Viikonlopun dramatiikkaa

Enpä ehtinyt aikaisemmin kirjoittamaan viime viikon ja sen lopun kuulumisia, kun saimme luoksemme harvinaisia vieraita, mummun ja vaarin Hämeestä. Ville haki isovanhempansa lauantaina meille ja me Tuomon kanssa veimme heidät tänään takaisin kotiinsa. Tänään siis oli meillä lomapäivä, ja minulla onnekkaalla on vielä huominenkin vapaata.

Viime viikosta en kyllä paljoa muistakaan, mutta merkittävin tapahtuma taisi olla maanantaina, kun Villen kummit Paula ja Markku pistäytyivät kylässä. Sitten seuraavina kolmena peräkkäisenä iltana mieliinpainuvinta oli, kun annoimme Sennalle matolääkettä. Aamuisin tein lenkin kaksin Sennan kanssa ja iltaisin yleensä kolmistaan Lauran ja Sennan kanssa. Joinakin öinä kävin Sennan kanssa pissalla kolmelta ja nukahdimme heti uudestaan. Mutta, jos pissaaminen jäi aamuviiteen, en sen jälkeen enää ennättänyt käväistä nukkumatin mailla, mikä kyllä vähän harmitti ja väsytti iltaisin. Viirun kanssa yöt ovat alkaneet sujua eli se ei enää herätttele. Ketään muita ei kylässä viikolla käynyt, vaikka vähän odottelimme. Lauantain  punnituksessa Senna painoi jo 6,9 kiloa eli taas oli oikein hyvän kasvun viikko.

Mutta sitten siihen dramatiikkaan: lauantaina käyskentelimme mummun ja vaarin kanssa illansuussa pihamaalla ja tarkastelimme puutarhan kasveja. Senna pyöri tapansa mukaan iloisena mukana. Tuomo otti Sennan pallon käteensä tarkoituksena heittää se, kun Senna kunnon vauhtimimminä ehätti ensin ja juoksi suoraan takaapäin ja hyppäsi kohti Tuomon palloa pitävää kättä. Siitä se sitten putosi jotenkin hallitsemattomasti maahan ja uikahti, minkä jälkeen meillä pihalla juoksi kolmijalkainen ja kauhuissaan oleva koiranpentu. Tuomo kaappasi Sennan syliin ja alkoi tarkastella Sennan oikeaa takatassua, joka pysyi tiukasti koukussa. Tassussa ei näkynyt mitään outoa, mutta Senna oli tosi surkeanoloinen. Arvelimme ensin sen vain säikähtäneen kunnolla ja kivun olevan enemmänkin henkistä laatua. Mutta minuutit kuluivat ja vielä tunnin jälkeenkin Senna oli edelleen surkea eikä laittanut kipeytynyttä jalkaansa maahan. Soitin kunnalliselle eläinlääkärille, joka oli oletettavasti ainoa meilläpäin siihen aikaan tavattavissa oleva. Hän ei pitänyt vammaa kuulemansa mukaan mitenkään vaarallisena, vaan arveli sen olevan enemmänkin juuri henkistä. Sanoi olevansa puoli tuntia paikalla, jos haluaisimme tulla näyttämään tassua. Hän lisäsi, ettei käytettävissä olisi röntgeniä, joten ainoa apu olisi särkylääke ja tietysti omaa tietämystämme varmempi näkemys vamman vakavuudesta. Valitettavasti olemme joutuneet näkemään Toscan poikki olleen tassun, joten osasimme arvella, ettei Sennan tassu ainakaan poikki ole. Kun lääkäri vielä sanoi, että vallan hyvin voisimme odottaa seuraavaan päivään, päätimme tehdä niin. Mutta ilta oli pilalla ja koko viikonloppu näytti mielessäni lähinnä painajaismaiselta, olihan meillä suunnitelmia mummun ja vaarin kanssa vietettävän ajan suhteen, mutta nyt näytti siltä ettei niitä voisi toteuttaa. Minä surin vielä sitäkin, että oli viikonloppu ja eläinlääkärille ajan saaminen vaikeaa.  Pieni toivo kuitenkin eli sen suhteen, että Senna sunnuntaiaamuna heräisi terveenä. Yö oli huono ja kului murehtiessa ja kuunnellessa Sennan liikehdintää. Jo yöpissan aikaan minulle selvisi, ettei kyse ole pelkästään henkisestä ongelmasta, sillä Senna ontui edelleen ja vältteli oikean takatassun päälle varaamista. Aamu oli kuitenkin onneksi hiukan toiveikkaampi. Soitin Monicalle kuullakseni hänen mielipiteensä ja mahdolliset kokemukset vastaavista onnettomuuksista. Sain kuulla, että Monican ensimmäinen Collie oli satuttanut jalkansa metsässä niin, että se oli pitänyt kantaa sieltä pois. Se oli kuitenkin parantunut Monican hierottua sitä. Niinpä minäkin aloin hieroa Sennan jalkaa. Yritin kyllä soittaa yhdelle vanhalle eläinlääkäritutulle, mutta kun tämä ei vastannut, ajattelin sen olevan niin tarkoitettu. Ja päivän edetessä Senna alkoi varata tassun päälle enemmän ja enemmän. Tosin se oli edelleen melko hiljainen ja nukkui paljon. Mutta ruokahalu parani! Neitihän on lähes aina jättänyt vähän ruokaa syömättä, mutta nyt meni kuppi tyhjäksi joka kerralla... Eilen illalla Senna jo vähän kokeili palloaan ulkona, vaikka se vielä vähän ontuikin. Mutta tänä aamuna Senna oli taas jo oma viirupäinen ja iloinen itsensä, vaikka se vielä heti heräämisen jälkeen hetken aristeli jalkaansa. Voi miten iloinen ja helpottunut olenkaan nyt, kun Senna vaikuttaa olevan  täysin kunnossa. Tuossa se nukkuu lattialla vieressäni kuin allakantekijä, selällään.

Sennan tilapäinen rauhoittumisen kausi näytti lähentävän sen ja Viirun välejä. Viiru luottaa selvästi enemmän Sennaan, kun tämä ei viikonlopun aikana jahdannut sitä ollenkaan. Viiru tosin näyttää yhä odottavan, että Senna alkaisi nuolla sitä.

Dagen efter -tunnelmia kuluneelta viikolta

Kiitos Monica pentubileistä, jotka olivat parhaat ikinä! Kerrataanpas tässä hiukan:

Menimme Lauran, Tuomon ja Sennan kanssa Monicalle viime sunnuntain puolilta päivin. Siellä meitä ja etenkin Sennaa odottivat Monican lisäksi Monican oma hurmuri Elvis ja hoidossa ollut velikulta Edi. Molemmat ottivat Sennan niin kiihkeästi vastaan, että hetken Senna taisi tuntea halua paeta. Mutta eipä aikaakaan, kun se jo paini veljiensä kanssa täyttä häkää. Kohta paikalle tulivat siskot Tiuhti ja Evi, joten veljesten mielenkiinto ei enää kohdistunut pelkästään Sennaan. Vaikutti siltä, että kaikki pennut painivat ja juoksivat toistensa perässä melkoisen tasaväkisesti. Vaikka hampaat kalisivat ja leuat loksuivat, ei koko iltapäivän aikana montaa uikahdusta kuulunut. Sisko Mila saapui myöhemmin ja veli Aslan viimeisenä, väärinkäsityksen takia vasta kahden maissa, jolloin jengi alkoi olla jo hiukan väsähtänyttä jatkuvasta kumuamisesta. Välillä joku pentu vetäytyi hetkeksi henkeä vetämään, mutta kauaa eivät sisarukset antaneet toistensa levähtää, kun jo joku hyppäsi pian lepääjän kimppuun.

Pennuilla näytti olevan tosi kivaa ja mukavaahan sitä menoa oli katsellakin. Monican pihalla on tilaa juoksennella ja siellä voi vähän mennä piiloonkin ihanien istutusten sekaan. Pihalla oleva pieni agilityputki ei pelottanut ketään pennuista, vaan sen läpi juostiin edestakaisin. Edistä ja Milasta löytyi kummastakin punkki, jonka taitava punkinpoistaja Kati irroitti paljain käsin vai pitäisikö sanoa kynsin.

Lopulta koitti Monican soopeli-Royn aika tulla mukaan pentubileisiin. Roy on vielä itsekin melko nuori, noin puolitoistavuotias, mutta isokokoinen ja komea uros. Roy on tosi kiltti ja tykästynyt pentuihin. Sennaa Royn suuri olemus aluksi pelotti, mutta melko pian Senna kuitenkin tajusi, että Roy ei olekaan yhtään pelottava vaan oikein ihku. Lopulta Senna uskaltautui Royn kainaloon ja Monican vanhan patjan päälle lepäilemään.

Kotimatkalla ei auton takaosasta kuulunut inahdustakaan, tosin menomatkallakin vain ensimmäisissä liikennevaloissa Senna vähän ja hienon hienosti valitti, mutta vaikeni sitten niin, että lopulta rupesi arveluttamaan, onko koko koira mukana ollenkaan. Lienee turha mainitakaan, että lopun sunnuntaista Senna käytti nukkumiseen mitä nyt vähän jaksoi syödä ja käydä pissalla. Oikeastaan Senna palautui tavalliseksi vilkkaaksi itsekseen vasta keskiviikkona... että sellaiset bileet.

Tällä viikolla olemme nyt sitten nauttineet matolääkityksestä ja ensi viikolla Senna menee lääkäriin rokotettavaksi. Viirulla ja Sennalla meinaa edelleen karata mopo käsistä, mutta yritämme toden teolla saada Sennan ymmärtämään, ettei kissan kanssa voi leikkiä samalla tavalla kuin omien sisarusten kanssa. Äsken, kun Senna oli jo melko väsynyt, se haisteli kauniisti lattialla makaavaa Viirua. Senna kiersi Viirua ympäri, mutta lopulta kissalta petti hermo ja se puri Sennaa jalasta ja loikkasi samantien karkuun. Mutta Senna oli kerrankin, liekö väsymyksestä johtuen, aivan rauhallinen eikä innostunut lähtemään Viirun perään. Prinsessaamme Kitiä sen sijaan Senna vähän arastelee, Kiti kun ei oikeastaan juokse karkuun, vaan tuijottelee kauniilla, suurilla pöllösilmillään.

Ohessa muutama kuva pentubileistä. Kuvaus oli niin kuin nykyisin pitää sanoa, haasteellista, koska sisarukset eivät montaa sekuntia pysyneet paikallaan. Tai sitten he olivat toistensa kimpussa niin, ettei kuvista saa selvää, kuka kukin on. Pystyykö kukaan laskemaan, kuinka monta pentua kussakin kuvassa on? Klikkaamalla saat kuvat isommiksi.

11 viikkoa ja 6 kiloa

Olin väärässä arvioidessani Sennan painon kehitystä, vain 400-500 g tuli lisää tällä viikolla, mutta hyvä sekin. Eilisen Sennaa kiinnostaneen laulajankin henkilöllisyys selvisi, sehän oli brittitähti Adele. Kiitos Sennan, minunkin musiikkitietämykseni lisääntyi piirun verran.

Tämä aamu kulutettiin tavanomaisin rituaalein, eli minä ruokin Sennan ja "viihdytin" sitä kaksi tuntia. Kävimme mm. lähimetsässä lenkillä, ja löytyipä matkan varrelta kaksi kanttarelliakin. Sitten tavanomaiseen töihinlähtöaikaan läksin kauppaan, minä aikana tässä talossa jotkut olivat heränneet ja jotkut nukahtaneet.

Senna on tänään puhastellut Tuomon seurana pihahommissa ja mm. tutustunut meidän hienoon ihmisvoimalla käyvään ruohonleikkuriin. Vähän moinen vehje ensin hämmensi, mutta eipä aikaakaan, kun siitäkin tuli Sennalle tuttu vehje. Sennan unet ovat tänään jääneet melko vähäisiksi, nytkin se on ulkohommissa Tuomon kanssa.

Muistuipa tässä mieleeni vielä yksi tapahtuma viime viikolta: yhtenä iltana hämärissä olimme pihalla Sennan kanssa, kun se huomasi jotain takapihan portin tuntumassa. Se meni hiukan lähemmäksi ja sitten ampaisi hurjaa vauhtia pää kolmantena jalkana kuistille. Siellä vähän rauhoittuttuaan, se palasi pihalle ja portin tuntumaan, missä pieni siili tuhisi ja taittoi taivalta. Siili oli Sennasta melkoisen pelottava, mutta samalla kovin kiinnostava. Kun siili oli mennyt menojaan, Senna meni haistelemaan sen jälkiä. Kaikenlaista vahdittavaa omalta pihalta löytyykin.

Eilen vasta oivalsin Viirun käytöksen. Se kiehnaa Sennan lähellä, koska toivoo tämän nuolevan ja tönivän hellästi itseään, kuten Toscalla oli tapana tehdä. Senna pystyy samaan, kun se on puoliunessa, mutta virkeänä se huitoo tassuilla ja näykkii, mikä ei tietenkään vastaa Viirun toiveita. Eli, kun Senna toivottavasti jossain vaiheessa ymmärtää, ettei kissa ole samanlainen leikkikaveri kuin omat siskot ja veljet, koittaa niillä Viirun kanssa aivan uudelle tasolle yltävän harmonian aika.

Siskoista ja veljistä puheen ollen: huomenna on Monicalla pentubileet, jossa sisarukset pääsevät ottamaan mittaa toisistaan, eli huomisen liikuntamäärä on varmasti Sennan osalta taattu. Tuskin maltamme odottaa... mutta siitä sitten huomenna lisää.

Tässä kuva tältä aamulta, kun Senna on notkea 11-viikkoinen.

Viikon kuulumiset

Viikko on taas mennä hurahtanut kuin siivillä. Sennasta on alkanut tulla iso tyttö, osaahan se olla jo yksin kotonakin. Senna ilmeisesti nukkuu suurimman osan yksin ollessaan, ainakin huonekalut ovat toistaiseksi säilyneet ehjinä, ja parit pissat ovat löytyneet ovien tuntumaan laitettujen sanomalehtien päältä. Aamuyöstä olemme edelleen käyneet pihalla pissalla neljän viiden maissa, kun Viiru on meidät ensin herättänyt. Sen jälkeen on uni kuitenkin vielä Sennallekin maistunut, kun Viiru on kuskattu yläkertaan. Harmillista, kun meillä on Viirun kanssa niin erilaiset vuorokausirytmit.

Senna tuntuu kasvavan melkein silmissä, tällä viikolla jouduimme jo löysentämään valjaita. Paino punnitaan vasta huomenna, mutta veikkaan painon lisääntyneen taas noin kilolla.

Kävimme pari kertaa eri asemilla junia katsomassa. Vähän ne hirvittivät, mutta mitä nopeampi juna, sen pienempi hirvitys Sennan mielestä. Selvääkin selvempää on, että Senna on vauhtisukua. Uudehkolla asemalla ajelimme hissillä ja kävelimme portaita ylös ja alas, ja molemmat sujuivat Sennalta hyvin. Autossakin meno sujuu entistä paremmin nyt, kun meillä on nyt se kankainen häkki, joka antaa ilmeisesti jonkinlaisen turvallisuuden tunteen.

Tällä viikolla sattui hassu juttu: Laura oli Sennan kanssa harjoittelemassa temppuja, kun Senna yhtäkkiä lipaisi Lauraa silmästä niin, että piilolinssi irtosi ja hävisi saman tien. Silmään ei tullut mitään vauriota, vaikka Senna täytyi siihen osua. Oli kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt, kun piilolinssiä nurmikolta turhaan bongailtiin. Saatoihan linssi luiskahtaa Sennan mahaankin, kukapa tuon tietää. Yhden kakan tutkin päällisin puolin, mutta siinä ei linssiä näkynyt.

Sennalla ja Viirulla tuntuu menevän päivä päivältä lujempaa keskenään. Senna saattaa hypätä suoraan Viirun niskaan esim. ulkoa tullessaan ja sen kohdatessaan. Yhtenä iltana Viiru loikoili kangashäkin päällä ja Senna pomppi kahdella jalalla häkin ympärillä ja kietoi etutassunsa kissan pään ympärille. Viiru laittoi silmät kiinni eikä hievahtanutkaan. Tosin hetken päästä Viiru puri Sennaa korvasta. Senna näykkii kissaa ja molempien tassut viuhuvat välillä hurjastikin. Niitä kahta ei uskalla jättää keskenään vahtimatta, koska mitä tahansa saattaa tapahtua menon kiihtyessä. Kiti viihtyy edelleen enimmäkseen yläkerrassa, mutta uskaltautuu kyllä alakertaankin, kun täällä on hiljaista.

Tänään Senna kiinnostui kuuntelemaan musiikkia lattialla olevasta kaiuttimesta. Se tutki kaiutinta joka puolelta ja yritti etsiä sen sisään piiloutunutta minulle tuntematonta kiljuvaa naista. Kun kappale loppui, Senna menetti kiinnostuksensa koko kajariin.

Olemme joka aamu kävelleet lenkin kotikorttelin ympäri ja ihmetelleet ohi kulkevia autoja, polkupyöräilijöitä ja toinen toistaan kamalaäänisempiä mopoja. Muutama jalankulkijakin on tavattu, ja tänä aamuna kohdattiin Deni, joka on vanhempi länsiylämaanterrieriuros parin kujan päästä. Koirat eivät vielä päässeet tervehtimään toisiaan, mutta tulevaisuudessa se lienee mahdollista, koska Deni vaikutti mukavalta ja kiltiltä koiralta. Eräänä aamuna meitä vastaan tullut nainen ryhtyi Sennaa rapsuttelemaan niin, että Senna lopulta ikään kuin valui jalkakäytävälle selälleen. Eli vieraidenkin rapsutukset tuntuvat kelpaavan.

Ohessa muutama kuva tältä päivältä:

Senna vauhdissa

Harvinainen hiljainen hetki

Käpykin on mukava lelu

... mutta mammalta varastettu kastelukannu vielä parempi

Sunnuntain kuulumiset

Onpahan ollut melkoinen viikko. Päivät ovat alkaneet keskimäärin aamukuudelta, jolloin olen välittömästi Sennan herättyä vääntäytynyt sen kanssa puoliunessa ulos pissalle. Sen lisäksi olemme yleensä käyneet yöpissalla johonkin pimeään aikaan. Niin, tietenkään minä en ole pissannut ulos, vaan Senna. Kelloa en ole öisin halunnut katsoa, vaan olen yrittänyt mahdollisimman vähin elein selvitä takaisin nukkumatin maille, jotta Senna tekisi samoin. Ja onhan se tehnytkin paitsi niinä öinä, kun sosiaalinen Viiru-neitimme on sattunut olemaan seuraa vailla. Viiru on saanut välillä siirron yläkertaan tai joinakin öinä ovi on pantu tylysti sen nenän edestä kiinni. Jälkimmäinen vaihtoehto on kyllä osoittautunut huonoksi, sillä Viiru alkaa päättävästi raapia ovea, jos se sen edestä suljetaan. Mutta toissayö oli kyllä kaikista paras, koska silloin ei tarvinnut käydä edes yöpissalla ja heräsimme vasta seitsemältä aamun jo valjettua.

Ostimme Sennalle perjantaina kankaasta tehdyn häkin, johon se heti mieltyi. Tarjosimme sitä neidille nukkumapaikaksikin, mutta eipä siinä uni heti silmään tullutkaan, vaan Senna pisti valojen sammuttua leikiksi. Olisiko sitten varpaan kynsi tarttunut häkin verkkoon vai mitä kauheaaa mahtoi tapahtua, kun neiti kiljaisi kimeästi ja siirtyi sänkymme alle nukkumaan. Yöllä heräsin, kun Senna vaihtoi paikkaa ja ohjasin sen sitten häkkiin, minkä jälkeen huoneeseen laskeutui ihana hiljaisuus, jota kesti sitten aamuun saakka. Viirukaan ei häirinnyt meitä koko yönä, tai emme ainakaan huomanneet sitä.

Niin, aamuhetket ovat kyllä ihan mukavia sen jälkeen, kun on onnistunut saamaan itsenä kunnolla hereille. Kun Senna on saanut rakkonsa tyhjennettyä, olen palannut yleensä sisälle pukeutumaan, minkä jälkeen olemme Sennan kanssa vähän kävelleet lähimetsässä ja talon ympäri. Viikko sitten ostetut valjaat ovat osoittautuneet hyviksi, vaikka ne tuntuvatkin välillä aiheuttavan kiusallista kutinaa... Sitten olemme leikkineet pihalla ja kasvattaneet nälkää. Seitsemän aikoihin Senna on saanut aamupalan ja jatkanut leikkejään sisällä. Kahdeksan aikoihin minä olen aloittanut etätyöt ja Senna on nukahtanut yleensä viimeistään yhdeksään mennessä. Huomenna Senna jääkin yksin kotiin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset päikkärit alkavat. Ja kissat teljetään yläkertaan, koska Sennalla ja Viirulla "karkaa mopo niin helposti käsistä", vaikka ne muuten ovatkin hyviä ystäviä. Kiti on vältellyt Sennaa edelleen ja käy alakerrassa vain, kun tietää Sennan olevan ulkona tai tajuttomana.

Punnitsimme Sennan tänä aamuna, kun ikää on 10 viikkoa ja päivä: 5,6 kg eli viikossa massaa on kertynyt peräti 900 g, vaikka viikolla oli pientä ripuliakin. Sennasta onkin tullut jo jonkinlainen roikale sitä mukaan, kun pennun pyöreys on hävinnyt.

Tänään Senna kävi Lauran ja Tuomon kanssa autoajelulla ja junia katsomassa. Kuinkas sattuikaan, vain pari pikajunaa ehti mennä, kun asemalta kuulutettiin junaliikenteen pysähtyneen sähkövian takia. Senna ehti kuitenkin onneksi nähdä junat, eivätkä ne sitä pelottaneet. Arveluttavampi sittenkin taisi olla asemalla vastaan kävellyt iso mies. Kankainen häkki ostettiin myös autoajeluaja varten, tulihan sisko Piupiukin meille samanlaisessa. Senna kun ei ole autoajeluista niin kovin innostunut ollut, tai oikeastaan päinvastoin. Ekalla reissulla siskon luo, Senna hyppi tasajalkaa kahdella tassulla koko matkan ja haukkui kaikkea ikkunasta ohivilahtavaa. Kankainenkin häkki tuo jonkinlaista turvaa, ja ainakin tänään matka taittui vain pienen vinkunan säestämänä. Kunhan aika koittaa, Senna saa autoon kunnon metallisen häkin.

Viikolla meillä kävi myös vieraita; Leena ja Hannu sunnuntaina, Kaarina ja Anna tiistaina. Heille ja muillekin terveisiä ja tervetuloa kaikki sosiaalistamaan Sennaa.

Tänään onnittelemme Marjukkaa siellä pohjoisessa, siis lämpimät onnentoivotukset!

Ja Roosalle kiitokset kivasta ja Sennalle mieluisesta koiratyynystä. Allaolevasta, tänään otetusta kuvasta voi todeta, kuinka Senna otti tyynyn heti käyttöönsä.



Senna tekee koekaivauksia Kiinaan



Senna (10 vkk / 5,6 kg) ja uusi tyyny

Senna on todellakin vilkas tapaus, kuten luonnetestin tuloksestakin saattoi päätellä. Hereillä  ollessaan sillä on melkein koko ajan touhu päällä ja sitä pitää vahtia kuin pientä lasta. Tänä aamuna pihalla kesken "Kiina-projektin" Senna kuuli luumupuusta kovaäänistä linnun viserrystä ja juoksi heti puunjuurelle sitä ihmettelemään. Samalla se nousi kahdelle jalalle ja alkoi järsiä puunkylkeä. Kun puusta ei kuivaa kaarnaa kummenpaa irronut, eikä lintukaan tuijotuksesta ja pienestä haukahtelusta huolimatta tipahtanut, Senna palasi kaivuutyömaalle. Parhaillaan se ikään kuin makailee rauhassa takan edessä, mutta samalla vaivihkaa järsii rappauksia laattojen välistä. Minun läppärini sähköjohto on Sennan mielestä aina vaan lähes vastustamaton, vaikka siihen on kielletty koskemasta noin tuhat kertaa. Välillä, kun väsymys yllättää, Senna saattaa mennä ylivireeseen. Jos se tapahtuu ulkona, Senna alkaa juosta ympäri pihaa, kuin riivattuna. Sisällä se taas alkaa tehdä herjuutta temppu toisensa jälkeen. Olemmekin antaneet sille aivoja vaativia tehtäviä, jotta välttyisimme liialta vireeltä. Senna onkin kyllä tosi nopea oppimaan, etenkin motivoituneena. Ja onhan se kaiken kaikkiaan tosi ihana, vaikka välillä käyttäytyykin kuin pieni riiviö.

Luumupuun lintua katsomassa

Uudessa häkissä

Viiru tykkää olla häkin päällä ja kiusata Sennaa

9-viikkoisen Sennan aamukuulumiset

Kyllä aamuhetket ovat ehdottomasti päivän parhaimpia, ainakin ennen heräämistä ja selvästi sen jälkeen. Tänään, poikkeuksellisesti, Tuomo heräsi Sennan kanssa ekaksi kuuden aikoihin. Senna kävi Tuomon kanssa aamupissalla ja nautti aamupalan, jonka jälkeen kello oli noin puoli seitsemän ja minäkin virkosin. Siinä vaiheessa Tuomo menikin takasin sänkyyn, omien sanojensa mukaan pötköttelemään, ja me likat lähdettiin aamulenkille. Senna sai eilen illalla kauppareissulta valjaat, joita nyt sitten läksimme kokeilemaan. Pentuvaljaat laitettiin pienimmilleen ja ne olivatkin lähes sopivat Sennalle. Oikein kun neiti pungersi, hän sai alaleukansa työnnettyä valjaiden väliin ja näin olen valjaat hampaisiinsa. Mutta taas, kun portista päästiin ulos, valjaiden ja hihnan syöminen unohtui ja avara maailma vei kaiken pennun huomion.

Teimme tähän asti pisimmän lenkin, melkein yhden korttelin pituisen. Ketään muuta tielläliikkujaa emme havainneet, mutta kaukaa kuuluvat äänet ja pöllön huhuilu olivat Sennasta selvästikin huolestuttavia, vaikka se kotioloissa onkin melkoisen peloton rämäpää. Kun pääsimme loppumatkasta tutulle reitille, Senna selvästi reipastui ja kotinurkilla se osasi hienosti erota pyörätieltä omaan kotiin johtavalle polulle.

Tämän viikon olinkin jo töissä ja Tuomo oli meillä koti-isänä. Ensi maanantain Tuomo on vielä lomalla, mutta sen jälkeen loppuviikon teen etätöitä, jotta pystyn vähän pitämään eläimiä silmällä. Eilen jätimme Sennan noin tunniksi yksin kotiin, kun läksimme kauppaan. Laura ja kissat olivat hiirenhiljaa yläkerrassa, jotta Senna luuli olevansa yksin. Vähän se oli kuulemma vinkunut peräämme, mutta melko nopeasti vetäytynyt meidän sängyn alle nukkumaan ja sieltähän se kömpi puoliunessa meitä vastaan, kun palasimme ostoksinemme. Olemme menneet ja tulleet ulko-ovista kaiket päivät, eikä Senna ole siihen paljon huomiota kiinnittänyt. Ovikelloonkaan se ei ole vielä reagoinut mitenkään, se tosin on soinutkin vasta kaksi kertaa tämän kehden viikon aikana. Pitänee ruveta sitäkin harjoittelemaan.

Piupiu eli sisko Tiuhti kävi meillä kylässä torstaina Katin ja Oliverin kanssa. Siinäpä oli taas siskoksilla vauhti päällä. Senna tosin oli jo valmiiksi väsynyt niin, että sen piti kesken vierailun käydä ottamassa pienet voimaa-antavat tirsat meidän sängyn alla. Tiuhti kalusi sillä aikaa Senna puruluuta eikä ollut milläsikään siskon häipymisestä unten maille. Tiuhti on selvästi rauhallisempi luonteeltaan ja tottunut kissoihinkin niin, ettei se ollut Viirusta sen kummemmin kiinnostunut eikä Viiruakaan toinen pentukoria tuntunut mitenkään hirvittävän. Ne kaksi suhtautuivat toisiinsa tosi luontevasti. Kunpa Sennakin antaisi Viirun vain olla eikä aina yrittäisi tassuinensa ja näykkimällä houkuttaa toista leikkiin.

Olimme Sennan kanssa nyt aamulla ulkona noin puolitoista tuntia. Laura tuli meitä katsomaan kohta kahdeksan jälkeen, jolloin tulin laittamaan kahvin valumaan. Lauran seurassa Sennalta tuli melkein heti pissat ja kakat, ja he tulivat sisälle melko pian jälkeeni. Senna vetäytyi välittömästi Tuomon seuraksi nukkumaan ja kellon ollessa nyt jo yli yhdeksän, molemmat edelleen vetävät sikeitä.

Oheiset kuvat ovat tältä aamulta: ikää siis yhdeksän viikkoa eli 2 kuukautta kaksi päivää, ja painoa 4,7 kg. Jos mittauksemme pitävät paikkansa, paino on lisääntynyt viimeisen viikon aikana peräti 700 g.

Tässä vielä pieni pätkä elävää kuvaa viime torstailta:

Ja tässä toinen: