On ollut taas oikein aktiivinen viikko. Sennan jalkavammasta taisimme sentään selvitä säikähdyksellä ja jonkinasteisella huolella. Viime tiistaina aamulla Senna ryntäsi Viirun perään ja ontui taas jonkin aikaa jalkaansa, mutta sen jälkeen olemme silmä tarkkana vahtineet noita kahta, etteivät ole enempiä spurtteja päässeet ottamaan. Nyt niillä muuten menee pidempiä aikoja yhdessä, ennen kuin homma menee liian villiksi. Viiru kulkee ja kiehnaa kylki Sennan kyljessä ja vaikuttaa siltä, että siitä on mukavaa, kun Senna on jo sitä isompi. Senna painoikin tämän aamun punnituksessa 7,7 kiloa, kun ikää oli kertynyt 13 viikkoa. Ja huomenna onkin synttärit, Senna on peräti kolme kuukautta nuori.
Torstaina kävin Sennan kanssa eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Puhuin lääkärille myös Sennan jalasta, ja lääkäri ottikin sen tarkempaan syyniin. Hän väänteli ja käänteli jalkaa, eikä löytänyt siitä mitään vikaa, mutta arveli sen venähtäneen. Sellaisen vamman pitäisi parantua täysin viikossa. Senna ei aristellut tutkimuksen aikana eikä ollut milläsikään jalan vääntelystä, mutta tutkimuksen jälkeen astui hiukan kevyemmin oikealla takatassulla. Nyt en kyllä enää huomaa mitään eroa takajalkojen käytössä, ja niitä on kyllä käytetty. Eläinlääkärissa sattui mukava juttu, kun yhden oven takaa ilmestyi eläinlääkärin 5-kuukautinen shetlanninlammaskoiran pentu, jota Senna pääsi vähän "nenuttelemaan". Eläinlääkärissä oli myös hyviä nameja, joita Senna massutti tutkimuspöydällä maaten samalla, kun minä jututin lääkäriä.
Parhaillaan hellalla porisevat rouskut ja työpöydällä kuivattelen kanttarelleja. Kävimme eilen illalla Tuomon kanssa kahdestaan keräämässä sieniä ja äsken kävin lähimetsässä Sennan kanssa täydentämässä saalista. Nyt Senna nukkuu tuulikaapissa portaiden alla sikeässä unessa eikä edes huomaa kissojen liikkeitä. Tänään on Sennalla ollut todella jännittävä päivä: aamulla menimme päätepysäkiltä bussin kyytiin. Bussikuski rapsutti Sennaa, ja muilta matkustajilta tuli hyväksyviä katseita ja mukavia kommentteja, vaikka vähän pelkäsin jonkun koirille allergisen astuvan kyytiin. Emme tosin matkustaneet pitkälle, koska bussi kiertää kotikylämme ympäri ja saimme jo sen aikana kyytiä muutaman kilometrin. Jäimme bussista lähimetsän toisella reunalla, joten Sennalla oli bussimatkan jälkeen mukava, palauttava lenkki tutussa maastossa. Bussikyyti oli kyllä vähän jännittävä kaikkine eriskummallisine äänineen ja heilumisineen. Senna astui pienen houkuttelun jälkeen omin jaloin sisälle bussiin, niin kuin se joutuu isona tyttönäkin tekemään. Jäin istumaan keskelle bussia paikkaan, jossa Senna saattoi istua jaloissani. Minulla oli sopivasti taskussa nameja, joilla sain palkittua Sennan joka kerta, kun se istahti. Kyllä se lopulta ymmärsikin, että vähemmän bussi heiluttaa pientä pentua, kun istuu. Onneksi bussin lattia oli karheaa mallia, eikä yhtään liukas. Ja onneksi kyseisessä kulkupelissä ei ollut sen kummempia portaita vaan matalalta lattialta noin 30-40 cm pudotus maahan, joten Senna tuli omin avuin myös ulos bussista.
Metsän jälkeen saavuimme Jaanan, Maken ja Nellin talolle. Make näytti olevan pihalle, joten menimme Sennan kanssa portille vilkuttelemaan. Kun Make pyysi meidät luokseen, päästin Sennan irti. Pihalta löytyikin sopivasti lelu edellisen koiravieraan jäljiltä, ja pian pihalle saapuivat myös Jaana ja Nelli, ja taas tuli rapsutuksia. Kävimme vielä ihaillemassa Jaanan ja Maken kasvihuonetta ja saimme mukaamme kotiinviemisiksi ihanan ja takuulla tuoreen kurkun.
Eilenkin oli aika jännittävä päivä, kun Senna pääsi tutustumaan Tuomon työpaikkaan. Sisälle meneminen tuntui jostain syystä vähän pelottavalta, vaikka portaita oli vähän ja ne olivat matalat ja leveät. Mutta sisällä ei enää yhtään pelottanut, vaikka eri puolelta saapui Sennalle ennestään tuntemattomia naisia sitä rapsuttelemaan. Senna vaikuttaa edelleen olevan hyvin sosiaalinen tapaus, mikä on tietysti mitä mainioin asia. Se on ikään kuin positiivinen kierre: kun uskaltaa ottaa vastaan rapsutuksia, niitä saa aina vaan enemmän ja enemmän.
Tänään tapahtui jotain ennenkuulumatonta ja -näkemätöntä: Senna hyppäsi sohvalle kerran ja vielä toisenkin, kun kannoin hänet eka kerran jälkeen pois. Kolmannelle kerralla Sennan puhti ei enää riittänyt sohvan päälle asti. Meidän koiran ei pitänyt oppia hyppäämään sohville ja tuoleille... Huomenna alkaa Sennan tottelevaisuuskoulu...
Senna 12 viikkoa nuori, poskessa punkki |
Senna 12,5 viikkoa nuori |
Senna 12,5 viikkoa edelleen |
Senna sai uuden älypelin |
Senna tänään 13-viikkoisena |
Sennan ja Viirun kohtaaminen tänään |
Sennallahan on ollut paljon uusia maisemia lähiaikoina!
VastaaPoistaOnko tuo älypeli Nina Ottossonin mallistoa? Pekullahan niitä on muutama, ja nopeasti ne opittiin :)
Asta
Kiitos kysymästä Asta, kyllä tuokin peli on niitä Ninan kehittelemiä. Sennakin on melko taitava noissa peleissä, tai ainakin saa herkut esille jos ei muuten, niin päättömällä tarmolla, jolla ei siis välttämättä ole aivojen käytön kanssa juuri mitään tekoa.
VastaaPoista