Dagen efter -tunnelmia kuluneelta viikolta

Kiitos Monica pentubileistä, jotka olivat parhaat ikinä! Kerrataanpas tässä hiukan:

Menimme Lauran, Tuomon ja Sennan kanssa Monicalle viime sunnuntain puolilta päivin. Siellä meitä ja etenkin Sennaa odottivat Monican lisäksi Monican oma hurmuri Elvis ja hoidossa ollut velikulta Edi. Molemmat ottivat Sennan niin kiihkeästi vastaan, että hetken Senna taisi tuntea halua paeta. Mutta eipä aikaakaan, kun se jo paini veljiensä kanssa täyttä häkää. Kohta paikalle tulivat siskot Tiuhti ja Evi, joten veljesten mielenkiinto ei enää kohdistunut pelkästään Sennaan. Vaikutti siltä, että kaikki pennut painivat ja juoksivat toistensa perässä melkoisen tasaväkisesti. Vaikka hampaat kalisivat ja leuat loksuivat, ei koko iltapäivän aikana montaa uikahdusta kuulunut. Sisko Mila saapui myöhemmin ja veli Aslan viimeisenä, väärinkäsityksen takia vasta kahden maissa, jolloin jengi alkoi olla jo hiukan väsähtänyttä jatkuvasta kumuamisesta. Välillä joku pentu vetäytyi hetkeksi henkeä vetämään, mutta kauaa eivät sisarukset antaneet toistensa levähtää, kun jo joku hyppäsi pian lepääjän kimppuun.

Pennuilla näytti olevan tosi kivaa ja mukavaahan sitä menoa oli katsellakin. Monican pihalla on tilaa juoksennella ja siellä voi vähän mennä piiloonkin ihanien istutusten sekaan. Pihalla oleva pieni agilityputki ei pelottanut ketään pennuista, vaan sen läpi juostiin edestakaisin. Edistä ja Milasta löytyi kummastakin punkki, jonka taitava punkinpoistaja Kati irroitti paljain käsin vai pitäisikö sanoa kynsin.

Lopulta koitti Monican soopeli-Royn aika tulla mukaan pentubileisiin. Roy on vielä itsekin melko nuori, noin puolitoistavuotias, mutta isokokoinen ja komea uros. Roy on tosi kiltti ja tykästynyt pentuihin. Sennaa Royn suuri olemus aluksi pelotti, mutta melko pian Senna kuitenkin tajusi, että Roy ei olekaan yhtään pelottava vaan oikein ihku. Lopulta Senna uskaltautui Royn kainaloon ja Monican vanhan patjan päälle lepäilemään.

Kotimatkalla ei auton takaosasta kuulunut inahdustakaan, tosin menomatkallakin vain ensimmäisissä liikennevaloissa Senna vähän ja hienon hienosti valitti, mutta vaikeni sitten niin, että lopulta rupesi arveluttamaan, onko koko koira mukana ollenkaan. Lienee turha mainitakaan, että lopun sunnuntaista Senna käytti nukkumiseen mitä nyt vähän jaksoi syödä ja käydä pissalla. Oikeastaan Senna palautui tavalliseksi vilkkaaksi itsekseen vasta keskiviikkona... että sellaiset bileet.

Tällä viikolla olemme nyt sitten nauttineet matolääkityksestä ja ensi viikolla Senna menee lääkäriin rokotettavaksi. Viirulla ja Sennalla meinaa edelleen karata mopo käsistä, mutta yritämme toden teolla saada Sennan ymmärtämään, ettei kissan kanssa voi leikkiä samalla tavalla kuin omien sisarusten kanssa. Äsken, kun Senna oli jo melko väsynyt, se haisteli kauniisti lattialla makaavaa Viirua. Senna kiersi Viirua ympäri, mutta lopulta kissalta petti hermo ja se puri Sennaa jalasta ja loikkasi samantien karkuun. Mutta Senna oli kerrankin, liekö väsymyksestä johtuen, aivan rauhallinen eikä innostunut lähtemään Viirun perään. Prinsessaamme Kitiä sen sijaan Senna vähän arastelee, Kiti kun ei oikeastaan juokse karkuun, vaan tuijottelee kauniilla, suurilla pöllösilmillään.

Ohessa muutama kuva pentubileistä. Kuvaus oli niin kuin nykyisin pitää sanoa, haasteellista, koska sisarukset eivät montaa sekuntia pysyneet paikallaan. Tai sitten he olivat toistensa kimpussa niin, ettei kuvista saa selvää, kuka kukin on. Pystyykö kukaan laskemaan, kuinka monta pentua kussakin kuvassa on? Klikkaamalla saat kuvat isommiksi.