Loma- ja kesäterveisiä

Yksi viikko lomaa on nyt sitten pidetty, sellaista harjoituslomaa, koska tällä viikolla olemme olleet taas töissä. Viime viikko oli kyllä sellaista lomalomaa, olimmehan, vastoin tavanomaista käytäntöä, poissa kotoa, niin ettei mitään kotihommia kerta kaikkiaan voinut tehdä. No, sellainenhan aina kostautuu kotiin palatessa, mutta siitä sitten ehkä myöhemmin.

Askolan hiidenkirnu

Mutta niin, Tuomo suunnitteli meille oikein lomamatkan lukemalla Matkaopas Suomeen -opusta sekä tiekarttoja. Aluksi suuntasimme itäiselle Uudellemaalle ja Askolaan hiidenkirnua ihmettelemään. Paikalla selvisi, että hiidenkirnuja olikin useampia, sekä pienen pieniä että muutama oikein isokin. Kirnuille piti parkkipaikalta kävellä noin puoli kilometriä, minkä aikana minulle selvisi, että mustikat alkavat olla kypsiä. Ja että itikat ovat oikein verenhimoisia.

Askolasta etenimme Pukkilan ja Myrskylän kautta Lapinjärvelle. Matkan varrelta Pyhäjärven rannan tuntumasta löytyi Tuomolle mieluinen paikka, Struven ketju, joka on osa 1800-luvulla toteutettua kolmiomittausketjua Mustanmeren ja Pohjoisen jäämeren välillä. Sillä aikaa, kun Tuomo kävi kuvaamassa tuon historiallisen paikan, kävin minä Pyhäjärven rannassa poimimassa meille maistiaismustikat.

"Lenkki" Struven ketjussa

Pyörähdimme pikaisesti myös kovin pieneltä tuntuvassa Loviisassa, josta jatkoimme matkaa Pyhtään kautta Kotkaan Jaanan, Maken ja Nellin luo meranrantamökille, mikä olikin meidän päivän pääkohde. Vaikka sää ei suosinutkaan rantaelämää, aika mökillä hyvässä seurassa ja ihania herkkuja nautiskellen vierähti kuin varkain. Ehdimme sentään Nellin kanssa ennen nukkumaanmenoa pelata jännittävää korppi-peliä.

Seuraava aamu valkeni, vastoin odotuksia, edelleen harmaana. Emme antaneet sään vaikuttaa sen paremmin tunnelmaan kuin suunnitelmiinkaan, vaan lähdimme Kotkaan. Siellä hajaannuimme naisten ja miesten ryhmiin. Me naiset menimme Maretariumiin ja miehet Wellamoon. Oikeat kalat ja ihana Hanna-hauki oli suhteellisen äkkiä nähty, joten meidän naispuolisten ryhmä ehti käydä syömässä jäätelöt ja shoppailla vähän lahjatavaroitakin ennen kuin miehet palasivat meitä noutamaan. Sitten olikin jo lounasaika, ja paikaksi valikoitui hyvistä kokemuksista tuttu Höyrypanimo, josta saa tavallista paremmanoloista kotiruokaa. Voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin.

Kotkan höyrypanimo

Panimon ranta

Lounaan ja muutaman valokuvan jälkeen päästimme Jaanan, Maken ja Nellin päikkäreille ja läksimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Ohitimme Anjalan ja Kouvolan pohjoisosassa piipahdimme Verlan pahvitehdasmiljöötä katsomassa. Upea vanha tehdasalue, joka on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloonkin. Samaan luetteloon on muuten päätynyt myös em. Struven ketju, joten aivan turhia eivät matkamme turistikohteetkaan olleet.

Verlan tehdasmiljöö

http://www.verla.fi/

Sitten oli tarkoitus kavuta Elvingin torniin ihastelemaan Kaakkois-Suomen suurinta järvi- ja erämaa-aluetta,  Repoveden kansallispuistoa, mutta vasta perillä meille selvisi, että torni on auki vain viikonloppuisin. Kyllä harmitti, mutta onneksi taas maastosta löytyi mustikoita.

http://www.visitkouvola.fi/media/luontokohteet/repovesi.html

Kello oli tässä vaiheessa yllättävän paljon, emmekä ehtineet kuin ohi ajaa kauniin Mäntyharjun ja sen taidekeskus Salmelan, koska hotellissa piti ilmoittautua kuuteen mennessä. Ehdimme Mikkeliin ja hotellin vastaanottotiskin ääreen klo 17.50, joten eihän ehtiminen tehnyt lopulta tiukkaakaan. Äkkiä saimme tavarat leviteltyä ympäri hotellihuonetta, minkä jälkeen läksimme kävelemään kaupungille, jossa olimme noin 30 vuotta sitten tutustuneet ja kihlautuneetkin. Etsimme sopivaa ruokailupaikkaa, mutta en taida kehdata tässä edes kertoa, minkä lopulta kelpuutimme. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että sellainen löytyy joka kaupungista, joten mitään Mikkeli-extraa emme nauttineet.

Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja aamupala oli hotellimaisen runsas, minkä jälkeen jaksoimme uusin voimin lähteä kaupunkia katselemaan. Mikkelin tori oli remontissa ja torikojut levitelty ympäriinsä torin laitakadulle ja läheiseen puistoon, joten toritunnelma ei ollut entisellään. Minä halusin tarkistaa Mikkelin alennusmyyntivalikoimia, mutta Tuomo ilmoitti, että hän on lomalla eikä millään shoppailureissulla. Niinpä teimme kompromissin ja kumpikin tutkaili mieleisiään nähtävyyksiä viimeiset pari tuntia ennen huoneen luovuttamista.

Hotellista läksimme niin kiireellä, että unohdimme sinne kaikki shampoot ja suihkugeelit. Tämän tosin huomasimme vasta illalla, kun olisimme niitä seuraavan kerran kaivanneet. Tustuimme vielä lähtiessä Mikkelipuistoon, jota voin myös suositella tutustumiskohteeksi niille, joita puutarhan kasvit ja ideat kiinnostavat.

Terhin kivitaidetta

http://www.mikkelipuisto.fi/fi/sisalto/

Puistossa tapasin kuvataitelija Terhi Kastehelmin, jolta ostin hänen maalaamiaan kiviä tuliaisiksi. Terhiltä sain myös ohjeita ja vinkkejä kivimaalaukseen. Jotenkin minusta tuntui, että Terhin tapaamisella oli jokin tarkoitus, vaikka en vielä tiedäkään mikä.

http://www.terhikastehelmi.fi/

Mikkelistä suuntasimme Anttolan kautta Puumalaan, missä päivä oli jo paahteisen kuuma. Puumalassa hämmästytti sillan pieleen rakennettu hissi, joka kuljetti ihmisiä ilmaiseksi alhaalta rannasta ylös sillalle. Silta toimi ikään kuin näköalatasanteena, jonne pääsi oman aikataulun mukaan. Ihmeellistä oli, että hissi oli ehjä eikä sitä ilmeisestikään ollut käytetty käymälänä niin kuin näitä eteläisen Suomen asemien hissejä.

Silta ja hissi Puumalassa

Seuraavan kohteen piti olla Savonlinna, mutta kello oli niin paljon, että jouduimme jättämään sen väliin ja siirtymään suoraan pojoisemmaksi Savoon Tuomon vanhempien luo. Valitsimme reiteiksi pikkutiet, joista osa oli vielä sorapäällysteisiä. Vastaantulijat hämmästyttivät meitä ajamalla yhtään hiljentämättä niin, että kivet vain sinkoilivat meidän automme ikkunoihin, mutta onneksi selvisimme matkasta vain pienillä harmistumisilla. Näimme matkalla kuitenkin kurkia, joutsenia ja kauniita maisemia, jotka onneksi lepyttivät mieltä.

Saavuimme Tuomon lapuudenmaisemiin illansuussa. Anoppini oli paistanut meitä varten ison kasan herkullisia lettuja, joten yöpuulle siirryimme täysin vatsoin. Seuraavana aamuna Tuomo lähti isänsä kanssa katsomaan paikallisia nähtävyyksiä mm. Orinnoroa, mutta minä olin saanut nauttia niistä tällä matkalla jo niin paljon, että halusin mieluummin mennä metsään etsimään mustikoita. Pari tuntia ja pari litraa, siinä päivän saldo. Ja kymmeniä itikan- ja paarmanpuremia, vaikka olin sonnustautunut Tuomon minulle liian pitkiin verkkareihin ja pitkähihaiseen collegepaitaan. Vaatetus taisi parhaiten taata vain sen, että hiki virtasi, olihan lämpöä lähes 30 astetta. Myös kärpäset pörräsivät ympärilläni sankkana parvena, mikä oli melkoisen epämiellyttävää.
Uiminen mökkilammessa huuhtoi onneksi hiet, virvoitti kutisevaa ihoa ja antoi voimaa seuraavan päivän samanlaiseen mustikkaretkeen.

Savossa vietimme lomamme viimeiset päivät ja seuraamme liittyi myös Ilkka. Laurakin saapui viikonloppuvierailulle mummolaan ja luoksemme junalla. Helteinen sää ja Kortteisen lämminnyt vesi oli sopivaa myös hänen lämpimään tottuneelle hipiälle.

Lauran varpaat Kortteisessa




Kortteinen



Kotiin saavuimme lauantaina illansuussa ja totesimme, että säänhaltija ei ollut pudottanut pisaraakaan meidän pihalle, vaikka Lahdessa kuulimme kaupan jonossa seisseeltä rouvashenkilöltä, että meilläpäin olisi ollut kova ukkonen aikaisemmin päivällä. Olin jättänyt lähtiessä lapsukaisille kirjalliset ohjeet kukkien kastelusta, mutta en muistanut luetella pihakasveja, joten pihamaalla meitä odotti joukko nääntymäisillään olevia rehuja. Reippahasti palasimme taas arkeen ja annoimme janoisille ensiapuna runsaasti vettä. Jouduimme odottamaan tiistaihin saakka ennen kuin saimme sadevettä, silloin meillä olikin kesän ensimmäinen aamu-ukkonen.

Asiasta aivan toiseen: tänään löysimme Lauran kanssa kaupasta sitä talvella kaipaamaani Crystal-lankaa... syksy taitaa olla lähempänä kuin arvaisikaan... 

Huomenna menemme katsomaan meidän viirupää-vauvaa, ja viikon päästä lauantaina se muuttaa kotiimme.