Syksyn iloja

Edellinen päivitykseni päättyi Jediin ja Sennaan, joten siitä on hyvä jatkaa. Oheinen kuva on tältä aamulta, jolloin sattumalta törmäsimme Jedin seurueeseen. Ja siitäkös riemu repesi koirakaksikolle. Jedi täyttää muutaman viikon kuluttua yhden vuoden ja on tuo isompi, joka ajaa Sennaa takaa.

Melkein yhtä riemullinen olo oli aamulla itsellänikin, kun luvassa oli täysin vapaa päivä, ei siis minkäänlaisia sitoumuksia tai lupauksia, joita pitää. Sellaisia päiviä on todella harvassa. No mihin se vapaus on käytetty? Tuolla aamulenkillä etsimme kanttarelleja, jotta saisin täydennystä edellisten päivien laihoiksi jääneisiin saaliisiin. Muutama keltainen herkku vielä löytyikin, vaikka avuksi olisi tarvittu suurennuslasia. Jos en olisi tiennyt mistä etsiä, mitään ei olisi löytynyt, olivat mokomat piloissansa sammalten seassa. 

Nyt, kun kello tätä kirjoittaessa lähenee kolmea iltapäivällä, on sienet ja sipulit paistettu, herne-peruna-porkkanakeitto keitetty ja syöty paistettujen pekonien ja kerman kera, pyykit pesty ja kuivumaan ripustettu sekä sämpylät leivottu. Siis ihan tavalliselta vapaapäivältähän tämä vaikuttaa. Oikeasti haluaisin kirjoittaa kirjaa. Tarkoitus oli myös osallistua hämäläiseen sukkakilpailuun, mutta tajusin aamulla, etten ehdi saamaan tänään toista sukkaa valmiiksi ja molempia viimeistelytyä. Ja kyseenalaista on, olisiko posti saanut kuljetettua sukat tiistahin mennessä perille. Sukkakisasta siis luovuin, tosin neulomismahdollisuus edelleen on. Sukkien lisäksi on huivia, puseroa ja pipoa kesken, joten on mistä valita.

Tämä huusholli on melkoinen työmaa. Perjantaina sain yhden vanhan pöydän myytyä ja olin vapautuneesta tilasta helpottunut. Eilen sain täytettyä yhden pahvilaatikon joutavilla astioilla ja kuskattua sen kierrätyskeskukseen. Ja autokatoksessa odottaa peräkärryllinen rojua kaatopaikalle pääsyä. Mutta edelleen, tavaraa on liikaa. Oikeasti kaikesta, mitä ei ole vuoteen tarvinnut, voisi varmaankin luopua, siis teoriassa. Käytännössä tavaroita pitää säilyttää kaiken varalta, eihän sitä koskaan tiedä... 

Talomme täyttää pian 18 vuotta, saavuttaa siis ikään kuin täysi-ikäisyyden. Olisikohan aika noin niin kuin aikuisuuden kunniaksi vähän ehostaa sitä sisäpuolelta? Sehän olisi sopivaa pimenevien syksyn päivien ja iltojen puuhastelua ennen kuin talven ehkä mukanaan tuomat lumityöt taas ulkona alkavat. Haaveilen valkoisesta yläkerrasta. Ehkä suurempi muutos saisi pienemmätkin hoitumaan siinä sivussa. Tapetoinnin tai maalauksen tieltä pitää kaikki roju raivata, joten ehkä siinä yhteydessä pystyisin vielä vähentämään tavaran määrää.

Lähden nyt paistamaan sämpylät, joita pitää sitten tuoreeltaan tietenkin maistaa. Ja sitten; neuloisinko vai kirjoittaisin? Lähtisinkö Sennan kanssa lenkille vai soittaisinko ensin äidille? Tekisinkö omena-kaurapaistosta vai ottaisinko päiväunet? Skypettäisinkö Ranskaan vai liimailisinko vanhoja valokuvia kansioon? Silittäisinkö vai menisinkö yläkertaan aloittelemaan raivaustöitä? Vai hakisinko ulkoa pelargoniat ja istuttaisin uusiin ruukkuihin talvisäilytystä varten? Voi tätä tekemisenilon runsaudenpulaa!

Uuden alku

Salamat singahtelivat aamupimeällä taivaalla, kun nostin kytkintä tänään klo 04.35. Juuri autoa peruuttaessani ihmettelin, välähtivätkö auton takavalot, mutta noustessani vielä autosta kuulin jyrinän ja tiesin ukkosen tekevän tuloaan. 

Laura raahasi itsensä ja 23-kiloisen matkalaukkunsa autoon ja pääsimme ukkosen alta pakoon kohti etelän auringonnousua. Muita liikkujia ei juuri tiellä ollut, joten astuimme lentoaseman aulaan klo 05.09, vain yhdeksän minuutti myöhässä sovitusta. Kaksi nuorta miestä istui jo penkillä odottelemassa Lauraa. Kun Laura sai laukkunsa jätettyä palvelutiskille, hyvästelin hänet ja nuoret miehet. Uusi työpäiväni oli alkava klo 05.40. Enpä muista siihen aikaan ennen töihin menneenikään.

Puolisen vuotta on tainnut vierähtää edellisestä julkaisustani. Vuodenaika on siis vaihtunut jo pariinkin kertaan, koska tällä viikolla on selvästi syksy alkanut. Vielä sunnuntaina vietimme tuplasynttäreitämme ihanassa kesäsäässä. En tiedä miksi en ole kirjoittanut, vaikka se on lempipuuhaani. Vai olisiko käynyt niin, että tekstien suunnitteleminen onkin sitä hauskinta mukavaa, koska siihen minulla on joka päivä aikaa. 

Onkin oikeastaan sääli, että Sennan kanssa lenkkeillessä suurin osa matkasta kuluu mieleni vaeltaessa jossain murhamysteerimaailmassa, enkä välttämättä havaitse luontoa ja nykyhetkeä. Toisaalta, monella lenkillä etsin nyt sadekauden alettua sieniä ja keskityn kovinkin siihen mitä ympärillä on ja tapahtuu. Metsä ainakin on ”täynnä” kanttarellinkeltaisia koivunlehtiä, mikä saa minut kumartelemaan toistuvasti ja turhaan. Suotakoon minulle moinen mielikuvituksen hullutus, nykyhetkellä on varmasti omat aikansa minunkin elämässä.

Olemme siis taas pääasiassa kahden Tuomon kanssa, jos eläimiä ei lasketa. Laura singahti yläkerrasta vaihteeksi ranskalaisen koulun penkille, Marseillen lähelle Aix en Provence -nimiseen kaupunkiin, missä ilman lämpötilat ovat edelleen hellelukemissa. Kivat hänelle, minulle helle riittää tältä kesältä. Olen hikoillut enemmän kuin koskaan, mutta väitän, ettei se johdu keski-ikäisyydestäni vaan siitä, että on yksinkertaisesti ollut niin kuumaa. Olen kesäaikana käynyt myös kuntosalilla melko säännöllisesti. Pyöräily salille saa tai ainakin sai kesäkelillä hien pintaan, eikä se haihtunut kuntoillessa minnekään. Ruokatottumukset sen sijaan repsahtivat, mutta niihin tulee nyt muutos. No, onneksi vain kaksi kiloa tuli takaisin… kaiketi, ainakin viime punnituksessa siltä näytti.

Jatkoin kuntosalisopimusta vuodella ja ilmoittauduin pilateksen jatkokurssille paikalliseen opistoon. Harkitsin heikkona hetkenäni myös saksan ja jopa venäjän opintoja, mutta sitten päätin olla itselleni armollinen ja annoin luvan käyttää kieliopinnoilta säästyvän ajan johonkin nautinnollisempaan tai ihan vain kivaan tekemiseen kuten käsitöihin. Peruin eilen kahden kirjakerhon jäsenyyden, koska en meinaa millään muistaa perua kirjoja, joita en halua. Aikamoinen temppu sekin minulta, mutta jätin sentään vielä yhden jäsenyyden, kaiken varalta. Muutosta kuitenkin pukkaa.

Kesä oli kaikkien aikojen aktiivisin, varsinaisesti en ehtinyt lomailla ”omaan tahtiin” juuri ollenkaan, koska loman lopussa, kotona ollessa, piti vielä pestä matot ja vuodevaatteet, kerätä marjoja ja keitellä niistä mehuja. Mutta ei se mitään, tuskin olisin kuitenkaan jaksanut vain löhöillä, olemisesta puhumattakaan. Suurin ilo helteistä olikin apu pyykinkuivatukseen. Tuomo viritti upean, reilun 10 metriä pitkän pyykkinarun, joka ulottuu talon takaa tikapuista varaston kuistille. Kyllä siinä kelpaa lakanoita ja peittoja kuivatella, kuin ryysyrannassa konsaan. Nautin suunnattomasti, kun saan ripustaa lakanat suorina kuivumaan, talvikuukaudet niitä joutuu taas taittelemaan monin kerroin saunan oskareille.

Kesälomalla tuli pinnisteltyä myös kelikylvyssä, kun hollantilaiset ystävämme vierailivat luonamme viisi päivää. Se antoi jonkinlaista motivaatiota saksan opintoihin, mutta kuten todettu, mukavuudenhalu voitti. Ja tarvitseeko sitä niin täydellisesti osata vieraita kieliä, pääasia että tulee toimeen. Ystäviemme kanssa vaikeinta oli aluksi ymmärtää englannin erilaista korostusta, saksan kielessä se ei niin haitannut. Olen joka tapauksessa ylpeä meistä ja sillä mennään seuraavaan tapaamiseen. Tai sitten opiskelen omin päin…

Kuluneen puoli vuotta olen roikkunut Facebookissa, mikä on varmaankin yksi syy blogin päivittämisen vähyyteen. Nyt ajattelin kuitenkin jättää se vähemmälle ja keskittyä tänne enemmän sanoja, mutta vähemmän vuorovaikutusta edellyttävään toimintaan. Toivottavasti joku vielä piipahtaa täällä katsomassa, vaikka olen niin monena päivänä tuottanut pettymyksen.

Etelä-Ranskasta tuli lyhyt viesti: – Asunto saatu. Siitä voinemme päätellä, että kaikki on varmaankin kunnossa. Melkein kuulen korvissani kolinaa yläkerran portaissa, mutta sitä emme nyt sitten kuule neljään kuukauteen paitsi, jos eläimet päättävät juoksennella ylä- ja alakerran väliä. Viritimme eilen Skypen ja odotan innolla, että saan yhteyden Ranskaan näköpuhelimella.

Tänään on ollut ukkosellinen päivä. Paitsi aamulla, ukkonen mellasti myös kotiin tullessa ja äsken, kun yritimme lähteä Sennan kanssa metsään sieniä etsimään. Heti portille päästyämme kuulimme jyrinää, joka muutti suunnitelmamme välittömästi. Samaan aikaan näimme Sennan kaverin Jedin lähestyvän. Jedi on kymmenkuinen Collien pentu, Sennaa jo selvästi isompi komea trikkipoika. Koirat ehtivät kirmata vain hetken ennen kuin taivaan hanat aukenivat.

Tervetuloa syksy ja uudet elämäntavat, kyllä vaihtelu virkistää!

Kevät / Spring!

Terveisiä taas Turusta, missä kävimme eilen Tuomon kanssa pikalomalla sisariani tervehtimässä, junalla. Saatiin lomapäivälle pituutta, kun läksimme kotoa jo puoli kuuden aikaan, Turkuun saavuimme klo 9.00 ja kotiin palasimme illalla noin klo 23.00. Siihen väliin mahtui monta hauskaa ja herkullista hetkeä, erityiskiitos sisarelleni Anna-Maijalle!

Onpa aika vierähtänyt taas. En muistanut noteerata kevätpäivän tasaustakaan, ja nythän alkoi jo kesäaikakin. Ja ylihuomenna eletään jo huhtikuuta! Käsittämättömän nopeasti kuluu aika, ja minusta tuntuu, etten ehdi tehdä mitään. Totuus on kuitenkin, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin ja mihin olen jollain lailla sitoutunutkin. Aika paljon tulee oikeasti tehtyäkin.

Saimme viime viikolla kummipoikamme Jimin meille asumaan, kun hän aloitti opintoihinsa liittyvän työharjoittelun pääkaupunkiseudulla. Raivasin häntä varten tilaa omasta harrastushuoneestani, mikä avasi silmäni: huh, huh, kylläpä on mammalle kertynyt käsityö- ja askartelutavaraa! Nyt en osta yhtään lankakerää enkä muutakaan tarviketta ennen kuin entiset on jalostettu valmiiksi tuotteiksi. En vaikka kuinka halvalla saisin...

On terveellistä välillä siivota oikein perinpohjaisesti, jotta totuus valkenee. Mutta on vähän masentavaa, kun tavaramäärä ei vielä tuosta huoneeraivauksesta yhtään vähentynyt, siirtyi vain paikasta toiseen. Käsityötarvikkeita en kyllä hävitä, mutta vanhoja vaatteita sen sijaan pitää poistaa oikein tehokkaasti. Nyt kun ohennan itseäni, olenkin päättänyt, että mitään uutta en osta ennen kuin on pakko ja siinä vaiheessa poistan lopullisesti liian väljiksi käyneet vanhat.

Vaatteet ovatkin ihanasti löystyneet jo kuuden kilon painonpudotuksesta, mutta vielä niitä voi pitää. Eilen tosin Turussa kaupunkikävelyllä valuvia housuja piti jatkuvasti kiskoa ylöspäin, kun lahkeensuut meinasivat viistää maata.

Turun reissusta vielä. Säänhaltija suosi lomapäiväämme, tosin mereltä puhalsi raikas tuuli. Silmiinpistävää oli, että kaupungissa oli satsattu kevätkukkiin. Narsisseja oli joka puolella ja paljon. Myös jäätelökioskit olivat jo ilmaantuneet katukuvaan, ja ihmiset oikein jonottivat saadakseen jäätelöä. Enpä ole ennen moista nähnyt maaliskuussa.

Kävimme myöhäisellä lounaalla 1960-luvun ruotsinlaivalla Borella. Voi kun laiva olisi meitä lähempänä, se sopisi hyvin vaikkapa pikkujoulujen pitopaikaksi.

Snow, finally! Vihdoinkin lunta!

Our garden today

No niin, talvi on ikään kuin korkattu. Vaikka en itse ihan hirveästi lunta ole tänä talvena odottanutkaan, on sitä kuitenkin hyvä olla jo tähän vuodenaikaan. Erityisesti toivon sitä Saimaan norppien ja karhujen sekä niiden jälkeläisten takia. Saimaan norpille myös pakkasta sen verran, että järvet jäätyvät...

Aloitin aamun Sennan kanssa 5 km lenkillä kohtalaisessa tuulessa ja lumisateessa. Pukeuduin lämpimään takkiin, mutta reidet kuitenkin kärsivät kylmyydestä tuulen tuivertaessa takin helmojen alle. Muuten oli siis melkein hiki, mutta jalat palelivat ikävästi. Ja Senna-hienohelma ei voinut kunnolla kävellä jalkakäytävillä, kun tuore lumi paakkuuntui sen polkuanturoiden väliin. Metsissä, pehmeämmillä alustoilla, lumi ei niinkään haitannut sitä.

Päätin tässä uuden vuoden alun ja (toivottavasti) keventyvän elämän kunniaksi perustaa toisen blogin, jossa kuvailen tuntemuksiani ja aikaansaannoksiani painonhallinnassa.Toista blogiani pääsee katsomaan sivun oikeasta reunasta klikkaamalla.

Kaloreja laskemassa

Suosikkini itähämäläinen ruisjälkiuunileipä oli kaupastamme tietty loppu, kun sitä vasta töiden jälkeen selvisin etsiskelemään. Havaintojeni mukaan sitä tulee joihinkin paikallisiin kauppoihin kolmena päivänä viikossa (ma, ke ja pe) ja tänään on tiistai, joten ehkä sitä ei ole vielä tällä viikolla tullutkaan. Ostin sitten painonhallintainnostukseni vallassa kuvan vähän hiilihydraattia sisältävää ruisleipää, mikä ei sekään ollut hassumpaa, onhan siinä siemeniä pureskeltavaksi. Harmi vaan, kun kaloreita on silti yhtä paljon kuin suosikissani.

Mutta mikä parasta, syödessäni tutkin ruokani kalorimääriä ja kuinka ollakaan, syöminen sujui melko hitaasti ja yhtäkkiä huomasinkin mahani olevan täynnä. Enkä ollut popsinut kuin kaksi palaa leipää, molempien päällä siivut juustoa ja ohuen ohutta kalkkunaa, yhden nakin ja piparkakun, yhteensä 310 kcal. Kello on puoli seitsemän kun tätä kirjoitan ja vielä saan syödä iltapalaksi 2 dl jugurttia. Kerrassaan upeaa! Selviän tästä päivästä, vaikka kotona ei ollutkaan "kunnon ruokaa". Tuo piparkakku oli pieni palkinto päivän raatamisesta ja muutoin kuosissa pysymisestä... ei pidä olla liian ankara itselleen...

Tänään on siis kolmas kevennetty päivä kohta takana. Kotona keventäminen sujui kaksi ensimmäistä päivää tosi hyvin, etenkin kun nousin sängystä myöhään... mutta tänään meni töissäkin hyvin, kun oli keittoruokaa ja pysyin kohtuudessa. Täytinkin vatsani salaattiaineksilla, mutta pari palaa leipääkin sain syödä.

Tämä on ihan älyttömän helppoa. Pitää vaan syödä hitaasti, punnita annokset aina kun mahdollista ja tutkia kalorimääriä vaikka täältä. Tavallisestihan minä olen vetänyt monta juustoviipaletta ja ottanut maistiaisia jo ennen kuin varsinaisesti olen alkanut syömään, mikä on luonnollisesti merkinnyt suurta kalorimäärää, jota ei kuitenkaan tunne varsinaisesti syöneensä.

No vaikutus painoon ei ole vielä selvillä ja yritänkin pitäytyä menemästä vaakaan ennen ensi sunnuntaita. Mutta jos tämä meno jatkuu, laskennallisesti pitäisi kilon viikossa minusta huveta. Saapa nähdä. Kuntosali ei juuri nyt kiinnosta (kohtuus kaikessa), mutta huomenna alkaa pilates.

Sukkia ja painonhallintaa

Siinä ne nyt ovat rinnakkain vuoden ensimmäiset valmiit käsityöt: sukat vastasyntyneelle ja 38-kokoisille jaloille. Nuo valkoiset ovat ns. junasukat, joista ennen joulua vihjaisin. Ohje ja tarina löytyvät esim. täältä. Aika pienet sukista tuli, kun lanka oli ohutta kuin mikä... mahtavatko mahtua edes vastasyntyneelle? Aikamoista tuskaa oli neuloa 2,5-kokoisilla puikoilla ohutta ja pientä. Lähes tämä päivä kului yhden vauvasukan teossa. Aion seuraavat vauvasukat tehdä Nalle-langasta ja vähän paksummilla puikoilla.

Painonhallintayrityksistäni olen aina silloin tällöin runoillut täällä blogissanikin. Täytyy myöntää, että nämä osittain julkisetkaan painonpudotusyritykset eivät ole onnistuneet aivan odotetulla tavalla... tai ovat onnistuneet aina siihen asti, kun motivaatiota on riittänyt. En tehnyt mitään lupauksia uuden vuoden kunniaksi, mutta eilen päätin ottaa minussa uinuvan insinöörilogiikan käyttöön tämänkertaisessa  yrityksessä.

Laihtuminenhan on periaatteessa hyvin yksinkertaista: pitää vaan syödä vähemmän kuin kuluttaa. Muistelen, että 1 kilo on 7000 kaloria eli laihtuakseen kilon viikossa pitää joka päivä syödä 1000 kaloria vähemmän kuin yleensä on ollut tapana. Tai vaihtoehtoisesti lisätä kulutusta saman verran. Eilen sitten aloitin uuden syömisen ja kulutuksen tarkkailun käyttäen hyväkseni Exceliä ja vaakaa. Tarkka vaakakin huushollista löytyy, muistaakseni jokin lahjus lehtitilauksesta.

Hämmästyttävää on, että rasvakin painaa. Tuollaisen kuvan leipäviipaleen päälle ohueltikin levitetty  rasva painaa helposti useita grammoja. Esim. meillä usein käytetty Oivariini sisältää 680 kcal/100 g tuotetta. Parin leivänpalan päälle menee helposti 10 g rasvaa eli 68 kcal. Ja päivään mahtuu aika monta leivänpalaa, ainakin minun elämässäni.

Mutta vielä hämmästyttävämpää on se, että ainakin näin kotona ollessa en meinaa saada syötyä edes niitä kaloreita, jotka voisin. Uskokaa tai älkää, tänään olen syönyt vasta vajaat 800 kcal ja on jo ilta, enkä nälkää ole nähnyt. Tänään olen sitä paitsi lenkkeilyt Sennan kanssa kahteen otteeseen yhteensä yli 7 km, mikä antaisi mahdollisuuksia syödä lisää. Vaaka ja Excel tekevät ihmeitä!

Tammikuu /January

January 2014

Selvittiinpäs taas vuoden vaihteen ajasta! Merkillistä kuinka Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa sallitaan kerran vuodessa päivä, jolloin saa kahdeksan tuntia pilata ilmaa ja maaperää mielin määrin. Roskaamiskielto sen sijaan on silloinkin voimassa, mutta se taitaa rakettien sytyttämisen riemussa monelta unohtua. Tänä vuonna uuden vuoden aamun lohduttomat näkymät kyllä päivän mittaan lähes kokonaan katosivat lähipuistostamme. Itse keräsin yhden muovikassillisen roinaa, mutta joku tai jotkut muutkin ovat ahkeroineet, koska tänä aamuna ei enää montaa rakettiroskaa tunnin mittaisella kävelylenkillä näkynyt.

Niin, että jotain hyvääkin tässä toistaiseksi jatkuvassa syksyssä, monena talvena lumi on armeliaasti haudannut roskat alleen. Lämpötila on viikkokausia vaihdellut +1...+6 asteen välillä ja enimmäkseen se on ollut noin +4...+5 astetta, mikä tuntuu jo merkilliseltä. Jouluna ja uuden vuoden juhlinnassa lämpötiloista on ollut meille suoranaista hyötyä, kun takakuistia on voinut pitää jääkaappina. Ja näkyyhän moinen lämpöisyys myös sähkölaskuissa.

Ikävää sen sijaan on Sennan tassujen jatkuva peseminen. Tänä aamuna mietin myös siilien talviunen kestävyyttä ja tuli  mieleeni sekin, mahtoivatko siilit häiriintyä uuden vuoden paukuttelusta. Luonnon kasvit ovat ainakin menneet sekaisin: Helsingissä jopa ruusut kukkivat ja meilläkin pajunkissat ja orvokit. Toissa talvena lumipeite saatiin vasta loppiaisen jälkeen ja niin käynee tänä vuonnakin, tai ainakaan ennen loppiaista ei lunta ehdi tulla. Saapa nähdä kuinka paljon tänä keväänä lunta saadaan...

Niin, loppiainen on käsillä. Vähän surettaa viedä ulos meidän kaunis kuusemme, joka ei ole vieläkään paljoa neulasia pudottanut. Kaunein kuusi, joka meillä on ikinä ollut, kuten on tullut jo aikaisemminkin todettua. Mutta loppiainen merkitsee myös joulunajan loppua ja jollain tapaa kevään alkua, ainakin minun mielessäni. Päivän pituus on 6 h ja 7 min, kun se jouluna oli vain 5h 50 min eli hyvään suuntaan ollaan menossa, ihanaa!

Tänä aamuna lähdin Sennan kanssa aamulenkille klo 9.00. Maailma näytti tai ainakin tuntui kuin olisi ollut harmaa kesäaamu noin viiden aikaan. Oli hämärää, kosteaa ja hiljaista. Jotenkin mukavaa, mutta ei yhtään tammikuista. Ehkä se tammikuun tunnelmakin tässä vielä ulkonakin saavutetaan, kun maltetaan odottaa. Onneksi on vielä huomenna vapaata. Töissä on takuuvarmasti tammikuinen tunnelma, sillä tilinpäätöksen edellyttämät toimet on tehtävä olipa sää ja ulkolämpötila mikä tahansa.

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014 kaikille!

Happy New Year to all of You!