Terveisiä taas Turusta, missä kävimme eilen Tuomon kanssa pikalomalla sisariani tervehtimässä, junalla. Saatiin lomapäivälle pituutta, kun läksimme kotoa jo puoli kuuden aikaan, Turkuun saavuimme klo 9.00 ja kotiin palasimme illalla noin klo 23.00. Siihen väliin mahtui monta hauskaa ja herkullista hetkeä, erityiskiitos sisarelleni Anna-Maijalle!
Onpa aika vierähtänyt taas. En muistanut noteerata kevätpäivän tasaustakaan, ja nythän alkoi jo kesäaikakin. Ja ylihuomenna eletään jo huhtikuuta! Käsittämättömän nopeasti kuluu aika, ja minusta tuntuu, etten ehdi tehdä mitään. Totuus on kuitenkin, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin ja mihin olen jollain lailla sitoutunutkin. Aika paljon tulee oikeasti tehtyäkin.
Saimme viime viikolla kummipoikamme Jimin meille asumaan, kun hän aloitti opintoihinsa liittyvän työharjoittelun pääkaupunkiseudulla. Raivasin häntä varten tilaa omasta harrastushuoneestani, mikä avasi silmäni: huh, huh, kylläpä on mammalle kertynyt käsityö- ja askartelutavaraa! Nyt en osta yhtään lankakerää enkä muutakaan tarviketta ennen kuin entiset on jalostettu valmiiksi tuotteiksi. En vaikka kuinka halvalla saisin...
On terveellistä välillä siivota oikein perinpohjaisesti, jotta totuus valkenee. Mutta on vähän masentavaa, kun tavaramäärä ei vielä tuosta huoneeraivauksesta yhtään vähentynyt, siirtyi vain paikasta toiseen. Käsityötarvikkeita en kyllä hävitä, mutta vanhoja vaatteita sen sijaan pitää poistaa oikein tehokkaasti. Nyt kun ohennan itseäni, olenkin päättänyt, että mitään uutta en osta ennen kuin on pakko ja siinä vaiheessa poistan lopullisesti liian väljiksi käyneet vanhat.
Vaatteet ovatkin ihanasti löystyneet jo kuuden kilon painonpudotuksesta, mutta vielä niitä voi pitää. Eilen tosin Turussa kaupunkikävelyllä valuvia housuja piti jatkuvasti kiskoa ylöspäin, kun lahkeensuut meinasivat viistää maata.
Turun reissusta vielä. Säänhaltija suosi lomapäiväämme, tosin mereltä puhalsi raikas tuuli. Silmiinpistävää oli, että kaupungissa oli satsattu kevätkukkiin. Narsisseja oli joka puolella ja paljon. Myös jäätelökioskit olivat jo ilmaantuneet katukuvaan, ja ihmiset oikein jonottivat saadakseen jäätelöä. Enpä ole ennen moista nähnyt maaliskuussa.
Kävimme myöhäisellä lounaalla 1960-luvun ruotsinlaivalla Borella. Voi kun laiva olisi meitä lähempänä, se sopisi hyvin vaikkapa pikkujoulujen pitopaikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti