Kiiwi tunnisti vielä Sennan ja päinvastoin. Samoin siskolikka oli ilmeisen tuttu, mutta myös Sonjan ja Danan kanssa alkoi synkata heti. Piupiu ja Senna olivat kyllä eniten samalla pentumaisella aallonpituudella ja niillä riittikin virtaa ja halua peuhata keskenään melkein tauotta. Välillä ne hörppäsivät vettä ja vetäytyivät hetkeksi hengähtämään, mutta jomman kumman aloitteesta ne olivat kohta taas toistensa kimpussa. Ne purivat toisiaan korvista ja hännästä aivan estoitta, joten ei ole ihme, että Senna kokeilee samaa täällä kotona Viirun kanssa. Paini oli melko tasaväkistä, vaikka Piupiu olikin selvästi Sennaa hiukan kookkaampi. Välillä kyllä melkein hirvitti katsoa niiden touhua, kun näytti siltä, että ne syövät toisensa. Kunnon murinaakin kuultiin ajoittain. Mitähän mahtaa myöhemmissä tapaamisissa tapahtua, vauhti ja voimat tuskin ovat ihan kohta hyytymäänpäin? Seuraava pentutapaaminen on ensi viikolla meidän pihalla.
Tänään (viime yönä) siis Senna täytti kahdeksan viikkoa. Muutaman tarkankin kuvan onnistuimme siitä synttärin kunniaksi saamaan, mutta vaikeaa se oli, kun neiti ei pysy paikallaan juuri hetkeäkään hereillä ollessaan. Päivä alkoi taas kohta kuuden jälkeen ja muun kotikylän vielä nukkuessa teimme pienen lenkin kotipihan ulkopuolella. Sennalla oli kaulapanta, ja talutin sitä remmissä, mikä tuntuu olevan Sennasta vähän jännittävää, mutta ei kuitenkaan hännän asennosta päätellen varsinaisesti pelottavaa.
Nyt illansuussa poimimme viinimarjoja, jotka ovat nyt parhaimillaan. Senna pyöri hommassa mukana ja viihdytti itseään kastelukannun suuttimen kanssa. Ajattelin säästää voimia ja tehdä mehut vasta huomenna. Marjojen kerääminen, pullojen pesu ja itse mehun keitto samana päivänä on vähän liikaa, kun kuitenkin on muutakin hommaa.
 |
| Sennalla on kuvaajan hupun nauha suussaan |
 |
| Aamulla kohta kuuden jälkeen unenpöpperössä |
 |
| 8 viikkoa ja tasan 4 kiloa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti