Kielojen ja sireenien aikaan

Kävin taas vaihteeksi tunnin aamulenkillä. Tein tavanomaisen lenkin, johon yleensä kuluu 70 min, mutta tällä kertaa kävelysauvojen avittamina sain ajan kutistumaan kymmenellä minuutilla. Hyvä minä! Muistin myös venytellä, mikä onkin tosi tarpeellista, koska muuten "takajalat" menevät nykyisin helposti pahasti jumiin. Mutta vaikka lenkkini onkin sinänsä merkittävä suoritus, huomionarvoisempaa tällä hetkellä on kuitenkin luonto ja sen kasvillisuus. Kaikki kasvaa lähes silmissä ja niin kai täyttyy ollakin, koska Suomen kesä on niin lyhyt. Juhannukseen on enää neljä viikkoa ja sen jälkeen monet kasvit ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja jotkut hävinneet kokonaan näkyvistä.

Kolmenväriset sireenit

Tällä hetkellä meidän pihassamme kukoistavat norjanangervot, vuorenkilvet, helmililjat, tulppaanit ja sammalleimut, joista osa on jo hiipumassa. Sen sijaan sireenit, kanukat ja aroniat ovat juuri aloittaneet kukintansa. Omena- ja luumupuut taisivat tänä vuonna kukkia melko huomaamattomasti, joten kummoista satoa ei ole odotettavissa. Metsäluonnossa ja muualla ympäristössä muutos on vielä nopeampaa, kuin omalla pihalla ja jo viikossa näihin aikoihin vuodesta tapahtuu selvää kehitystä. Ehkä helpoimmin tunnistettavia lajeja ovat valkovuokot (Anemone nemorosa) ja kielot (Convallaria majalis), joista edelliset ovat jo lähes kukkineet ja jälkimmäiset ovat juuri aloittaneet. Harvemmassa esiintyvät sinivuokot (Hepatica nobilis) ovat niin ikään jo ohittaneet kukintavaiheen.



Myös erilaiset imarteet ja alvejuuret esim. metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), kotkansiipi (Matteuccia sruthiopteris) ja metsäimarre Gymnocarpium dryopteris) kokevat toukokuussa melkoisen muodonmuutoksen. Olen joskus opetellut tunnistamaan metsäkasvit sekä suomeksi että latinaksi ja pienellä lunttauksella sain pinnistettyä nuo nimet tekstiin. Puutarhakasvien latinankielisiä nimiä en ole koskaan tullut opetelleeksi enkä taida tulevaisuudessakaan opetella, hyvä jos tunnistan kasvit suomeksi. Mutta luonnossa liikkuessa kannattaa nyt pitää silmät auki ja verrata sitten näkemäänsä esim. juhannusmaisemaan.

Toukokuun kielot

Eilen olikin oikein aktiivinen päivä ja kävin mm. tapaamassa Monicaa ja koiria. Kiiwi oli väsynyt ja kuumissaan, mutta rapsutukset onneksi kelpasivat. En ole ennen tainnutkaan nähdä noin viimeisillään kantavaa koiraa. Kyllä tuo "raskaus" koettelee eläintäkin aivan selvästi, ja vielä pitäisi ainakin viikko jaksaa. Voimia Kiiwille ja Monicalle. Muut koirat olivat oikein herttaisia ja iloisia, tosin urokset piti pitää erillään Kiiwistä, joka oli ymmärrettävistä syistä hieman närkästynyt heidän mielenkiinnostaan. Kiiwi pääsi meidän jutustelujen jälkeen Monican sänkyyn päiväunille ja me muut läksimme puutarhaa ihastelemaan. Monican pihalla lähes kaikki kukat olivat edellä meidän pihan vastaavista ja sen lisäksi siellä oli ihanuuksia, joita kaikkia en ollut ikinä ennen edes nähnytkään. Myös Monican omenapuu oli täpötäynnä kukkia päinvastoin kuin meidän pihan omenapuut, joissa ei ole kukkia tänä keväänä juuri näkynyt.

Sitten haimme Lauran lentokentältä, jonne kone laskeutui vain kymmenen minuuttia myöhässä. Matkatavaratkin löytyivät heti mukaan, joten kotimatkan voi sanoa sujuneen hyvin. Barcelonan keskustassa oli kuulemma vielä aamulla ollut runsaasti väkeä edellisen päivän mielenosoituksen jäljiltä, mutta onneksi siellä oli jo rauhallista. No, viime yönä Barcelonassa varmaankiin taas meluttiin, mutta aivan eri syystä. Laura on ruskea kuin joskus lapsena eli aurinko on todistettavasti paistellut Barcelonan taivaan yllä ja siitä on nautittu. Lämpötila on täällä reilut 10 astetta vähäisempi, joten Laura on joutunut pukeutumaan erittäin lämpimästi tarjetakseen täällä kotosalla. Ylihuomenna on luvassa lähes hellettä eli päästään jo Lauralle tuttuihin lämpötilalukemiin.

Talvilomaterveisiä

Olen kuluneen viikon ollut ikään kuin talvilomalla, koska päivät ovat ns. vanhoja lomia, jotka pitää pitää työpaikallani syyskuun loppuun mennessä. Niitä on jäljellä vielä viisi päivää, minkä lisäksi on tietty uudet ansaitut lomapäivät. Ihanaa! Mutta talvilomalta tämä kulunut viikko on tuntunut siitäkin syystä, että sää on ollut niin koleaa ja tuulista.

Sunnuntaina aamulla ei tosin tuullut yhtään niin paljon kuin edellisenä päivänä, joten uskaltauduimme Tuomon kanssa pyörälenkille naapurikunnan puolelle. Löysimme uuden mielenkiintoisen paikan, josta bongasimme mm. outoja eläimiä. Retkemme ei muutenkaan ollut aivan turha, koska saimme opastaa erään huonosti suomea puhuvan naisen etsimäänsä paikkaan ja antaa Tuomon takataskusta löytyneestä paperista palan eräälle miehelle, joka halusi jättää viestin ystäviensä postilaatikkoon, koska nämä eivät olleet kotosalla. Matkaa taittui yhteensä 13 km ja aikaaa kului 1,5 tuntia, joten keskinopeus ei ollut päätä huimaava vaan vaivaiset 9 km/h.

Mikä lintu?



Ilmiselvä lehmä

Maanantaina heräsimme kellon soidessa sisäistä rytmiä ajatellen ennen aikojaan, mutta tavoitteisiin nähden myöhässä ja kiiruhdimme unenpöpperöisinä hakemaan Villeä Hyvinkäältä viedäksemme hänet Tampereelle kahdeksaksi. Auto oli pakattu täyteen rakennustavaraa ja katolla tärisivät neljä metriä pitkät kaidepuut. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa Tampereelle ja perillä mummolassa olimme jo yhdeksältä eli sopivasti aamukahvin aikaan. Paikalle saapui myös naapurin mies, joka yhdessä Tuomon kanssa alkoi rakentaa käyntiä vintille. Minä olin lupautunut raksaemännäksi eli huolehtimaan tarvittavasta murkinasta. Väliaikoina kävin mummun kanssa hoitelemassa asioita tai kykkimässä vanhempieni puutarhassa. Ulkohommia haittasi jossain määrin kylmyys ja vesisade, joka sekin koetteli meitä kaikkina päivinä. Saatiinpa kuulla myös ukkosen jyrinää, joka ei onneksi yltynyt varsinaiseksi myrskyksi.

Torstaina eli eilen hommat saatiin siihen valmiuteen, kuin oli ollut tarkoituskin ja illalla palasimme kotiin laskemaan kissat, jotka olivat olleet Leenan, Annikan ja Hannun hyvässä hoidossa. Viiru oli selvästi loukkaantunut pitkästä erosta ja Kitikin aluksi vähän luimisteli, mutta tuli kyllä heti viereen nukkumaan. Viiru lämpeni oikeastaan vasta tänään ja änkesi syliin nuokkumaan.

Huomenna onkin kiva päivä: menen ensin tapaamaan Kiiwi-mammaa, joka on jo muuttanut kasvattajan kotiin odottamaan reilun viikon päästä tapahtuvaa synnytystä. Röntgenkuvasta saadun viimeisimmän tiedon mukaan Kiiwi kantaa 6-7 pentua. Tapaan kasvattaja-Monican omatkin koirat sekä tietenkin Monican, jolla on jännittävät viikot edessä.

http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/

Huomenna on myös Lauran kotiinpaluupäivä. Tuhkapilvestä selvittiin säikähdyksellä, mutta ainakin tänään lentomatkustajille Helsinki-Vantaan lentokentällä on ongelmia aiheuttanut yllättävä matkatavara- ja kuormaustoimintojen henkilökunnan ulosmarssi. Ja Barcelonassa on mellakoitu ja ammuskeltu aivan Lauran koulun lähellä Plaza Catalunyalla. Ja sitten Espanja on toimittanut maailmalle myrkkykurkkuja. Huh, huh, onpa kiva saada Laura kotiin.

Tuuli tuulee

Nyt voisi todeta eräänlaisen kesäkauden todella alkaneen, vein nimittäin pyykkiä ensi kerran ulos kuivumaan. Jos hyvin käy, saan lakanat kuivina sisälle vielä tänä iltana. Tuuli vaikutti kuivamista ajatellen lupaavan voimakkaalta, mutta Foreca ilmoittaa sivuillaan sen nopeudeksi vain 9 m/s. Ehkä olemme molemmat oikeassa: tuuli saattaa puhaltaa vapaasti tuota nopeutta 9 m/s, mutta täällä meidän pihalla sen nopeus varmasti kasvaa, kun sen reitti kapenee kujan rakennusten ja pihan runsaan kasvillisuuden takia. Jos lämpötila on + 18 astetta ja meidän pihalla palelee, tuulen nopeuden täytyy olla toistakymmentä metriä sekunnissa, senhän sanoo (naisen) järkikin.

Melkein läksimme Tuomon kanssa pyöräilemään, mutta hänen mielestään ulkona tuulee liikaa. Siitäkin voisi päätellä tuulen nopeuden olevan aistihavaintopaikalla takapihallamme yli kymmenen metriä sekunnissa, koska eihän tosimies jätä pyöräilemättä, jos ulkona tuulee vain vähän. Mutta joka tapauksessa kiitos säänhaltijalle tästä tuulesta, joka kuivaa pyykin ja säästää meidät pyöräilyltä!

Otin taas muutaman kuvan pihan rehuista, kuten jotkut kukkia kutsuvat. Käytin 200 mm:n putkea taiteellisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta taas tuo samainen tuuli puuttui peliin ja heilutti kukkien varsia niin, että tarkennus oli vaikeaa. Innostuin taas kerran kuvaamisesta, kun aamulla katselin Turussa rautatieaseman lähettyvillä olevan liikkeen ikkunassa olevia taiteilijan otoksia. Todella upeita! Turussa ei muuten aamulla tuullut yhtään...

Nyt voi kaivaa aamukamman esiin: Laura palaa seitsemän yön jälkeen ja kahden viikon kuluttua alkaa olla Kiiwin laskettu aika. Saapa nähdä, tuuleeko silloin.

Oman pihan kasvatti



Pihan komistus



Todisteeksi orastavasta viherpeukaloisuudesta liitän kuvan kukasta, jonka bongasin tänään ikiomasta kukkapenkistäni. Suvun laaja-alaisen koneautomaatiokoulutuksen saanut miesinsinööri tunnistanee tämänkin rehun...

Olen joskus ennenkin istuttanut näitä, mutta silloin taisivat sipulit upota liian syvään, kun vain yksi varsi ylsi maanpinnalle eikä sekään raukka puhjennut koskaan kukkimaan.

Huomenna pukkaa taas Turun matkaa, täytynee tästä sonnustautua nukkumatin matkaan, jotta selviää aamun varhaiseen junaan.

Se on melkein kesä

Hupsista, kuinka aika onkaan vierähänyt sitten viime kirjoittelun. Tammikuussa saattelin Lauran lentokentälle ja vajaan kahden viikon päästä menen häntä vastaan, kun hän palaa kotiin. Paljon on tapahtunut vajaassa viidessä kuukaudessa.

Minulla oli tavoitteena saada opinnäytetyöni valmiiksi ja ikään kuin palkinnoksi siitä käydä Barcelonassa Lauraa katsomassa. Molemmat toteutuivat, kun juuri ennen matkaa sain palautettua työni ohjaavalle opettajalle ja esimiehelleni Heikille luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa eli ennen sitä lähes kaikki alkuvuoden vapaa-aikani kuluivat omissa tutkimuksissani ja niistä raportoidessa. Matkan jälkeen työtä piti tietenkin vielä vähän parannella saamieni kommenttien perusteella, mutta reilu viikko sitten kävin pitämässä loppuseminaarini ja opponoimassa kohtalotoverini opinnäytetyötä, ja nyt sitten voin vain odotella todistusta.

Barcelonan matka oli elämys kaikin puolin eikä vähiten kaupungin keväisen sään ansiosta. Etelä-Suomessa oli vielä paljon lunta maaliskuun lopussa, oikeastaan sen sulaminen alkoi juuri matkani aikoihin. Palatessani täällä oli kurja sateinen ja harmaa keli, joka sentään muutti likaisen lumen vähemmän epämiellyttävän näköiseksi vedeksi. Mutta Barcelonassa ikivihreät kasvit olivat tietenkin vihreitä ja muutkin jo hyvällä alulla. Siellä vajaan viikon visiitin aikana bulevardien puukujat muuttuivat päivä päivältä vehreämmiksi, jotkut minulle tuntematomat kukat olivat jo parhaimmillaan ja varsinaisia kesäkukkiakin jo istuteltiin.


Tuntemattomat kaunokaiset



 Olin etukäteen päättänyt, että haluan nähdä ainakin arkkitehti Antoni Gaudin suunnittelemat Casa Milan, Sagrada Familian ja Park Güellin. Näiden lisäksi paljon muutakin tuli nähtyä ja koettua mm. kiertoajeluilla ja kävellen.

Erityisesti portaidenkävelylihakset saivat hyvää treenausta, koska Laurankin asunto oli kuudennessa kerroksessa talossa, jossa ei ollut hissiä. Talo oli kyllä senoloinen, että siinä mahdollisesti ollutta hissiä en varmaankaan olisi uskaltanut edes käyttää. Myös Casa Milan katolle ja Güellin puistoon korkean mäen päälle kapusimme jalan, vaikka edellisessä olisi ollut hissikyytiä tarjolla.


Sovitussukkina muovipussit..
.



Ehdimme tietenkin myös shoppailla. Barcelonan hieno El Corte Ingles -tavaratalo, oli täpötäynnä mitä ihanaisempia naistenvaatteita, mutta 7 kiloa vuoden vaihteesta keventyneenäkin olin edelleen liian paksu useimpiin niistä. Niinpä kartutimme pääasiassa Lauran vaatekokoelmaa mm. 35-kokoisilla aikuisten sandaaleilla, joita Suomesta on melkoisen vaikeaa löytää. Suurehkolla kenkäosastolla juuri pienimmät kengät oli laitettu kauniisti esille, joten kenkien löytäminen oli kerrankin Lauralle helppoa. Huvittavaa sen sijaan oli, että sovitussukiksi Lauralle ojennettiin kaksi muovipussia. Kuvan siniset Hispanitakset tulivat valituiksi ja toin ne jo kotiin Lauraa odottamaan.

Gazpacho

Olin talven aikana opetellut tilaamaan ruokaa maan kielellä ja pakkohan oli käydä kokeilemassa el menu del diaa. Oheisessa kuvassa on kylmää tomaattikeittoa eli gazpachoa alkuruoaksi. Pääruoaksi otimme tällä kertaa kanaa (pollo) ja jälkiruoaksi jäätelöä (helado). Toisessa kuvassa on yhden kuuman päivän välipala, mansikkaa  ja kermavaahtoa (fresas con nata) appelsiinimehun (el zumo de naranja) kanssa.

Välipalaa tai jälkiruokaa

Lämpötila Barcelonassa matkani aikana oli reilut 20 astetta. Samaan ollaan tätä kirjoittaessani päästy jo Suomessakin, joskin tänään on ollut vähän koleaa, pilvistä ja tuulista. Grilli on kuitenkin otettu jo käyttöön ja onpa ulkona lounastettukin. Lauran muuttoa takaisin kotiin osaltaan helpottaa, kun saa muuttaa suurin piirtein samaan kesäiseen vuodenaikaan. Barcelonassakaan ei viime viikkojen aikana ole ollut kovaa hellettä, joten muutos ei toivottavasti tule olemaan kovin suuri.

Muuttohalukkuutta Suomeen osaltaan kasvattanee collienpentu, joka vielä kasvaa emonsa Kiiwin masussa, mutta siitä toisella kertaa enemmän.