Aika kuluu kuin siivillä, aina vaan nopeammin. On pitänyt kirjoitella eläinten kuulumisia, etenkin Sennan tietysti, mutta meinaa olla joka päivä niin paljon tekemistä, ettei aikaa kirjoittamiseen ja kuvienkäsittelyyn löydy. Laura kyseli tässä taannoin, miksi en kirjoita mitään Kitistä, hänen prinsessakissastaan. Niin, miksen? Pitäisihän Kitiäkin kehua, kun se on niin helppo tyttö, ei tee mitään pahojaan ja elää mielestäni aika vaatimatonta yläkerrankissan elämää. Taitaahan se onneksi yönsä viettää Lauran kainalossa, ja onpa tuo käväissyt meidänkin sängyssä kehräämässä, mutta ei ollenkaan siihen malliin, kuin ennen Sennan tuloa. Kitillä on hyvä itsesuojeluvaisto, ehkä liiankin hyvä. Vieraiden saapuessakin, se yleensä vetäytyy yläkertaan turvaan. Toscan aikaan se oppi ovikellon soidessa pakenemaan, olihan Toscan haukkuminen jo sinänsäkin pelottavaa ja ainakin selvä ilmoitus siitä, että jotain jännittävää ja ehkä arvaamatontakin on tapahtumassa. Kiti on tavallinen maatiainen, mutta sillä on suuret ja lautasenkokoiset silmät, joilla se katsoo.
Mutta nyt sitten taas Sennaan, joka täytti eilen 16 viikkoa ja painaakin jo 10 kiloa. Olemme nyt käyneet neljä kertaa harrastamassa tokoa, ja koulu jatkuu edelleen. Harjoitukset ovat aina sunnuntai-iltaisin ja niiden jälkeen on menty Monican pihalle "kaahottamaan." Niinä iltoina ei ole Sennaa tarvinnut enää ulkoiluttaa, eikä se ole jaksanut oikein syödäkään. Mutta ilmeisen hauskaa on telmiä siskojen ja veljien kanssa. Tänään käväisimme katsomassa myös Kiiwi-mammaa ja Sonjaa. Niistä kumpikaan ei kovasti innostunut silmissä vilisevistä "kolmosista" (Tiuhti, Evi ja Senna), mutta sietivät niitä kuitenkin.
Senna on edelleen hyvin sosiaalinen tapaus. Olemme ajelleet bussilla jo kolmesti ja käyneet kaupungilla kävelemässä. Senna on kerännyt ihailevia katseita, kehuja ja rapsutuksia aivan ventovierailta ihmisiltä. Yksi bussikuski avasi eilen aamulla päättärillä lähtöaikaa odotellessaan bussin ovet ja tuli ulos rapsuttelemaan Sennaa, kun satuimme tulemaan metsästä juuri pysäkin kohdalla. Tänä viikonloppuna Senna on ruvennut myös haukkumaan aidan ohi puistossa kulkevia. Yritämme saada sen unohtamaan moiset tavat ennen kuin se aikaa enemmälti haukuskella ihmisiä. Ovikellon sointi ei sitä kuitenkaan ole ainakaan vielä innostanut haukkumaan.
Viirulla on Sennalla menee jo pidempiä aikoja yhdessä hyvin ennen kuin meno yltyy liian rajuksi. Senna on jo selvästi Viirua isompi ja Viirusta Senna alkaa ilmeisesti muistuttaa jo oikeaa koiraa. Usein ne kulkevat kylki kyljessä, ja Senna ymmärtää välillä jo vähän lipoakin Viirua. Mutta, kun Senna alkaa huitoa tassulla tai näykkiä Viirua leikkiin kutsun merkiksi, Viiru ottaa ja hyppää johonkin ylös tai menee sohvan tai jonkin muun alle ja varustautuu huitomaan takaisin.
Sennasta tuli tässä välillä jo puolipystykorva, kun sen oikea korva nousi pystyyn. Laura tilasi Collien korva-ainetta ja nyt Sennan korvan sisäpintaa koristaa kunnon mällli, joka saa korvanlehden pysymään alhaalla eikä onneksi tunnu haittaavan Sennaa toisin kuin sinitarra, jota sitäkin kokeiltiin.
Kaikenlaista muutakin on tapahtunut sitten edellisen kirjoituksen, mutta nytkään en jaksa enempiä kirjoitella. Laitan kuitenkin muutaman kuvan todisteeksi siitä, että meillä on jo aika iso tyttökoira.
 |
| Vasemmalta Elvis, Mila, Tiuhti, Evi, Aslan, Edi ja Senna |
 |
| Puolipystykorva |
 |
| Senna tänään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti