi todettuja ohjeita. Harmi, kun en ole laittanut ohjepaperiin mitään päivämäärää, todella anteeksiantamatonta minulta. Mutta onneksi sentään ohje on vielä tallessa... paperi on tosi suttuinen eikä käsialastanikaan meinaa saada selvää, ei ainakaan kukaan muu kuin minä.

Ilta alkaa kohta hämärtyä. Aurinko ainakin jo meni pilveen ja kohta kai jo laskeekin. Ajateltiin lähteä kävelylle paikalliselle hautausmaalle, jossa tosin ei ole sukulaisia lepäämässä, mutta muutama ystävä kuitenkin. Ja siellä on paikka, jonne voi viedä kynttilöitä muualle siunattujen ja haudattujen muistoksi. Sitten viimeistään on aika paneutua päivän teemaan.

On Halloween night / Hyvää pyhäinpäivää

Valon aika alkoi pihallamme tänään

Marraskuun ensimmäinen päivä on saatu iltaan ja niin ikään ensimmäiset lyhdyt pihalle sytytettyä. Kiitos VR:n päivästä tuli pitkä, kun junan sijasta työmatkaa piti taittaa omalla autolla. Läksimme töihin ennen puolta seitsemää, jotta saisimme meno-pelimme parkkeerattua työpaikan omalle pihalle. Onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan itsemme ehjänä perille ja auton sopivalle paikalle, vaikka kohtalotovereita oli liikkeellä samaan aikaan teiden täydeltä.

Vain seitsemän viikkoa jouluun. Syksy on edennyt aivan käsittämättömän nopeasti. Vaikka vasta oli elokuu ja kesä, nyt on ensilumikin jo nähty.

Ajankulu on kiihtynyt, ja nykyisin tuntuu, etten ehdi tekemään juuri mitään. Ainakaan näkyvää. En ensimmäistä sukkapariakaan ole saanut valmiiksi tänä syksynä, mutta yhden sukan kylläkin. Sydänneuleiden valmistaminenkin tyrehtyi pilottiin ja neuletakki vaikeaan lankaan, jota ei pysty edes purkamaan virheen tultua. Ja verkkoneuleeseen tulee väkisin virheitä, vaikka kuinka yrittää keskittyä niiden välttelyyn. Kerrassaan kiusallinen lanka neuloa, vaikka siitä aikaansaatu lopputulos olisikin upea. 

Kuntoilukin on jäänyt epäsäännölliseksi hyvistä aikomuksista huolimatta, enkä Sennan kanssa ole voinut tehdä pitkiä lenkkejä, kun kantapäät ovat niin kipeät. Huomenna tosin olisi tarkoitus mennä salille heti aamusta, joten jos siinä onnistun, voin olla ja varmasti olenkin, tyytyväinen itseeni. Keskiviikkona kävin pilateksessa parin viikon tauon jälkeen. Painonpudotus onnistuu hyvin, mutta vain työpaikalla. Iltaisin aina sorrun, jos en varsinaiseen herkutteluun, niin liialliseen syömiseen kuitenkin. Iltaisin kaikki, ihan kaikki, maistuu niin hyvälle...

Oikeasti pistää miettimään, mihin kaikki aika on mennyt, kun ikkunatkin ovat vielä pesemättä ja blogin päivityskin jäänyt tosi vähälle, enkä ylitöitäkään ole mainittavasti tehnyt. Siilitkin vaipuivat lopulta horrokseen, joten niidenkään ruokkimiseen ei ole aikaa enää kulunut. Eikä ollut runsasta omenasatoakaan vaivoina tänä syksynä, eikä Sennan tokoiluakaan kuin kerran.

Ehkö olen harrastanut enemmän sosiaalista elämää, minkä merkitystä ei kannata yhtään väheksyä. Ei aina tarvitse saada näkyvää aikaan, vaikka se jostain syytä on minullle "must". Pitäisikö ottaa eläimistä mallia?

- Carpe diem - tartu hetkeen, kuten Senna tänä iltana. Toin tyhjän pahvilaatikon kotiin, eikä aikaakaan, kun kaikki kolme lemmikkiämme olivat käyneet sitä kokeilemassa. Tässä Sennan taidonnäyte ensimmäisessä kuvassa. Sitten myös tämäniltaiset kuvat kisuistamme.

Senna sovitti itsensä ja matonsa uuteen laatikkoon

 

 

Viiru-söpöliini sotkuisella pöydällä

 

 

Kiti-killukka sohvalla

 

Nyt sitten nukkumaan, jotta jaksan aamulla olla salin ensimmöinen kuntoilija. Kerran menin salille kohta viiden jälkeen aamulla. Matkalla muistin, että olin unohtanut syödä ja salilla huomasin vesipullon jääneen autoon... Ei siis kuitenan kannata lähteä liikkeelle liian aikaisin...

October / Lokakuu

We have a beautiful red fence (Aronia mitschurinii) at the moment. It has been very warm autumn until now, today +13 degrees. So much to do, not enough time. No time to write at all.


                                                          ***


Onpa aika taas hurahtanut vauhdilla eteenpäin, ei tosiaan meinaa ehtiä edes kirjoittamaan. Tänään pinnasin pilateksesta, mutta sainpa täällä kotona vähän hommia tehtyä... paino sanalla vähän. Ja viime viikonkin kuntoilut menivät työmatkan takia vähän läskiksi. Niin helposti se käy, kun tulee vähän taukoa, on taas helpompi sitä jatkaa. Siis taukoa.

Tulevana viikoloppuna olisi tarkoitus osallistua paikallisen opiston kirjanpitokurssille. Kurssia on koko perjantai-ilta sekä lauantai. Sunnuntaina matkaamme I love me -messuille, mutta jospa siinä aamulla jaksaisi vääntäytyä ensin salille. Iltaisin meinaa väsyttää todella rankasti, mikä johtunee liian lyhykäisistä yöunista. Kun aamulla on kuitenkin pakko nousta aikaisin, väsymys iskee kunnolla sitten illalla. Mukavinta olisikin harrastaa kaikenlaista liikuntaa aamuisin, kun on juuri saanut itsensä kunnolla hereille.

Siitä tulikin mieleeni, että aamuisin kuudelta on taas aivan pimeää ja joudumme Sennan kanssa seikkailemaan paikallisessa metsässä taskulampun valokeilassa. Onneksi on vielä lämmintä, vaikka kylmyyttäkin pääsimme jo vähän kokemaan. Välillä vaikutti, että siilit ovat menneet talviunille, mutta tällä viikolla kaksi isoa siiliä on vielä kupilla vieraillut. Ja kylminäkin päivinä ainakin yksi siili kävi joka päivä urheasti ruokailemassa. Harmi, kun emme näe talvipesien sisään, olisi niin kiva todeta, että pesämme ovat kelvanneet käyttöön.

SkyDrive oli poissa käytöstäni lähes kaksi kuukautta, mutta eilen illalla se taas alkoi aivan odottamatta toimia. Lähetin jokin aika sitten jonnekin tukeen viestiä, mutta luvatussa 24 tunnissa en saanut vastausta, vaan siihen meni viikko. Vielä senkin jälkeen, kun todettiin, etten ole tallentanut pilveen mitään sopimatonta, kesti monta päivää ennen kuin palvelun "toimintakyky" palasi. Nyt olen taas tyytyväinen.

Niin, syy toimimattomuuteen ei suinkaan ollut tilanpuute, kuten kuvittelin, vaan minun kai epäiltiin tallentaneen jotain laitonta tai muuten arveluttavaa materiaalia pilveen. Mutta enhän minä tietenkään mitään sellaista tekisi, vain omia, sukulaisten, eläinten ja maisemakuvia olen tallentanut, mutta ehkä juuri ne ovatkin jotenkin sopivaisuuden rajoja koettelevia.

On Saturday / lauantain kuulumisia

I started to make hearts by knitting; this is the first one. These could be nice christmas decorations, maybe... Yesterday I bought new yarn, I'm going to knit an Angervo-jacket, (black). I have been very busy this morning, I visited the gym and did some cleaning. Soon I'll go to town to do shopping (just for food), and in the afternoon I'll probably start knitting the jacket or continue making those hearts.

 

Jopas alkoi taas aamu mukavasti, kun jaksoin vääntäytyä salille. Sain Laurankin kaverikseni. Ihan oikeasti se on aika hirveää hommaa, mutta sen voisi olettaa myös vaikuttavan johonkin, koska se on selkeästi mukavuusalueen ulkopuolista toimintaa. Ja hikikin tuli taas.

 

Kuten tuossa edellä jo kerroinkin, sorruin taas eilen ostamaan uusia lankoja. Mieli tekisi myös tehdä noita sydämiä, toinen toistaan kauniimpia tietenkin, jos vain taidot ja kärsivällisyys riittävät. Mutta tuollaisen perusmallin sain kuin sainkin tehtyä ja jonkinlaisia täyteaineitakin löytyi kotinurkista. Niitähän itse asiassa menin eilen ostamaan, kun kotona oleva täyteaine on vähän muhkuraista. Kaupassa ei sellaista kuitenkaan ollut, mutta mallinuken päällä oli oheinen Angervo-jakku, joka innosti minut taas lankaostoksiin. Kuvittelen jakun uuden itseni päällä eli sitten joskus 25 kilon päästä. Siihen mennessä jakkukin varmasti valmistuu! Hoh-hoijaa!

 

Minusta tuntuu, että meidän digitaalinen vaaka on jotenkin jumittunut kilojen kohdalla, vain satoja grammoja osoittavat numerot vaihtelevat! Tätä on jatkunut siis jo puoli vuotta. Vai voinko tosiaan syödä kaiken sen ylimääräisen minkä nyt kuntoilemalla kulutan? - No joo, kyllä varmaan! Jotenkin etenkin iltaisin iskee kamala ruoan mieliteko ja sitten sitä ajattelee, että voin varmasti syödä tän ja tuon, kun olen nii-iin paljon liikuntaa harrastanut. Tosiasiassa en ehkä kuitenkaan ole niin paljon onnistunut kaloreita polttamaan, kuin miltä on tuntunut. Huomasin salilla lämmitellessäni, että kaloreita kuluu tosi nihkeässä tahdissa muuhun tahtiin (esim. pulssi, jalkojen ja käsien heiluttelu, kehon lämpötilan kohoaminen) verrattuna. Sitten suuhun pantaessa, kalorien määrä on helposti, siis aivan huomaamatta, aivan mahtavissa lukemissa. Ihmeellistä!

 

Täytynee tässä ruveta jatkamaan hommia. Laitan kuvia uudesta kuntosalista sekä eilen löytämästäni mehiläisten maapesästä. Ai niin, ainakaan kaikki siilit eivät ole vielä menneet talviunille. Eilen illalla yksi iso köntys kömpi paikalle heti kohta kupin vietyäni.

 

 

Nest of bees

 



Last lingonberries and the first snow / Viimeiset puolukat ja ensilumi

In English later...

Terveisiä Hämeestä, jossa vierailin pari päivää vanhempieni luona. Keskiviikkona käväisin etsimässä puolukoita, koska marjankeruuviettini ei oikein päässyt kesällä tyydyttymään. Ajelin metsätietä, mutta auton ikkunasta en nähnyt missään yhtään punaista. Lopulta oli pakko pysähtyä, kun arvelin muuten koko iltapäivän kuluvan turhaan etsimiseen. Löysin kuin löysinkin vielä punaisia marjoja, mutta kerättäviä oli tosi niukasti, koska suurin osa vähäisistä puolukoista oli joko ylikypsiä, maahanpudonneita tai yllätys-yllätys, raakoja. Kolme tuntia ja kolme litraa oli lopullinen saalis, siis todella niukka.

Kaiholla muistelin aikaa seitsemän vuotta sitten, kun vaari oli juuri toipumassa keuhkosyöpäleikkauksesta. Ennen sairastumistaan ja operaatiota hän oli ehtinyt katsastaa sopivan paikan, jonne ei kukaan muu ollut vielä elokuullakaan ehtinyt.  Paikka oli varsinainen puolukka-apaja, ja puolessa tunnissa sain poimurilla haalittua ämpärin täyteen. Tällä kertaa kolmen litran kerääminenkin oli tosi tuskallista, mitä ei yhtään vähentänyt kamala Siperian tuuli ja useat pienet lumikuurot. Normaalioloissa minulla olisi ollut kallioilla kiipeillessä ja suon silmäkkeitä vältellessä hiki, mutta nyt ei ollut. En kuitenkaan palellutkaan.

Isä kysyi, olenko laihtunut. Se tuntui tosi mukavalta, vaikka en olekaan yhtään keventynyt. Tunnen kuitenkin olevani kiinteytynyt, joten ehkä osa läskistä on muuttunut lihakseksi, mitä tietenkin toivon, kun olen itseäni jo muutaman kerran rääkännyt kuntosalilla. Viimeksi tänä aamuna. Olin salilla jo ennen puolta kahdeksaa ja sitä ennen olin käynyt aamukävelyllä pilkkopimeässä metsässä Sennan kanssa. Heräilinkin jo viiden jälkeen, mutta pysyttelin sängyssä kuuteen saakka. Olen kai tullut jo siihen ikään, ettei aamulla nukuta. Tai sitten alitajuisesti haluan ottaa lomapäivistä kaiken irti.

Siilimme ovat ilmeisesti vetäytyneet talviunille. Ainakaan ruokakupille ei ole ollut iltaisin tunkua ja aamulla kupissa on vielä ruokaa. Tosin joku kupilla on käynyt, koska osa ruoasta on kadonnut. Täytyy tässä viikonlopun aikana oikein tehotarkkailla kupilla kävijöitä. Riistakamera olisi kiva... Naapurin kissoja ei ole tarkoitus elättää, joten tarjoilut tältä vuodelta loppuvat nyt, jos ei siilejä enää näy.

Siilien myötä sireeniemme juuresta hävisi myös koko kesän ulkona "hoidossa"olleet kliivia ja marraskuun kaktus, kun Tuomo muisti siirtää kukat sisälle paleltumasta. Edellinen on kehittänyt kolme komeaa kukkavartta (kuva tuossa myöhemmin) ja kaktuskin on nuppuja täynnä. Olen saanut tuon kliivian vuonna 1981 silloiselta vuokraemännältäni. Koskaan sisällä se ei ole kukkinut, mutta ulkona nyt jo toista tai kolmatta kertaa. Ulkona se ei ole enempää kesiä ollutkaan. Ulkohoito ja harvahko kastelu tuntuvat sopivan hyvin ainakin noille kahdelle.

En muista olenko tässä foorumissa kehuskellut kännykällä ottamieni kuvien siirtymistä automaatisesti SkyDriveen, jossa ne ovat niin ikään automaattisesti sopivasti pienennettyinä mm. tähän blogiin liitettäviksi.

Elokuussa kohta Anna-Maijan synttäreiden ja siskojen kanssa tehdyn laivaristeilyn jälkeen tämä mainio palvelu lakkasi toimimasta. Toimimattomuus ei tietenkään johdu synttäreistä eikä risteilystä, vaan ehkä siitä, että SkyDriven minulle varattu tuli täyteen. Tämä on paras naisenlogiikalla syntynyt arvaus. Mitään tietoa ei ole mistään tullut, mutta hommaa ei pääse oikein korjaamaan, kun en muista salasanoja, jotka Tuomo kai minulle antoi. En kuulemma silloin maaliskuussa osoittanut mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan... Mitä vielä, minähän otin kännykän ja SkyDriven ja kuvien siirtämisen heti käyttööni! Salasanoja ei tarvinnut missään vaiheessa ja kaikki 5 kk nautin suuresti tuosta hienosta toimivuudesta ja laittelin kuvia tänne blogiinkin. Nyt kuvien lisääminen on vaikeutunut eli palautunut entiselle tasolle, kun kuvat pitää ensin purkaa tietokoneelle ja sitten vielä pienentää niin, että ne paremmin mahtuisivat tänne blogiin. Harmillisen tuskallista ja hidasta hommaa, varsinkin kun pääsi kokemaan helpompaa tapaa.

Puolukankeruureissulla näin pajon mustikoita, mikä kyllä vähän kirpaisi mieltä: niin paljon jäi tänäkin vuonna mustikoita metsiin. Voi miksi en ehtinyt niitä poimimaan ajoissa??? Ensi kesänä pitää skarpata, ainakin Häme on täynnä toinen toistaan upeampia metsäteitä, joiden varsilla on mustikkaisia metsiä vaikka kuinka paljon.

Tänään käyn kirjastossa ja kaupassa. Sitten siivoan ns. leivontalaatikkoni ja neulon sydämiä. Palaan näihin askareisiin vielä myöhemmin tässä blogissa. Upeaa, että minulla on tämmöinen ikioma lomapäivä, jonka voin käyttää juuri niin kuin haluan.




Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

 

 



Kliivia (Clivia miniata)

The autumn is arriving / Syksy saapuu

It has been quite warm until now, I started wearing my coat this morning, last week I didn't need it. Hedgehogs are still dining in our garden, but time for their winter sleep is getting near. Tuomo and Laura made two winter nests for them, hopefully they like their new nests. Next week it's possible that we get some snow in Lappland. How awful!

 

I also started to exercise: yoga (for fat people), pilates and gym, so I'm exercising four times a week plus walking with Senna. Maybe it is too much...


Niin se on taas vuosi edennyt pimeämälle puolelle. Poikkeuksellisen pitkään jatkunut lämmin sää on kyllä lievittänyt tuskaa niin, ettei tässä ole kunnnolla ehtinyt ymmärtääkään ajankulua. Siilien seurannan myötä iltojen pimenemisen on kyllä hyvin havainnut. Nyt ruoka pitää viedä jo puoli kahdeksalta, jos meinaa jotain olohuoneen ikkunasta edes hetken nähdä. Tänään oli uusi ennätys, kun tuplakupilla oli yhtä aikaa neljä siiliä syömässä. Ensimmäinen kipitti juoksujalkaa paikalle heti, kun olin kupin pihalle vienyt. Siileistä on ollut hupia myös vieraillemme.

Niin kuin tuossa alussa kehuskelin, olen aloittanut hurjan liikuntakuurin. Luulen tuntevani, kuinka aineenvaihduntani on kiihtynyt ja viikonloppuisin aamullisten kuntosaliharkkojen jälkeen hikeä tuntuu piisaavan koko päiväksi. Vai onko se merkki alkavista viihdevuosista? Paino ei ole pudonnut kuin muutaman sata grammaa, mutta ehkä olen hiukan kiinteytynyt, ainakin toivon niin. Luulisihan moisen rehkimisen jossain tuntuvan muuallakin kuin kipuna akillesjänteessä. Sain tänään lähetteen magneettikuvaukseen, jotta saadaan selvyys jalkavaivoista, jotka ovat alkaneet jo ennen kuntoilua.

Tämä mennyt kesä oli tosi upea, monin tavoin. Kaunista ja lämmintä säätä oli riittävästi ja monia mukavia ihmisiä tavattiin. Tuli harrastettua kesäteatteria, marjojen ja sienien poimintaa, vaikka enemmän olisi ehkä pitänyt. Mustikka-aika pääsi jotenkin livahtamaan liian äkkiä ohi ja puolukoita en edes nähnyt. Tyrnien keruu Hämeessä jää kokonaan väliin, kun linnut ehtivät ensin. Suolasienet kerättiin yhdellä käyntikerralla, mutta suppilovahveroita pitää vielä etsiä ennen lumentuloa.

Tuomo osti meille tänään uuden apulaisen, robotti-imurin. Itse ahkeruus koko kone, mukisematta siivoaa sängynalusenkin. En olisi koskaan arvannut sellaista tarvitsevani, mutta jo ensimmäisen illan jälkeen voin sanoa, että puhtaanpaa jälkeä tulee kuin perinteisellä imurilla. Ja vähemmällä vaivalla. Kiitokset Päivi-serkulle hyvästä vinkistä! Kitikin oli todella kiinnostunut eivätkä toisetkaan eläimet paheksuneet uutta perheenjäsentä. Paljaan jalan alla lattia tuntuu aivan erilaiselta robotin jäljiltä.

 

This is going to be the winter nest of our hedgehogs

Hedgehogs eating cat food / kissanruoka maistuu

Today we bought a new cup for our hedgehogs. The food seems to be very tasty. Before eating small hedgehogs were fighting together (pushing each other away)... maybe they were so hungry.

Kun vilkaisin ikkunasta ulos seitsemän aikoihin, näin meidän pikkuisten siilien siellä jo odottelevan ruokaa ja puskevan toisiaan kiukkuisina. Niinpä vein ruoan niille aikaisemmin kuin muina iltoina. Ostimme siileille oikein tuplakupin, jotta mahtuisivat paremmin yhtä aikaa syömään. Kolmea siiliä enempää emme ole vielä kupilla yhtä aikaa nähneet.

Today I found the thirth apple / kolmas omena!

This year we have got three apples, how awesome! Birds have already tasted them, so we can´t do anything with them. No jam or juice this year, but fortunately we have some left form last year.

Keräilin tässä tyhyilyn virkistämänä ja illan iloksi punaisia viinimarjoja kaksi ja puoli tuntia: jotenkin tosi rentouttavaa puuhaa. Siinä ajassa ehti mietiskellä kaikenlaisia, mm. muistella keiden kaikkien syntymäpäivät olen taas unohtanut. Myöhästyneet onnittelut Astalle Joensuuhun ja Marjukalle Varkauteen! Minusta on tullut tosi huonomuistinen, mitä pahoittelen kovasti.

Tänään katselin aamulla seinäkalenteria, jossa näkyy vain numeroita, ja mietin kenenkähän syntymäpäivä on tässä aivan lähiaikoina. Mitään ei tullut siinä vaiheessa mieleeni, mutta Tuomo tuossa juuri muisteli, että huomenna on Jorman synttärit. Niin, että onnittelut myös Jormalle, jos en satu huomenna muistamaan!

Marjapuskien ympärillä parhaita yksilötä etsiessäni, löysin myös kuluvan kesän kolmannen omenan, joka olikin jo pudonnut maahan. Valkea Kuulas, jonka parhaan puolen olen kääntänyt kameralle. Toinen puoli on lintujen nokkima. Mahtaakohan tuo ollakaan meidän puusta, kun on noin iso ja Valkeaksi Kuulaaksi kovin myöhässä? Niin tai näin, kolmesta linnun maistelemasta omenasta ei ole mihinkään, mutta kuten todettu, pieni omenasato on helpotus.

Jo ennen iltakahdeksaa meidän reippain pikkusiili ilmestyi puskista ruokaa etsimään. Kisujen kuivapapanat eivät olleet vielä likoamassa, joten vein siilille kisujen pussiruokaa. Eipä aikaakaan, kun kupille ilmestyi myös toinen, vielä pienempi siili. Kuppi tyhjeni vauhdilla ja sittemmin vein ulos myös liotetut papanat, joita parhaillaankin popsii joku siileistä. Siilit ovat kyllä tosi ihania.

Kiti pissailee edelleen Ilkan huoneen lattialle mielummin kuin hiekkalaatikkoon... voi huokaus sentään. Mutta nyt taidan ruveta rentoutumaan Brad Pittin seurassa...

August / elokuu

It has been a great summer so far... and it still is. So much to do and see, no time at all to write in a blog. Today has been a warm and sunny day, 22 degrees in shade. I picked redcurrants for many hours in our garden, and at the moment I am making juice out of them.

Kiti is a little bit stressed (we think), Viiru and Senna are ok. We have new pets in our garden, hedgehogs. They eat the same food as Kiti and Viiru, every night at 8.00 - 9.00 pm. A few times one of them has already been waiting when we have brought the cup out for them. Every night it takes only a few minutes before they come to eat.

Jääköhän tämä kirjoitus tämän kuukauden ainoaksi? Siltä varalta oheinen otsikointi. Aika on rientänyt taas ennätysmäisellä nopeudella ja tapahtumaa on ollut niin paljon, ettei aikaa tai voimia kirjoittamiseen ole jäänyt. Katsoin juuri edellisen päivitykseni, eikä tilanne tainnut olla silloin yhtään parempi bloggaamista ajatellen.

Kesä on ollut kertakaikkiaan upea, niin sääolosuhteiden kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Tietysti on ollut pieniä kylmiä ja sateisia jaksoja esim. juuri Itä-Suomessa vierailun aikana, ja toisaalta myös kuivuus on pihaamme koetellut, mutta kokonaisuutta tarkastellen hyvä ja sopivasti vaihteleva sää on ollut vallitseva. Kesään on mahtunut paljon iloisia tapahtumia ja tapaamisia, mutta myös huolta ja lähes murhettakin. Jälkimmäisistäkin on toistaiseksi vielä jotenkin selvitty.

Tämän kuukauden alussa vietimme Anna-Maijan viisikymppisiä Turussa ja juhlaa jatkettiin "sisko-risteilyn" merkeissä Tukholmaan uudella Grace-laivalla. Hieno sää, hyvä ruoka ja mitä mainioin seura tekivät risteilystä nautinnollisen, vaikka varsinainen Tukholma jäikin tällä kertaa kokematta ja näkemättä. Sain parahiksi juhla-aikaan flunssan, kuten viime vuonnakin elokuussa, vaikka tällä kertaa en edes pyöräillyt. Onneksi on keksitty flunssaoireita helpottavia lääkkeitä!

Kiti kärsii kaiketi jonkinlaisesta stressistä ja on pissaillut koko kesän pääasiassa Ilkan huoneen lattialle, joskus jopa oikeaankin paikkaan eli hiekkalaatikkoon. Ostimme hienoa ja hajutonta kissanhiekkaa perinteisten pellettien rinnalle eli kisuilla on oikein varaa valita, mutta sekään ei tunnu oikein innostavan Kitiä. Sitten se on mourunnut ja tahtonut sinnikkäästi ulos. Se on myös selvästi laihtunutkin (toisin kuin eräät). Virtsa- ja verikokeissa ei ilmennyt mitään kuten ei myöskään ultraäänessä tai röntgenissä, joten jäljelle jäi vain henkinen vaiva, jota nyt sitten on kolme päivää hoidettu lääkkein (Triptyl). Kiti on nyt lääkittynä enimmäkseen nukkunut yläkerrassa, äsken se tosin vääntäytyi alakertaan pissalle... Ilkan huoneeseen ja lattialle. Toivottavasti lääkitys alkaisi pikkuhiljaa tehota.

Kissat voivat kuulemma stressaantua muutoksista yms., mutta meillä ei mielestäni ole mikään muuttunut mitä nyt vähän olen saanut tavaraa huushollissa vähemmäksi kierrätyskeskukseen sitä kantamalla. Tuskin Kiti on kuitenkaan mitään edes huomanneet, kun kukaan muukaan ei ole. Ikkunoitakaan en ole (vieläkään) pessyt... Eli vaikea on keksiä syytä Kitin stressireaktioon, jos se nyt sitä on.

Uusia lemmikkejäkin olemme saaneet tai saaneet ne entistä paremmin näkyville. Siilejähän meidän pihassamme on aina vilahdellut, mutta nyt heinäkuisten iltauutisten innoittamina rupesimme niitä ruokkimaan kissanruoalla. Ennen iltahämärää viemme kupillisen ruokaa ja joskus siili on ollut jo sitä odottamassa. Joka tapauksessa ensimmäinen siili ilmestyy syömään muutamassa minuutissa kupin viemisen jälkeen. Parhaimmillaan samalla kupilla yhtä aikaa on aterioinut kolme pikkuista siiliä. Eilen illalla ruokailemassa oli yksi iso siili ja kaksi pikkuista, joista toisen iso siili tökki kuonollaan pois. Onko siilillä muuten kuono?

"Our" hedgehogs (photo by Laura)

Huomenna menen työkavereiden kanssa tyhyilemään Kanta-Hämeeseen, oikein yöksi. Säänhaltija taitaa olla suopea vielä ainakin alkuviikosta, mikä tietysti osaltaan auttaa tyhyilypäivän järjestelyissä. Tänään oli kertakaikkisen kesäinen päivä. Koko viikonloppu meni nopeasti, varsinkin kun Tuomon vanhemmat ja Ilkka kävivät meitä tervehtimässä. 

Olen kyselijöille ja muillekin kertoillut, että tänä vuonna meille ei tule yhtään omenaa tai että meille tulee 1 omena...

Nyt voin kertoa, että viimeisin ennuste on parantunut peräti 100 %:lla eli Tuomon aamullisen havainnoinnin mukaan meille tuleekin tai on siis jo tullut kokonaista kaksi omenaa! Mervi jo kyselikin, mitä aion yhdestä omenasta tehdä... muuttaako omenamäärän tuplaantuminen mitään??? Onneksi on vielä viimevuotista hilloa jäljellä. Oikeasti olen helpottunut, kun ei ole runsasta omenasatoa meillä tänä vuonna. Äidin ja isän puutarhasta saamme hyviä syöntimenoita sen minkä tarvitsemme, ja talven aikana saamme varmaankin tuhottua viimevuotiset hillot.

Tänään keräilin punaisia viinimajoja, jotka eivät ota loppuakseen. Tämä oli jo kolmas kerta, kun niitä keräilin ja mehuiksi keittelin. Otin juuri mehumaijan pois päältä ja huomenna pistän mehut pakkaseen.

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Hämeessä ja niin teemme myös ensi viikoloppuna. Sitten kai alkaa syksy ja sienien keruuaika. Yritän jossain välissä myös bloggailla ja julkaista kuvia aikaansaannoksistani.

It´s over… three weeks of vacation, loma on ohi!

Blackcurrants (picked yesterday from our garden)

I visited Tallinn, Savonia and Tavastia, picked berries and made juice from them. In Savonia I swam for the first and probably the last time this summer. The weather was cold on that day, but the water in the pond called Kortteinen was warm. Temperatures have varied a lot, from 9 to 29°C degrees, during the last three weeks. Today has been a very hot day. Our last day off…  Next few photos tell more about our vacation.

***

Voi sentään tätä ajankulua. Vasta hehkutin loman alkua ja nyt vietän tässä loman viimeisiä tunteja. Oikeasti loma taisi kyllä loppua jo perjantaina ja tänään on tavallinen sunnuntaivapaa.

 

Loma oli kaikenkaikkiaan oikein hyvä: antoisa, elämyksellinen ja vaihteleva sekä sään että kaiken muunkin suhteen. Tapasimme ystäviä ja sukulaisia, kävimme uusissa sekä tutuissa paikoissa.

 

Koska kuvat kertovat kaikesta niin monisanaisesti, laitan niitä tähän hyväksi lopuksi. Suville kiitokset, kun käytit mustikkapiirakkareseptiä uudelleen. Tänä kesänä olen muokannut siitä uuden gluteenittoman version vaihtamalla kaiken (1:1) vehnäjauhon Viljatuotteen vaaleaan gluteenittomaan jauhoseokseen. Kukaan muu ei ole huomannut eroa, paitsi eräs vehnästä nuhan saava... Perustin juuri toisen välilehden (ks. sivun yläreunasta), jonne kokoan ajan mittaan käytännössä hyviksi tai peräti parhaimmiksi todettuja ruoka- ja leivonnaisreseptejä.

 





Rasberries and blueberries from our garden





Kiti plays with a cat´s toy






Tired Senna (today)



Viiru and a new well (for cats)

Now  the swing is ready again, finally



Lovely home in Hyvinkää (see the next link of Housing Fair)

 

http://www.asuntomessut.fi/en/english-home

Rasberries in forest in Savonia
 

Summer theatre in Tavastia
 

Very delicious caesar salad in Tallinn (Rocca al mare)

Kangaroos at the zoo in Tallinn

 

Laura met few horses

 

Senna´s mum called Kiiwi



Swimming girls
 

Osku 5 months, Senna´s friend

Osku and Senna

The sky was blue and buildings high in Rocca al mare (Tallinn)








 



 

Loma alkaa!

Olipa kiireinen ja työntäyteinen viikko. Viikko sitten viikonloppuna kävin Hämeessä, ensin shoppailemassa Tampereella, sitten mummun ja vaarin luona. Neljä työpäivää, pakastimen sulatus keskiviikko-iltana, ja nyt vihdoin voin sanoa olevani lomalla, ainakin huomisesta alkaen.

Viikonloppu aloitettiin mustikankeruulla. Sato on keskimäärin puolta pienempi kuin viime vuonna, ja sen kyllä huomaa. Mutta onneksi siellä täällä on kuitenin pieniä runsaitakin esiintymiä, kuten yläkuvasta näkyy. Olemme keränneet noin neljä litraa tähän mennessä. Äsken Sennan kanssa iltalenkillä löydettiin pieni, noin kahden neliömetrin suuruinen alue, jossa oli paljon suuria mustikoita. Ja hyttysiä! Kotiin palattuani otin heti allergialääkettä ja kävin suihkussa. Nyt ennen tätä kirjoittamista, voitelin vielä tuoreimmat patit Etonolla. Nyt ei voi kuin toivoa, että kutina lakkaisi... Käsivarteni ovat ruvella vielä viime viikonlopun jälkeen, Hämeessä myös paarmat purivat minua.

Eilen hommattiin myös mansikat, olihan pakastinkin sulatettu niitä varten. Viime vuonna odottelin hintojen putoamista niin kauan, että mansikat ehtivät loppua. Nyt välttelin samaa virhettä ja maksoin suolaisen hinnan kesälahtelaisista mansikoista. Mutta toivottavasti ne osoitautuvat hintansa väärteiksi.

Jatkuu...

Enough Is Enough / Huh hellettä!

Quite  a warm day indeed... 32 C degrees in shade...

Kylläpä nyt hikeä pukkaa. Tuntuu että iltaa kohti ulkoilman lämpötila on vain kohonnut. Jalopähkämöt olivat kuumuudessa jo nyykähtäneet, samoin Toscan haudan daaliat, mutta ehkäpä ne vielä virkoavat. Kastelin tunnin pihan kasveja äsken. Parempi olisi tietenkin kastella myöhään illalla tai heti aamulla, mutta en malttanut odottaa... eihän sitä tiedä olenko edes hereillä illanmyöhään... ja ovatko kasvit enää hengissä ollenkaan.

Eilen tuli katsottua ruotsalaisten lahjaa maailmalle; Beckiä, joka loppui vasta puolilta öin. Vaikka olen kaikki Beckit katsonut muutamaan kertaan, ne vaan vielä jaksavat viehättää. Se, että pysyin hereillä loppuun saakka, kertoo jotain ohjelmien kiinnostavuudesta. Juhannuksen elokuvien aikana nukahdin heti ensimmäisen vartin aikana.

Viime yö, ne vaivaiset ja vajaat kuusi tuntia, sujuivat makeassa unessa, kun Tuomo laittoi ilmalämpöpumpun jäähdyttämään huushollia. Siunattu vehje, aamulla heräsin ennen kellon soittoa aivan virkeänä.

Sennakaan ei ole tässä helteessä kovin haluakas lenkkeilemään, aamun varhaiset hetket ja illan myöhäiset ovatkin parasta ulkoiluaikaa paitsi tietysti niille, jotka palvovat auringonpaistetta.

Tänään Senna nauratti meitä, kun Laura tarjosi sille nameja ja pyysi katsomaan silmiin käskyllä "katso". Normaalisti tämä "temppu" onnistuu Sennalta tosi hyvin. Tänään minä satuin seisomaan Lauran vieressä, ja kun Laura oli kyykyssä ja sanoi Sennalle "katso", Senna alkoi tuijottaa minua silmiin. Tämä toistui pari kertaa ja Sennalla kesti molemmilla kerroilla tosi kauan tajuta, että sen piti katsoa Lauraa silmiin, eikä suinkaan minua.

Tämmöisiä pieniä iloja tänään. Alakuvassa jalopähkämöt vielä virkeinä aamuvarhaisella kuvattuina.