Pihakeinun kuvat saattavat tuntua jo tylsiltä, mutta huomio kannattaakin kiinnittää sen ympärille... Lumet eivät vielä tänäänkään kokonaan hävinneet, mutta vähenivät kuitenkin. Olisi ollut hieno päivä ulkoilla ja nauttia auringosta, mutta vähiin se jäi. Mutta ehdin kuitenkin aamulenkin lisäksi vähän haravoimaan.
Tuija sai houkuteltua minut zumbaamaan, jo toisen kerran. Tunti meni edellistä nopeammin, ja tällä kertaa muistin välttää hyppäämistä. Edellisen kerran jälkeen polvet olivat kipeät pari viikkoa, mutta tänään ne siperialaisen opin saaneina säästyivät pahimmalta. Muuten on kyllä sellainen olo, että jotain on tullut tehtyä. Zumbatessa heilutellaan ja pidetään käsiä ylhäällä melko paljon, joten meikäläisen allit olivat tavallista kovemmalla koetuksella. Hyvän musiikin soidessa pystyin hetkeksi unohtamaan vähäiset taitoni ja pyöreän olemukseni, ja kuvittelin olevani osa tanssiryhmää. Tosi mahtava tunne, mutta sitä kesti vain pieniä hetkiä kerrallaan, koska totuus oli kuitenkin niin toisenlainen ja ilmeinen. Mutta todella upeaa. Jos mielimusiikkiani olisi ollut enemmän, olisin varmasti nyt aika paljon kipeämpi.
Viikonloppu mennä hurahti taas nopeasti... murta kesä on entistä lähempänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti