Kielojen ja sireenien aikaan

Kävin taas vaihteeksi tunnin aamulenkillä. Tein tavanomaisen lenkin, johon yleensä kuluu 70 min, mutta tällä kertaa kävelysauvojen avittamina sain ajan kutistumaan kymmenellä minuutilla. Hyvä minä! Muistin myös venytellä, mikä onkin tosi tarpeellista, koska muuten "takajalat" menevät nykyisin helposti pahasti jumiin. Mutta vaikka lenkkini onkin sinänsä merkittävä suoritus, huomionarvoisempaa tällä hetkellä on kuitenkin luonto ja sen kasvillisuus. Kaikki kasvaa lähes silmissä ja niin kai täyttyy ollakin, koska Suomen kesä on niin lyhyt. Juhannukseen on enää neljä viikkoa ja sen jälkeen monet kasvit ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja jotkut hävinneet kokonaan näkyvistä.

Kolmenväriset sireenit

Tällä hetkellä meidän pihassamme kukoistavat norjanangervot, vuorenkilvet, helmililjat, tulppaanit ja sammalleimut, joista osa on jo hiipumassa. Sen sijaan sireenit, kanukat ja aroniat ovat juuri aloittaneet kukintansa. Omena- ja luumupuut taisivat tänä vuonna kukkia melko huomaamattomasti, joten kummoista satoa ei ole odotettavissa. Metsäluonnossa ja muualla ympäristössä muutos on vielä nopeampaa, kuin omalla pihalla ja jo viikossa näihin aikoihin vuodesta tapahtuu selvää kehitystä. Ehkä helpoimmin tunnistettavia lajeja ovat valkovuokot (Anemone nemorosa) ja kielot (Convallaria majalis), joista edelliset ovat jo lähes kukkineet ja jälkimmäiset ovat juuri aloittaneet. Harvemmassa esiintyvät sinivuokot (Hepatica nobilis) ovat niin ikään jo ohittaneet kukintavaiheen.



Myös erilaiset imarteet ja alvejuuret esim. metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), kotkansiipi (Matteuccia sruthiopteris) ja metsäimarre Gymnocarpium dryopteris) kokevat toukokuussa melkoisen muodonmuutoksen. Olen joskus opetellut tunnistamaan metsäkasvit sekä suomeksi että latinaksi ja pienellä lunttauksella sain pinnistettyä nuo nimet tekstiin. Puutarhakasvien latinankielisiä nimiä en ole koskaan tullut opetelleeksi enkä taida tulevaisuudessakaan opetella, hyvä jos tunnistan kasvit suomeksi. Mutta luonnossa liikkuessa kannattaa nyt pitää silmät auki ja verrata sitten näkemäänsä esim. juhannusmaisemaan.

Toukokuun kielot

Eilen olikin oikein aktiivinen päivä ja kävin mm. tapaamassa Monicaa ja koiria. Kiiwi oli väsynyt ja kuumissaan, mutta rapsutukset onneksi kelpasivat. En ole ennen tainnutkaan nähdä noin viimeisillään kantavaa koiraa. Kyllä tuo "raskaus" koettelee eläintäkin aivan selvästi, ja vielä pitäisi ainakin viikko jaksaa. Voimia Kiiwille ja Monicalle. Muut koirat olivat oikein herttaisia ja iloisia, tosin urokset piti pitää erillään Kiiwistä, joka oli ymmärrettävistä syistä hieman närkästynyt heidän mielenkiinnostaan. Kiiwi pääsi meidän jutustelujen jälkeen Monican sänkyyn päiväunille ja me muut läksimme puutarhaa ihastelemaan. Monican pihalla lähes kaikki kukat olivat edellä meidän pihan vastaavista ja sen lisäksi siellä oli ihanuuksia, joita kaikkia en ollut ikinä ennen edes nähnytkään. Myös Monican omenapuu oli täpötäynnä kukkia päinvastoin kuin meidän pihan omenapuut, joissa ei ole kukkia tänä keväänä juuri näkynyt.

Sitten haimme Lauran lentokentältä, jonne kone laskeutui vain kymmenen minuuttia myöhässä. Matkatavaratkin löytyivät heti mukaan, joten kotimatkan voi sanoa sujuneen hyvin. Barcelonan keskustassa oli kuulemma vielä aamulla ollut runsaasti väkeä edellisen päivän mielenosoituksen jäljiltä, mutta onneksi siellä oli jo rauhallista. No, viime yönä Barcelonassa varmaankiin taas meluttiin, mutta aivan eri syystä. Laura on ruskea kuin joskus lapsena eli aurinko on todistettavasti paistellut Barcelonan taivaan yllä ja siitä on nautittu. Lämpötila on täällä reilut 10 astetta vähäisempi, joten Laura on joutunut pukeutumaan erittäin lämpimästi tarjetakseen täällä kotosalla. Ylihuomenna on luvassa lähes hellettä eli päästään jo Lauralle tuttuihin lämpötilalukemiin.