Se on melkein kesä

Hupsista, kuinka aika onkaan vierähänyt sitten viime kirjoittelun. Tammikuussa saattelin Lauran lentokentälle ja vajaan kahden viikon päästä menen häntä vastaan, kun hän palaa kotiin. Paljon on tapahtunut vajaassa viidessä kuukaudessa.

Minulla oli tavoitteena saada opinnäytetyöni valmiiksi ja ikään kuin palkinnoksi siitä käydä Barcelonassa Lauraa katsomassa. Molemmat toteutuivat, kun juuri ennen matkaa sain palautettua työni ohjaavalle opettajalle ja esimiehelleni Heikille luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa eli ennen sitä lähes kaikki alkuvuoden vapaa-aikani kuluivat omissa tutkimuksissani ja niistä raportoidessa. Matkan jälkeen työtä piti tietenkin vielä vähän parannella saamieni kommenttien perusteella, mutta reilu viikko sitten kävin pitämässä loppuseminaarini ja opponoimassa kohtalotoverini opinnäytetyötä, ja nyt sitten voin vain odotella todistusta.

Barcelonan matka oli elämys kaikin puolin eikä vähiten kaupungin keväisen sään ansiosta. Etelä-Suomessa oli vielä paljon lunta maaliskuun lopussa, oikeastaan sen sulaminen alkoi juuri matkani aikoihin. Palatessani täällä oli kurja sateinen ja harmaa keli, joka sentään muutti likaisen lumen vähemmän epämiellyttävän näköiseksi vedeksi. Mutta Barcelonassa ikivihreät kasvit olivat tietenkin vihreitä ja muutkin jo hyvällä alulla. Siellä vajaan viikon visiitin aikana bulevardien puukujat muuttuivat päivä päivältä vehreämmiksi, jotkut minulle tuntematomat kukat olivat jo parhaimmillaan ja varsinaisia kesäkukkiakin jo istuteltiin.


Tuntemattomat kaunokaiset



 Olin etukäteen päättänyt, että haluan nähdä ainakin arkkitehti Antoni Gaudin suunnittelemat Casa Milan, Sagrada Familian ja Park Güellin. Näiden lisäksi paljon muutakin tuli nähtyä ja koettua mm. kiertoajeluilla ja kävellen.

Erityisesti portaidenkävelylihakset saivat hyvää treenausta, koska Laurankin asunto oli kuudennessa kerroksessa talossa, jossa ei ollut hissiä. Talo oli kyllä senoloinen, että siinä mahdollisesti ollutta hissiä en varmaankaan olisi uskaltanut edes käyttää. Myös Casa Milan katolle ja Güellin puistoon korkean mäen päälle kapusimme jalan, vaikka edellisessä olisi ollut hissikyytiä tarjolla.


Sovitussukkina muovipussit..
.



Ehdimme tietenkin myös shoppailla. Barcelonan hieno El Corte Ingles -tavaratalo, oli täpötäynnä mitä ihanaisempia naistenvaatteita, mutta 7 kiloa vuoden vaihteesta keventyneenäkin olin edelleen liian paksu useimpiin niistä. Niinpä kartutimme pääasiassa Lauran vaatekokoelmaa mm. 35-kokoisilla aikuisten sandaaleilla, joita Suomesta on melkoisen vaikeaa löytää. Suurehkolla kenkäosastolla juuri pienimmät kengät oli laitettu kauniisti esille, joten kenkien löytäminen oli kerrankin Lauralle helppoa. Huvittavaa sen sijaan oli, että sovitussukiksi Lauralle ojennettiin kaksi muovipussia. Kuvan siniset Hispanitakset tulivat valituiksi ja toin ne jo kotiin Lauraa odottamaan.

Gazpacho

Olin talven aikana opetellut tilaamaan ruokaa maan kielellä ja pakkohan oli käydä kokeilemassa el menu del diaa. Oheisessa kuvassa on kylmää tomaattikeittoa eli gazpachoa alkuruoaksi. Pääruoaksi otimme tällä kertaa kanaa (pollo) ja jälkiruoaksi jäätelöä (helado). Toisessa kuvassa on yhden kuuman päivän välipala, mansikkaa  ja kermavaahtoa (fresas con nata) appelsiinimehun (el zumo de naranja) kanssa.

Välipalaa tai jälkiruokaa

Lämpötila Barcelonassa matkani aikana oli reilut 20 astetta. Samaan ollaan tätä kirjoittaessani päästy jo Suomessakin, joskin tänään on ollut vähän koleaa, pilvistä ja tuulista. Grilli on kuitenkin otettu jo käyttöön ja onpa ulkona lounastettukin. Lauran muuttoa takaisin kotiin osaltaan helpottaa, kun saa muuttaa suurin piirtein samaan kesäiseen vuodenaikaan. Barcelonassakaan ei viime viikkojen aikana ole ollut kovaa hellettä, joten muutos ei toivottavasti tule olemaan kovin suuri.

Muuttohalukkuutta Suomeen osaltaan kasvattanee collienpentu, joka vielä kasvaa emonsa Kiiwin masussa, mutta siitä toisella kertaa enemmän.