Talvilomaterveisiä

Olen kuluneen viikon ollut ikään kuin talvilomalla, koska päivät ovat ns. vanhoja lomia, jotka pitää pitää työpaikallani syyskuun loppuun mennessä. Niitä on jäljellä vielä viisi päivää, minkä lisäksi on tietty uudet ansaitut lomapäivät. Ihanaa! Mutta talvilomalta tämä kulunut viikko on tuntunut siitäkin syystä, että sää on ollut niin koleaa ja tuulista.

Sunnuntaina aamulla ei tosin tuullut yhtään niin paljon kuin edellisenä päivänä, joten uskaltauduimme Tuomon kanssa pyörälenkille naapurikunnan puolelle. Löysimme uuden mielenkiintoisen paikan, josta bongasimme mm. outoja eläimiä. Retkemme ei muutenkaan ollut aivan turha, koska saimme opastaa erään huonosti suomea puhuvan naisen etsimäänsä paikkaan ja antaa Tuomon takataskusta löytyneestä paperista palan eräälle miehelle, joka halusi jättää viestin ystäviensä postilaatikkoon, koska nämä eivät olleet kotosalla. Matkaa taittui yhteensä 13 km ja aikaaa kului 1,5 tuntia, joten keskinopeus ei ollut päätä huimaava vaan vaivaiset 9 km/h.

Mikä lintu?



Ilmiselvä lehmä

Maanantaina heräsimme kellon soidessa sisäistä rytmiä ajatellen ennen aikojaan, mutta tavoitteisiin nähden myöhässä ja kiiruhdimme unenpöpperöisinä hakemaan Villeä Hyvinkäältä viedäksemme hänet Tampereelle kahdeksaksi. Auto oli pakattu täyteen rakennustavaraa ja katolla tärisivät neljä metriä pitkät kaidepuut. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa Tampereelle ja perillä mummolassa olimme jo yhdeksältä eli sopivasti aamukahvin aikaan. Paikalle saapui myös naapurin mies, joka yhdessä Tuomon kanssa alkoi rakentaa käyntiä vintille. Minä olin lupautunut raksaemännäksi eli huolehtimaan tarvittavasta murkinasta. Väliaikoina kävin mummun kanssa hoitelemassa asioita tai kykkimässä vanhempieni puutarhassa. Ulkohommia haittasi jossain määrin kylmyys ja vesisade, joka sekin koetteli meitä kaikkina päivinä. Saatiinpa kuulla myös ukkosen jyrinää, joka ei onneksi yltynyt varsinaiseksi myrskyksi.

Torstaina eli eilen hommat saatiin siihen valmiuteen, kuin oli ollut tarkoituskin ja illalla palasimme kotiin laskemaan kissat, jotka olivat olleet Leenan, Annikan ja Hannun hyvässä hoidossa. Viiru oli selvästi loukkaantunut pitkästä erosta ja Kitikin aluksi vähän luimisteli, mutta tuli kyllä heti viereen nukkumaan. Viiru lämpeni oikeastaan vasta tänään ja änkesi syliin nuokkumaan.

Huomenna onkin kiva päivä: menen ensin tapaamaan Kiiwi-mammaa, joka on jo muuttanut kasvattajan kotiin odottamaan reilun viikon päästä tapahtuvaa synnytystä. Röntgenkuvasta saadun viimeisimmän tiedon mukaan Kiiwi kantaa 6-7 pentua. Tapaan kasvattaja-Monican omatkin koirat sekä tietenkin Monican, jolla on jännittävät viikot edessä.

http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/

Huomenna on myös Lauran kotiinpaluupäivä. Tuhkapilvestä selvittiin säikähdyksellä, mutta ainakin tänään lentomatkustajille Helsinki-Vantaan lentokentällä on ongelmia aiheuttanut yllättävä matkatavara- ja kuormaustoimintojen henkilökunnan ulosmarssi. Ja Barcelonassa on mellakoitu ja ammuskeltu aivan Lauran koulun lähellä Plaza Catalunyalla. Ja sitten Espanja on toimittanut maailmalle myrkkykurkkuja. Huh, huh, onpa kiva saada Laura kotiin.