Vappua odotellessa

Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)

Kuvassa on poimulehtipuska ennen ja jälkeen raivauksen eli viimevuotisten kuolleiden lehtien alla on jo uutta kasvua tulossa. Aikamoinen homma on taas edessä ennen kuin kesä voi pihallamme alkaa. Mutta ei se mitään, keväällä sitä jaksaa. Tulisipa hiukan lämpimämpää, tänä aamuna oli vaivaiset +2,3 astetta lämmintä, kun läksimme Sennan kanssa aamulenkille.

Eilen keräilimme roskia tuossa lähimetsässä, kun yhtäkkiä näköpiiriin ilmaantui 9-viikkoinen Ruuti-koira. Ruuti on luullakseni Jack Russelin terrieri tai sen lähisukulainen, en tullut kysyneeksi, mutta suloinen kuin mikä. Senna ei ole ennen nähnytkään niin pientä koiraa ja olikin näkemästään melkoisen kiinnostunut. Ruutia kiinnostivat kuitenkin enemmän pikkurisut ja maasta löytyvät roskat kuin Senna, joka pienen tutkistelun jälkeen olisi aloittaut vinhan leikin Ruutin kanssa. No sitten paikalle saapui Sennan kaveri Jasu, ja silloin Sennalla riemu repesi: se alkoi juosta ympyrää molempien ystäviensä ympärillä. Päätin jatkaa matkaa, koska siinä menossa Ruuti olisi saattanut jäädä isompien jalkoihin.

Tänä aamuna teimme sunnuntain kunniaksi erityispitkän lenkin Sennan kanssa ja muistin laittaa kännykän Sports Trackerin päälle. Keskellä peltomaisemaa päätin ottaa ajankohtaiskuvan maisemasta, jonka olen jo ennenkin julkaissut. Kuva on tuossa alla, mutta ilmeisesti kuvanotto katkaisi Sports Trackerin tietojenkeruun, koska kotiin palattua ei minkäänlaista tietoa ollut matkanteosta tallentunut. Vähänkös taas harmitti, olisi ollut niin mukava saada ikään kuin todisteaineistoa urheilusuortiksestani.

Kuten kuvasta näkyy, lumet ovat sulaneet. Meidän etupihalla on vielä pieni lämpäre lunta, mutta takapiha on jo lumeton. Aamulla oli noin ankean näköistä ja siis kylmääkin oli, mutta nyt iltapäivällä on paistellut aurinko. Olin nyt iltapäivällä haravoimassa pihaa polvihousuissa ja kintut paljaina, enkä ihan palellut. Upeaa!

Alimmaisessa kuvassa on meidän takapiha juuri äsken ikuistettuna. Pation laajennuksen suunnittelutyö on käynnistynyt. Vapuksi ei valmista tietenkään tule, hyvä jos ehtii pihan haravoimaan. Sitä tässä sitten odottelemaan...ja loppuviikon lomaa!

Kukkien päivä

Olen tässä jo jonkin aikaa hehkuttanut kevättä tai sen tulon viivästymistä. Mutta eikös vaan kuvassa kauniit leskenlehdet (Tussilago farfara) ole varmaakin varmempi kevään merkki. Nämä bongasin tänään työreissulla.

Illansuussa näin toisenlaisia kukkasia paikallisen Kukkatalon kurssilla, jossa taiteilimme asetelman juhlapöytään. Tässä ensin opettajamme taidonnäytteitä, sitten Laura luomispuuhissa. Ja lopuksi kuva mamman aikaansaannoksesta!

 

 

 

 

 

Lisäsin tähän loppuun vielä kuvan mukavasta maljakko-kynttilänalusta-yhdistelmästä, joka sopii hyvin vaikka lahjaksi. Hinta taisi olla vähän alle 15 euroa. Maljakkoa voi pitää tavallisena maljakkona ilman kynttilää.

 



Zumba-zumbaa!

Pihakeinun kuvat saattavat tuntua jo tylsiltä, mutta huomio kannattaakin kiinnittää sen ympärille... Lumet eivät vielä tänäänkään kokonaan hävinneet, mutta vähenivät kuitenkin. Olisi ollut hieno päivä ulkoilla ja nauttia auringosta, mutta vähiin se jäi. Mutta ehdin kuitenkin aamulenkin lisäksi vähän haravoimaan.

Tuija sai houkuteltua minut zumbaamaan, jo toisen kerran. Tunti meni edellistä nopeammin, ja tällä kertaa muistin välttää hyppäämistä. Edellisen kerran jälkeen polvet olivat kipeät pari viikkoa, mutta tänään ne siperialaisen opin saaneina säästyivät pahimmalta. Muuten on kyllä sellainen olo, että jotain on tullut tehtyä. Zumbatessa heilutellaan ja pidetään käsiä ylhäällä melko paljon, joten meikäläisen allit olivat tavallista kovemmalla koetuksella. Hyvän musiikin soidessa pystyin hetkeksi unohtamaan vähäiset taitoni ja pyöreän olemukseni, ja kuvittelin olevani osa tanssiryhmää. Tosi mahtava tunne, mutta sitä kesti vain pieniä hetkiä kerrallaan, koska totuus oli kuitenkin niin toisenlainen ja ilmeinen. Mutta todella upeaa. Jos mielimusiikkiani olisi ollut enemmän, olisin varmasti nyt aika paljon kipeämpi.

Viikonloppu mennä hurahti taas nopeasti... murta kesä on entistä lähempänä...

Nyt se on totta, kevät on vihdoinkin alkanut!

Tässä ylinnä kuva melkein samasta paikasta kuin viime kirjoituskerralla (tai yrityshän se vain oli), mutta lumen määrä on vähäisempi. Tuomo haketti tänään risuja, minä leikkelin syyshortensioiden oksat ja koivuangervojen vanhat kukinnot... teepaitasillani. Lisäksi istuin etukuistilla jonkin aikaa ja annoin auringon paistaa naamataluani. En mielestäni kauaa siinä istunut, mutta tätä kirjoittaessa poskia selvästi kuumottaa.

Meillä oli ennestään yksi maapallo-kompostori ja toissa viikolla Tuomo hankki toisen Prisman huimasta alennusmyynnistä. Aika söpöt kaksoset... Lisäksi meillä on 17-vuotias Sepe, joka vetelee viimeisiään eikä esim. kestä siirtoa uuteen paikkaan. Eri puolella pihaa on lisäksi kehikkoja puutarhajätteille. Merkillistä, kuinka uskomattoman määrän näin pieni perhe ja piha tuottavat biojätteitä. Ei uskoisi, jos ei olisi tätä kokemusta.

 

Yksi varma kevään merkki on pärinän lisääntyminen. Eilen ja tänään lenkkeillessä on kuulunut toinen toistaan kamalampia ääniä, jotka ovat nuorten miesten ajopeleistä peräisin. Luulisi kovan äänen käyvän myös kuskin omiin korviin, mutta ehkä se ei omissa korvissa tunnu niin ärsyttävältä kuin tämmöisten täti-ihmisten. - Suvaitsevuutta Tuula, pahempaakin voisi olla, muistuttelen itselleni. Aamulla sentään on rauhallista, tänäänkään seitsemän aikoihin emme Sennan kanssa tavaneet ketään.

 



 

 

 

Tässä on kuva etupihan kukkapenkistämme, joka vielä aamulla oli osittain lumen alla (ja on muuten vieläkin). Mutta sielläkin oli eloa havaittavissa eli tulppaanin varret kurottavat jo päivänvaloon.

 

Alkuviikosta käväisin lääkärissä ja sai vaihdettua verenpainelääkkeeni toiseen. Jopa hävisi turvotus jaloista heti ensimäisenä päivänä, kun olin aamulla nauttinut uutta ihmeainetta. Ja keskiviikkona, kun kävelin Sennan kanssa keskustasta kotiin, huomasin etteivät sormenikaan olleet turvoksissa kuten yleensä kävellessä ovat. En ollut aikaisemmin tajunnut, että sormienkin turvotus voisi johtua lääkkeestä, mutta näin se ilmeísesti oli. Jippii, kesä saa nyt todella tulla, kun minäkin voin monen vuoden jälkeen käyttää hameita ja mekkoja julkisesti. Lääkkeen todellinen teho ja vaikutus näkyvät kuulemma vasta muutaman viikon käytön jälkeen, joten ehkä ei kannata vielä innostua ihan hirveästi. Haitalliset vaikutukset eivät pientä huimausta lukuun ottamatta ole vielä ilmaantuneet, joten jotain voi olla vielä odotettavissa. Mutta paineet ovat nyt olleet todella alhaisia, vaikka töissä on aika stressaavaa. Iloitsen siis kovasti... ja ihmettelen.

Good Morning!

Kyllä se kesä on ihan selvästi tulossa: lumen määrä on paljon pienempi kuin esim. kaksi viikkoa sitten... Lupailin jatkaa tekstiä illalla, mutta en sitten ehtinyt tai jaksanut...

Uutta lunta, voi ei! New Snow, How Awful!

7.4.2013 klo 20.00

Jopa olivat taas säänennustajat harmittavaisen erehtymättömiä: lumisade tuli kuin tulikin, vaikka aamulla vielä näytti melko hyvältä. Onneksi ehdimme lenkkeillä Sennan kanssa hyvässä säässä, tosin vielähän täytyy ainakin yksi lenkki tehdä, mutta sen tekee Tuomo.

On ollut aikamoisen rento päivä. Sain eilen telkkarista idean tehdä suppilovahverorisottoa ja sen toteutimme heti tänään. Tosin laitoimme mukaan myös kanttarellejä, joita aina kesäisin hamuan. Aika hyvää, vaikka sienet olisivat voineet olla pienempinä paloina. Ensi kertaa elämässäni tein risoton oikeista risottoriiseistä, jotka on jotenkin pintakäsitelty. Ne olivat kypsinä myös pulleampia kuin perinteinen puuroriisi.

Tänään on tulut kyllä syötyä yli oman tarpeen ja zumbaamisenkin jätin väliin. Olen siis jokseenkin pettynyt itseeni, vaikka toisaalta tunnen ansainneeni tämmöisen kaikin puolin vapaan päivän. Alkava uusi viikko vaatii voimia, joten toivottavasti olen niitä nyt itseeni onnistunut lataamaan.

Aamulla näytti tältä

Kevät etenee... hitaasti mutta varmasti

Ensimmäisen kerran lähes puoleen vuoteen uskaltauduimme Sennan kanssa aamulla varhain yläkuvan pururadalle, joka lumiseen aikaan on pyhitetty hiihtäjien käyttöön. Yksi hiihtäjä tuli vastaan eli hiihtokausi ei ole vieläkään ohi. Kohtaamisemme oli sopuisa, hyppäsimmehän Sennan kanssa lumipenkkaan ja annoimme hiihtäjän käyttöön koko radan. Ladut ja niiden väliin jäävä luistelukaista ovat jo sen verran jäiset, ettei liikkumisemme enää pystynyt pilaamaan niitä.

Näin kyseisellä metsätaipaleella jäniksen ja kaksi oravaa, Senna ei onneksi tällä kertaa huomannut jänistä, mutta toisen oravan se kävi saattelemassa puuhun. Olipa taas upea aamuhetki, montaa kanssakulkijaa emme kohdanneet, joten Senna sai juoksennella vapaana suurimman osan matkasta. Olin varannut mukaan kelataluttimen, jonka avulla olisimme voineet harjoitella tottelevaisuutta jäniksen kohdatessamme: Sennahan ei tyypillisesti kuule mamman kehotuksia sen jälkeen, kun se on saanut näköhavainnon jäniksestä ja sännännyt sen perään. Jäniksen jahtaamisen estämistä en nyt sitten pääsyt kokeilemaan, mutta Sennasta Toscan vanha kelatalutin oli tosi kiva lelu, ja sen hihnassa olevaa heijastinta Senna hamusi suuhunsa matkan aikana moneen otteeseen.

Lunta on ollut tosi paljon, ja on edelleenkin, mutta selvästi sen määrä vähenee päivä päivältä öisistä pakkasista huolimatta. Ehkä tämä kevään hidas eteneminen onkin kuitenkin hyvä juttu, lumet ikään kuin haihtuvat aurinkoisten ja tuulisten päivien aikana, eikä kovia tulvia synnykään ainakaan täällä meidän kylällä, Pohjanmaalla ja muilla alavilla alueilla voi olla eri tilanne.

Keräsin pienen kimpun pajunkissoja. Olin ottanut oksasakset mukaani, joten minun eri tarvinnut repiä puita. Julkaisen iltapäivällä asetelman, käyn tässä välillä kaupassa hankkimassa mm. jotain kukkia.

***

No niin, yksi päivä mennä hurahti taas. On ilta ja kello on noin 21.00 kun tätä kirjoitan. Lisään vain muutamia kuvia, jotka ikään kuin lupasin. Ei tullut asetelmista kovin kummoisia, kun tulppaanit olivatkin niin nupuillaan... arveluttaa mahavatkohan ollenkaan aueta...

Iltalenkillä huomasimme kevään taas edenneen ja Sennan kuratassut piti pestä ensimmäisen kerran moneen kuukauteen.

Huhtikuu!

Eipä uskoisi, että kevät on näin pitkällä. Siis kalenteri ja näkymät ulkona eivät vastaa toisiaan tai ainakaan omaa mielikuvaa siitä miltä huhtikuussa pitäisi ulkona näyttää. Tänään aamulenkillä tapasimme hiihtäjän, ja mikä ettei, ladut näyttävät olevan tosi hyvässä kunnossa, kuten alempana olevasta kuvasta näkyy.

Ylin kuva on eiliseltä, jolloin aamu valkeni sumuisena kuten monet muutkin viimeisen viikon aikana. Mutta aurinko on noustuaan jokaisena aamuna peitonnut sumut melko nopeasti. Olen tehnyt viimeisen viikon aikana aamuisin Sennan kanssa viitenä päivänä tosi pitkän lenkin (1-2 h), joten havaintoaineistoa on kertynyt mukavasti. Kuvan lenkkimaisema on mukava auringonoton kannalta, mutta muutoin se on tylsä ja usein tuulinen suora. Toisaalta Sennaa voi pitää vapaana, kun jo kaukaa näkee vastaantulijat. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin tai päivastoin, niin kuin monessa muussakin asiassa.

Sain viikko sitten labrakokeiden tulokset, jotka vastasivat pahoja aavistuksiani. Nyt pitäisi saada paino alas, mutta kuten nähty, liikunta ei pelkästään riitä ainakaan, jos ruokavaliossa on paljon herkkuja, kuten minulla on taas parin vuoden karppauksen jälkeen ollut. Tarkkaavaiset lukijani varmasti muistavat viime syksyn Nutrilett-innostukseni... tuossa viressäni pöydällä suurin osa silloisista hankinnoista vieläkin on, avaamattomina.

Kunpa löytäisin sellaisen tavan syödä ja liikkua, jota jaksaisin noudattaa, lopun ikää. En halua enää kokeilla mitään ihmekuureja, jotka kyllä tehoavat nopeasti, mutta sen jälkeen niitä ei enää pysty noudattamaan, kun ne ovat tavalla tai toisella luonnottomia.Teoriatietoa minulla kyllä on, olenhan tässä muutaman kymmenen vuoden ajan harrastanut myös painon pudottamista. Vaarana siinäkin hommassa on syödä paitsi liikaa, myös liian vähän. Palasinkin tänä aamuna vuosientakaiseen menettelyyn ja kirjasin Exceliin kaiken syömäni ja sen sisältämän kalorimäärän. Tein pienen vertailun rakastamani hedelmäpommi-jugurtin ja ProFeel-rahkan välillä. Molemmat sisältävät 100 g:ssa yhtä monta (80) kaloria, mutta jälkimmäisessä ne koostuvat enemmän proteiinista ja edellisessä hiilihydraateista.

Hedelmäpommi: hiilareita eli sokeria 12 g, proteniinia 3,4 g ja rasvaa 2 g
ProFeel-rahka: hiilareita eli sokeria 9,6 g, proteiinia 11 g ja rasvaa 0,2 g

Jos päivittäiseen ruokavalioon kuuluu hapanmaitotuotteesta tehty "herkku", vuositasolla tarkasteltuna valinnalla on jo merkitystä. Olenkin kuluneen viikon aikana luopunut makeasta jugurtista kokonaan. Arkisin olen syönyt ProFeel-jugurttia, jossa on kaloreita vähemmän eli 100 grammassa tuotetta yht.65.

ProFeel-jugurtti: Hiilareita sokerina 7g, proteiinia 1,4 g ja rasvaa 1 g

Mm. tämmöisillä luvuilla olen nyt sitten alkanut laskemaan uutta loppuelämääni. ProFeel-tuotteet eivät tietenkään maistu niin makeilta (ja hyviltä) suussa kuin paljon sokeria sisältävät vastaavat, mutta muistaakseni noin 20 kerran jälkeen suu tottuu uuteen makuun, joten parin viikon päästä olen jo (toivottavasti) unohtanut ja lakannut kaipaamasta makeiden jugurttien petollista ihanuutta. Ja täytyy myöntää, että erityisesti nuo em. rahkat ovat oikeasti hyviä. Olenkin huomannut ikään kuin maistavani enemmän, kun olen syönyt makeaa vähemmän.

Tähän loppuun laitan kuvia tältä aamulta. Kyseessä ei ole aprillijuttu, vaikka onkin se päivä. Lunta on ihan oikeasti näin paljon Etelä-Suomessakin, mutta senhän kaikki taitavat muutenkin tietää.