Viikko on taas mennä hurahtanut kuin siivillä. Sennasta on alkanut tulla iso tyttö, osaahan se olla jo yksin kotonakin. Senna ilmeisesti nukkuu suurimman osan yksin ollessaan, ainakin huonekalut ovat toistaiseksi säilyneet ehjinä, ja parit pissat ovat löytyneet ovien tuntumaan laitettujen sanomalehtien päältä. Aamuyöstä olemme edelleen käyneet pihalla pissalla neljän viiden maissa, kun Viiru on meidät ensin herättänyt. Sen jälkeen on uni kuitenkin vielä Sennallekin maistunut, kun Viiru on kuskattu yläkertaan. Harmillista, kun meillä on Viirun kanssa niin erilaiset vuorokausirytmit.
Senna tuntuu kasvavan melkein silmissä, tällä viikolla jouduimme jo löysentämään valjaita. Paino punnitaan vasta huomenna, mutta veikkaan painon lisääntyneen taas noin kilolla.
Kävimme pari kertaa eri asemilla junia katsomassa. Vähän ne hirvittivät, mutta mitä nopeampi juna, sen pienempi hirvitys Sennan mielestä. Selvääkin selvempää on, että Senna on vauhtisukua. Uudehkolla asemalla ajelimme hissillä ja kävelimme portaita ylös ja alas, ja molemmat sujuivat Sennalta hyvin. Autossakin meno sujuu entistä paremmin nyt, kun meillä on nyt se kankainen häkki, joka antaa ilmeisesti jonkinlaisen turvallisuuden tunteen.
Tällä viikolla sattui hassu juttu: Laura oli Sennan kanssa harjoittelemassa temppuja, kun Senna yhtäkkiä lipaisi Lauraa silmästä niin, että piilolinssi irtosi ja hävisi saman tien. Silmään ei tullut mitään vauriota, vaikka Senna täytyi siihen osua. Oli kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt, kun piilolinssiä nurmikolta turhaan bongailtiin. Saatoihan linssi luiskahtaa Sennan mahaankin, kukapa tuon tietää. Yhden kakan tutkin päällisin puolin, mutta siinä ei linssiä näkynyt.
Sennalla ja Viirulla tuntuu menevän päivä päivältä lujempaa keskenään. Senna saattaa hypätä suoraan Viirun niskaan esim. ulkoa tullessaan ja sen kohdatessaan. Yhtenä iltana Viiru loikoili kangashäkin päällä ja Senna pomppi kahdella jalalla häkin ympärillä ja kietoi etutassunsa kissan pään ympärille. Viiru laittoi silmät kiinni eikä hievahtanutkaan. Tosin hetken päästä Viiru puri Sennaa korvasta. Senna näykkii kissaa ja molempien tassut viuhuvat välillä hurjastikin. Niitä kahta ei uskalla jättää keskenään vahtimatta, koska mitä tahansa saattaa tapahtua menon kiihtyessä. Kiti viihtyy edelleen enimmäkseen yläkerrassa, mutta uskaltautuu kyllä alakertaankin, kun täällä on hiljaista.
Tänään Senna kiinnostui kuuntelemaan musiikkia lattialla olevasta kaiuttimesta. Se tutki kaiutinta joka puolelta ja yritti etsiä sen sisään piiloutunutta minulle tuntematonta kiljuvaa naista. Kun kappale loppui, Senna menetti kiinnostuksensa koko kajariin.
Olemme joka aamu kävelleet lenkin kotikorttelin ympäri ja ihmetelleet ohi kulkevia autoja, polkupyöräilijöitä ja toinen toistaan kamalaäänisempiä mopoja. Muutama jalankulkijakin on tavattu, ja tänä aamuna kohdattiin Deni, joka on vanhempi länsiylämaanterrieriuros parin kujan päästä. Koirat eivät vielä päässeet tervehtimään toisiaan, mutta tulevaisuudessa se lienee mahdollista, koska Deni vaikutti mukavalta ja kiltiltä koiralta. Eräänä aamuna meitä vastaan tullut nainen ryhtyi Sennaa rapsuttelemaan niin, että Senna lopulta ikään kuin valui jalkakäytävälle selälleen. Eli vieraidenkin rapsutukset tuntuvat kelpaavan.
Ohessa muutama kuva tältä päivältä: |
| Senna vauhdissa |
 |
| Harvinainen hiljainen hetki |
 |
| Käpykin on mukava lelu |
 |
| ... mutta mammalta varastettu kastelukannu vielä parempi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti