Tätä olen odottanut, sillä nyt alkaa päivä kohta pidentyä, ja kun tammikuulle päästään, alkaa jonkinlainen mielen kevät. Kuvittelen nimittäin vuoden ikään kuin ympyrän kehänä, joka alkaa ylhäältä kello 12:sta, kiertää vastapäivään ja päättyy taas lähtöpisteeseensä. Nyt ollaan lähellä tuota ylintä taitekohtaa, ja pimenemisen loppuminen, jos mikä, ilahduttaa.
Tänään alkoi loma, mikä niin ikään ilahduttaa, vaikka pää olikin heti herätessä kipeä. Koko syksy on ollut melkoista haipakkaa sekä töissä että kotona, ja joulu pääsi taas kerran yllättämään. Tuntuu kuin koko elämä etenisi deadlinesta toiseen, koko ajan pitää ehättää tekemään jotain. Moni on sanonut, että minun pitäisi joskus vain olla, mutta minusta tuntuu, ettei sellaiseen ole aikaa. Ja toisaalta joutenolo tuntuu suorastaan ajan tuhlaukselta. Minä olen jouten sitten, kun illalla veto loppuu ja simahdan vaikka sohvalle, joskus jo hyvinkin aikaisin.
Eilen illalla siivottiin viimeisillä voimillamme ja tänä aamuna käytiin kaupassa ja torilla. Joulu saakin pian tulla sillä melkein kaikki on valmiina. No, täytyy myöntää, että joulumme rakentuu varsin kohtuullisin voimainponnistuksin ja lahjahankinnoin. Maanantaina käyn aamutorilta ostamassa kalaa ja rosollitarpeet, imelletyn perunalaatikon laitan tekeytymään sitten illansuussa.
Alakuvassa on todiste eilisillan ahkeroinnista. Kuten voitte arvata, aineen häviämättömyyden lain mukaan pöydällä normaalisti lojuva tavarapaljous on siirtynyt toiseen paikkaan entistä tiiviimpänä. Mutta sitä paikkaa ei näytetä kellekään.
Onneksi olkoon Tuomolle, joka viettää tänään nimikkopäiväänsä! Niin, kyseessähän on myös Tuomon päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti