Loppiainen

Sanoivat radiossa, että monet nykyihmiset eivät tiedä miksi loppiasta vietetään. Minä ainakin olen kuvitellut tietäväni, mutta kävin vielä varmuuden vuoksi tarkistamassa asian varmaakin varmemmasta tietolähteestä eli Wikipediasta. Siellä kerrotaan, että loppiainen on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät. No, sitä mieltä minäkin olen aina ollut. Eikös sanasta loppiainen, voi jo päätelläkin, että se merkitsee jonkin loppua. Mutta, että moni ei tiedä... voiko olla totta? Tarkistin, että myös Espanjassa vietetään loppiaista mikä maan kielellä on Epifanía, Día de los Reyes Magos, Reyes eli kolmen itämaantietäjän päivä, lyhyesti pelkkä Reyes. Tästä päästäänkin Barcelonaan ja ylävatsakipuuni, joka hellitti, kun kuulin Lauran selvinnneen ehjänä ja ilman suurempia kommelluksia perille.

Eilinen olikin melko tapahtumarikas päivä: Lauran kello herätti hänet klo 05.00 ja Lauran virkoaminen puolestaan herätti minut ennen kelloani, joka olisi tehnyt saman klo 05.30. Vein Lauran kentälle tuntia ennen koneen lähtöä eli klo 7.30. Matkalla pysähdyttiin keskustassa sen verran, että Ville pääsi halaamaan isosiskoaan. Vakoilin sitten lentoja ja matkan sujumista netistä pitkin päivää ja löysin sellaisen mukavan havainnollisen Track Flight Status -näkymän, josta näin koneen etenemisen karttapohjalla. Puolessa tunnissa kone oli aina edennyt kartallakin selvästi havaittavan matkan. Kone lähti Riiasta 47 min myöhässä lumisateen takia, mutta Barcelonan päässä netin mukaan kone oli enää vain 15 min myöhässä. Samaisen sivuston mukaan kone ei kuitenkaan ollut vielä illallakaan klo 23.00 Suomen aikaa laskeutunut... Onneksi sain Lauralta tekstarin noin klo 15.00, muuten olisin hyppinyt jo seinille. Mutta loppua lukuun ottamatta, matkan nettiseuranta tuotti ilmeisen reaaliaikaista tietoa.

Illalla käväisimme Tuomon kanssa Helenan ja Karin luona syömässä ihanaa espanjalaista ruokaa, mikä sopikin hyvin päivän teemaan. Kotiin palattuamme huomasin, että Lauralta olikin tullut hyvän yön toivotus tänne blogiin, joten saatoin käydä huojentunein mielin nukkumaan.

Tänään olemme jo vaihtaneet Lauran kanssa kuulumiset Skypellä ja olenpa jopa vähän chattaillutkin hänen kanssaan. Asuntotoimiston virkailija Barcelonassa oli 50 min myöhässä ja asunnossa ei päinvastaisista käsityksistä huolimatta ollutkaan lakanoita ja pyyhkeitä, mutta siinä olivatkin eilisen ainoat pieniksi vastoinkäymisiksi luettavat asiat. Siisti asunto ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sijaitsee kaupungin keskustassa, rakennuksen kuudennessa kerroksessa, jossa ikkunat ja parveke aukeavat sisäpihalle.

Riitta tuossa jo kommentoikin, että Varkaudessa päivät ovat vielä lyhyempiä, kuin meillä täällä etelässä puhumattakaan nyt Barcelonasta. Katsotaanpas päivän tilanne (lämpötilat klo 13.00):

Varkaudessa aurinko nousee klo 9.30 ja laskee 14.58 eli päivän pituus 5 h 27 min (lämpötila - 9)
Meidän etelässä aurinko nousee klo 9.23 ja laskee 15.28 eli päivän pituus 6 h 5 min (lämpötila - 4)
Barcelonassa aurinko nousee klo 8.17 ja laskee 17.36 eli päivän pituus 9 h 19 min (+ 14)

No, maaliskuun lopulla tilanne näyttää jo aivan toisenlaiselta ja savolaisetkin alkavat saada vuorokautista valoa meitä enemmän.

Päivän liikuntasuoritukset ovat jo takanapäin ja lumet vuorimännyistä ja muista havupuista pudotettu. Ennakoin tulevien päivien luvattuja plussakelejä ja kävin pelastamassa pihapuut ennen kuin niiden oksat mahdollisesti katkeavat painavan taakan alla. Toppahousuni ovat jostain käsittämättömästä syystä kutistuneet, joten jouduin pukeutumaan verkkareihin ulkohommiin mennessäni. Sisälle palatessani housut näyttivät samalta kuin lapsuudessa, kun lahkeet olivat tuntien lumessa könyämisen jäljiltä täynnä lumipaakkuja. Viiru katseli riisuuntumistani uteliaana, mutta selvästi pienen inhotuksen vallassa: lumi ei todellakaan ole meidän pääasiassa sisällä elävien kisujen mieleen. Viiru kuitenkin käväisi tänään ulkona häkissä, kun olin ensin siivonnut häkin isommista lumista. Kauaa se ei kuitenkaan tarjennut pihalla olla, vaikka pakkastakaan ei juuri ole.