Kerrassaan upea päivä, jolloin on tapana muistella kaikkia sukulaisia ja ystäviä, siellä jossain ja miksei muitakin. En ole vielä ehtinyt paljoa muistella, sen aika tulee illan hämärtyessä. Olen nauttinut tästä päivästä, joka ei edellytä kaupassa käymistä eikä oikeastaan mitään muutakaan, vaan kaikki on ikään kuin vapaaehtoista. Jokin ihmeellinen rauha vallitsee, vaikka olen koko ajan touhunnut jotain. Siis vapaaehtoisesti.
Aamulenkin teimme Sennan kanssa vasta päivän jo valjettua, mikä on ylellistä, koska arkiaamuisin kuuden aikaan on pilkkopimeää. Muistin myös syödä ennen salille menoa ja ottaa vesipullonkin perille saakka. En ehtinyt salille ensimmäisenä enkä toisenakaan, mutta treenasin tunnin hiki päässä, joten olen, kuten eilen ennakoin, todella tyytyväinen itseeni.
Aurinkokin on näyttäytynyt eli sää on oikein mukava, lämpöä ulkona noin 8 astetta. Ei tuule eikä sada, joten eipä voi enempää toivoa säänhaltijalta tähän aikaan vuodesta. Kävin ottamassa pihalta syyskuvia, joista yksi on tuolla ylempänä. Sennakin innostui, kun sai kavereita ulos: pallo sai tänään kunnolla kyytiä.
Kaivoin pakastekaapista (jo toissapäivänä) Ilkan tuoman hirvipaistin ja tänään laitoin pataruoan muhimaan. Kiitos Ilkka! Oikeaa pyhäruokaa ja harvinaista herkkua nykyään, kun sukumme hirvimiehet ovat huvenneet. Miehiä kyllä vielä on jäljelläkin, mutta kukaan ei taida enää osallistua varsinaiseen hirvijahtiin. Itse olen aina suhtautunut vähän kaksijakoisesti tuohon touhuun; säälin hirviä, mutta ruokana hirvenliha sitten kuitenkin maistuu. Ja ymmärrän senkin, että hirvikanta pitää pitää kurissa. Minä olen oikeasti kasvanut hirvenlihalla ja pitkään luulin sen olevan suurin piirtein ainoa liha, jota syödään. Näinhän se lapsuudenkodissani taisi ollakin, ja lehmien luulin olevan vain maidontuotantoa varten. Kaikenlaista sitä näin tulee paljastettuakin...
Ville on usein esittänyt toiveen, että tekisin täytettyä pannukakkua. Tänään sitten vihdoin tein ja nyt vain odottelemme nuorta paria syömään. Olen saanut ohjeen vuosia vai joko pitäisi sanoa vuosikymmeniä sitten Marjukalta ja julkaisen sen tänään tuolla toisella välilehdellä, jonne lupasin laittaa hyviksi todettuja ohjeita. Harmi, kun en ole laittanut ohjepaperiin mitään päivämäärää, todella anteeksiantamatonta minulta. Mutta onneksi sentään ohje on vielä tallessa... paperi on tosi suttuinen eikä käsialastanikaan meinaa saada selvää, ei ainakaan kukaan muu kuin minä.
Ilta alkaa kohta hämärtyä. Aurinko ainakin jo meni pilveen ja kohta kai jo laskeekin. Ajateltiin lähteä kävelylle paikalliselle hautausmaalle, jossa tosin ei ole sukulaisia lepäämässä, mutta muutama ystävä kuitenkin. Ja siellä on paikka, jonne voi viedä kynttilöitä muualle siunattujen ja haudattujen muistoksi. Sitten viimeistään on aika paneutua päivän teemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti