Käväisimme mekin Tuomon kanssa omalta osaltamme juhlistamassa Turkua, kun se eilen avasi oman kulttuuripääkaupunkivuotensa. Tosin, jos aivan tarkkkoja ollaan, Tuomo kävi muutaman sadan metrin päässä vuoden kulttuuripääkaupungin rajasta ja minä ajaa huristelin kaupungin keskustan läpi Paulan ja Sannan kanssa matkalla Ruskoon ja Loviisan Aittaan. Rusko on kunta aivan Turun pohjoispuolella ja Loviisan Aitta sisustus- ja lahjamyymälä siellä. Oikea sisustajan paratiisi, jossa näytti jostain kumman syystä olevan pääasiassa naispuolisia asiakkaita. Mutta kyllä, näin siellä kaksi miestäkin.
Oli meillä toinenkin juhlistamisen aihe, se varsinainen eli kummipoikamme Aleksin 15-vuotissynttärit, joita vietimme Kaarinassa, Turun itäpuolisessa kaupungissa. Ei voi kuin ihmetellä ajankulua: eihän siitä kauaakaan tunnu olevan, kun työntelin Aleksia vaunuissa nukkumatin maille Halikon Hajalan kylässä. Mutta siis ainakin 14,5 vuotta siitä täytyy olla, koska silloin oli kesä, ja olimme Paulan ja Markun mökillä. Nyt Aleksi säästää rahaa mopon ostoon. Voi sentään, kun nuo lapset vanhenevat nopeasti...
Perjantaina, kun läksimme kohti Kaarinaa, oli lämpötila koko eteläisen Suomen alueella ilmeisesti noin -5 astetta. Eilen aamulla aurinkoisen päivän valjetessa kaarinalainen mittari näytti -16 astetta ja illalla täällä pääkaupunkiseudulla oli ehkä hieman kylmempää. Tänään aamulla ensimmäisen kerran mittaria katsoessani, se näytti -15,8 astetta, mutta tänään iltapäivän alkutunteina pakkasta oli enää vajaat 10 astetta. Huomiseksihan onkin luvassa nollaa tai peräti plussakeliä. Normaalia vaihtelevaa talvisäätä, sanoi päivystävä meteorologi Iltalehden nettisivuilla.
Elämässä tapahtuu kaikenlaista, eikä aina niin mukavaa. Ja vaikka kaikki ei tapahdukaan minulle, tunnen tapahtumien vaikutukset itsessäni. Ja osaan vielä paisutella asioita mielessäni, varsinkin niitä ikäviä, vaikka tiedän sen olevan täysin turhaa. Yritän päästä eroon moisesta tavasta, joka tuottaa vain pahaa oloa itselle ja sitä kautta muuallekin ympäristöön. Olkoon se siis elämäntapahaasteeni tälle vuodelle. En varmaankaan ole yksin ongelmani kanssa, koska vanhassa rukouksessakin pyydetään:
"Herra, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa ne mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan".
Kuinka joku on osannutkin asetella nuo muutamat sanat noin upeasti...
Haasteita tälle vuodelle on muitakin. Koska mitään peruuttavaa viestiä ei ole tullut, otaksun espanjan kurssin jatkuvan huomenna. Kuukauteen en ole espanjan kirjoja avannut, joten tänään pitää tehdä pikakelaus syksyllä opittuun, tarkoitushan on maaliskuun lopussa mennä testaamaan tätä uutta kielitaitoa käytännössä.
Olen päättänyt, että en uutta osta, ainakaan ennen kuin saan jotain vanhaa poistettua tästä huushollista. Tätä taustaa vasten oli tietenkin aivan edesvastuutonta mennä hyväksi tiedettyyn sisustusmyymälään. Niinhän siinä kävi, että Loviisan Aitassa oli kaiken muun iki-ihanan krääsän lisäksi vastustamattomia verhoja, joista yksi rullakappa tai hissiverho, kuten kassakuitissa lukee, tarttui matkaani. Olin ajatellut laittaa sen keittiön ikkunaan, mutta sepä olikin liian kapea siihen. Hetken aikaa ehdin jo katua ostostani, kunnes keksin sille uuden paikan Villen huoneesta. Verho sopii uuteen paikkaansa erinomaisesti, mutta nyt tarvittaisiin sille kaveri, koska huoneessa on kaksi samankokoista ikkunaa...
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
torstai 6. tammikuuta 2011
Loppiainen
Sanoivat radiossa, että monet nykyihmiset eivät tiedä miksi loppiasta vietetään. Minä ainakin olen kuvitellut tietäväni, mutta kävin vielä varmuuden vuoksi tarkistamassa asian varmaakin varmemmasta tietolähteestä eli Wikipediasta. Siellä kerrotaan, että loppiainen on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät. No, sitä mieltä minäkin olen aina ollut. Eikös sanasta loppiainen, voi jo päätelläkin, että se merkitsee jonkin loppua. Mutta, että moni ei tiedä... voiko olla totta? Tarkistin, että myös Espanjassa vietetään loppiaista mikä maan kielellä on Epifanía, Día de los Reyes Magos, Reyes eli kolmen itämaantietäjän päivä, lyhyesti pelkkä Reyes. Tästä päästäänkin Barcelonaan ja ylävatsakipuuni, joka hellitti, kun kuulin Lauran selvinnneen ehjänä ja ilman suurempia kommelluksia perille.
Eilinen olikin melko tapahtumarikas päivä: Lauran kello herätti hänet klo 05.00 ja Lauran virkoaminen puolestaan herätti minut ennen kelloani, joka olisi tehnyt saman klo 05.30. Vein Lauran kentälle tuntia ennen koneen lähtöä eli klo 7.30. Matkalla pysähdyttiin keskustassa sen verran, että Ville pääsi halaamaan isosiskoaan. Vakoilin sitten lentoja ja matkan sujumista netistä pitkin päivää ja löysin sellaisen mukavan havainnollisen Track Flight Status -näkymän, josta näin koneen etenemisen karttapohjalla. Puolessa tunnissa kone oli aina edennyt kartallakin selvästi havaittavan matkan. Kone lähti Riiasta 47 min myöhässä lumisateen takia, mutta Barcelonan päässä netin mukaan kone oli enää vain 15 min myöhässä. Samaisen sivuston mukaan kone ei kuitenkaan ollut vielä illallakaan klo 23.00 Suomen aikaa laskeutunut... Onneksi sain Lauralta tekstarin noin klo 15.00, muuten olisin hyppinyt jo seinille. Mutta loppua lukuun ottamatta, matkan nettiseuranta tuotti ilmeisen reaaliaikaista tietoa.
Illalla käväisimme Tuomon kanssa Helenan ja Karin luona syömässä ihanaa espanjalaista ruokaa, mikä sopikin hyvin päivän teemaan. Kotiin palattuamme huomasin, että Lauralta olikin tullut hyvän yön toivotus tänne blogiin, joten saatoin käydä huojentunein mielin nukkumaan.
Tänään olemme jo vaihtaneet Lauran kanssa kuulumiset Skypellä ja olenpa jopa vähän chattaillutkin hänen kanssaan. Asuntotoimiston virkailija Barcelonassa oli 50 min myöhässä ja asunnossa ei päinvastaisista käsityksistä huolimatta ollutkaan lakanoita ja pyyhkeitä, mutta siinä olivatkin eilisen ainoat pieniksi vastoinkäymisiksi luettavat asiat. Siisti asunto ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sijaitsee kaupungin keskustassa, rakennuksen kuudennessa kerroksessa, jossa ikkunat ja parveke aukeavat sisäpihalle.
Riitta tuossa jo kommentoikin, että Varkaudessa päivät ovat vielä lyhyempiä, kuin meillä täällä etelässä puhumattakaan nyt Barcelonasta. Katsotaanpas päivän tilanne (lämpötilat klo 13.00):
Varkaudessa aurinko nousee klo 9.30 ja laskee 14.58 eli päivän pituus 5 h 27 min (lämpötila - 9)
Meidän etelässä aurinko nousee klo 9.23 ja laskee 15.28 eli päivän pituus 6 h 5 min (lämpötila - 4)
Barcelonassa aurinko nousee klo 8.17 ja laskee 17.36 eli päivän pituus 9 h 19 min (+ 14)
No, maaliskuun lopulla tilanne näyttää jo aivan toisenlaiselta ja savolaisetkin alkavat saada vuorokautista valoa meitä enemmän.
Päivän liikuntasuoritukset ovat jo takanapäin ja lumet vuorimännyistä ja muista havupuista pudotettu. Ennakoin tulevien päivien luvattuja plussakelejä ja kävin pelastamassa pihapuut ennen kuin niiden oksat mahdollisesti katkeavat painavan taakan alla. Toppahousuni ovat jostain käsittämättömästä syystä kutistuneet, joten jouduin pukeutumaan verkkareihin ulkohommiin mennessäni. Sisälle palatessani housut näyttivät samalta kuin lapsuudessa, kun lahkeet olivat tuntien lumessa könyämisen jäljiltä täynnä lumipaakkuja. Viiru katseli riisuuntumistani uteliaana, mutta selvästi pienen inhotuksen vallassa: lumi ei todellakaan ole meidän pääasiassa sisällä elävien kisujen mieleen. Viiru kuitenkin käväisi tänään ulkona häkissä, kun olin ensin siivonnut häkin isommista lumista. Kauaa se ei kuitenkaan tarjennut pihalla olla, vaikka pakkastakaan ei juuri ole.
Eilinen olikin melko tapahtumarikas päivä: Lauran kello herätti hänet klo 05.00 ja Lauran virkoaminen puolestaan herätti minut ennen kelloani, joka olisi tehnyt saman klo 05.30. Vein Lauran kentälle tuntia ennen koneen lähtöä eli klo 7.30. Matkalla pysähdyttiin keskustassa sen verran, että Ville pääsi halaamaan isosiskoaan. Vakoilin sitten lentoja ja matkan sujumista netistä pitkin päivää ja löysin sellaisen mukavan havainnollisen Track Flight Status -näkymän, josta näin koneen etenemisen karttapohjalla. Puolessa tunnissa kone oli aina edennyt kartallakin selvästi havaittavan matkan. Kone lähti Riiasta 47 min myöhässä lumisateen takia, mutta Barcelonan päässä netin mukaan kone oli enää vain 15 min myöhässä. Samaisen sivuston mukaan kone ei kuitenkaan ollut vielä illallakaan klo 23.00 Suomen aikaa laskeutunut... Onneksi sain Lauralta tekstarin noin klo 15.00, muuten olisin hyppinyt jo seinille. Mutta loppua lukuun ottamatta, matkan nettiseuranta tuotti ilmeisen reaaliaikaista tietoa.
Illalla käväisimme Tuomon kanssa Helenan ja Karin luona syömässä ihanaa espanjalaista ruokaa, mikä sopikin hyvin päivän teemaan. Kotiin palattuamme huomasin, että Lauralta olikin tullut hyvän yön toivotus tänne blogiin, joten saatoin käydä huojentunein mielin nukkumaan.
Tänään olemme jo vaihtaneet Lauran kanssa kuulumiset Skypellä ja olenpa jopa vähän chattaillutkin hänen kanssaan. Asuntotoimiston virkailija Barcelonassa oli 50 min myöhässä ja asunnossa ei päinvastaisista käsityksistä huolimatta ollutkaan lakanoita ja pyyhkeitä, mutta siinä olivatkin eilisen ainoat pieniksi vastoinkäymisiksi luettavat asiat. Siisti asunto ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sijaitsee kaupungin keskustassa, rakennuksen kuudennessa kerroksessa, jossa ikkunat ja parveke aukeavat sisäpihalle.
Riitta tuossa jo kommentoikin, että Varkaudessa päivät ovat vielä lyhyempiä, kuin meillä täällä etelässä puhumattakaan nyt Barcelonasta. Katsotaanpas päivän tilanne (lämpötilat klo 13.00):
Varkaudessa aurinko nousee klo 9.30 ja laskee 14.58 eli päivän pituus 5 h 27 min (lämpötila - 9)
Meidän etelässä aurinko nousee klo 9.23 ja laskee 15.28 eli päivän pituus 6 h 5 min (lämpötila - 4)
Barcelonassa aurinko nousee klo 8.17 ja laskee 17.36 eli päivän pituus 9 h 19 min (+ 14)
No, maaliskuun lopulla tilanne näyttää jo aivan toisenlaiselta ja savolaisetkin alkavat saada vuorokautista valoa meitä enemmän.
Päivän liikuntasuoritukset ovat jo takanapäin ja lumet vuorimännyistä ja muista havupuista pudotettu. Ennakoin tulevien päivien luvattuja plussakelejä ja kävin pelastamassa pihapuut ennen kuin niiden oksat mahdollisesti katkeavat painavan taakan alla. Toppahousuni ovat jostain käsittämättömästä syystä kutistuneet, joten jouduin pukeutumaan verkkareihin ulkohommiin mennessäni. Sisälle palatessani housut näyttivät samalta kuin lapsuudessa, kun lahkeet olivat tuntien lumessa könyämisen jäljiltä täynnä lumipaakkuja. Viiru katseli riisuuntumistani uteliaana, mutta selvästi pienen inhotuksen vallassa: lumi ei todellakaan ole meidän pääasiassa sisällä elävien kisujen mieleen. Viiru kuitenkin käväisi tänään ulkona häkissä, kun olin ensin siivonnut häkin isommista lumista. Kauaa se ei kuitenkaan tarjennut pihalla olla, vaikka pakkastakaan ei juuri ole.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Jännitystä ilmassa
Ylämahasta ottaa, kun jännittää. Laura lähtee huomenna puoleksi vuodeksi opiskelemaan Barcelonaan, mikä saa mamman mahan kipristelemään. Kateeksi käy noita kissoja, ne kun eivät suotta murehdi tulevaa monen kuukauden eroa. Kitihän on oikeasti Lauran kissa ja tulee varmasti olemaan ihmeissään, kun oma mamma ei ilmestykään kotiin tavanomaiseen tapaan.
Laura päätti tehdä lähtöselvityksen tässä keittiön pöydän ääressä, jotta aamu lentokentällä olisi sujuvampi. Koko ilta olisi saattanut häneltä kulua parhainta paikkaa valitessa, mutta kätevä kissamme Viiru hyppäsi pöydälle ja astelemalla sievästi näppiksen yli teki peruuttamattoman paikkavalinnan Lauran puolesta. Se siitä sitten, Lauran tehtäväksi jäi vain paperin tulostaminen.
Olen viime päivinä tutkaillut päivien pituuksia ja lämpötiloja: Barcelonassa päivän pituus tällä hetkellä on reilut 9 tuntia, kun se täällä meillä on vain noin 6 tuntia. Lämpötilat ovat karkeasti ottaen samat, etumerkki vain on eri. Laura ei siis tarvitse talvivaatteita mukaansa. Paljon muutakaan ei voi ottaa, kun painorajoitus on 20 kg.
Laura saa siis kunnon varaslähdön suoraan kevääseen. Tuntuu ajatuksena melko hurjalta, kun meillä talvi taitaa vielä kaikesta huolimatta olla vasta edessäpäin. Huomenna tähän aikaan hän on jo asettunut taloksi opiskelija-asuntolaan keskelle kaupunkia.
Asiasta aivan toiseen: saakohan Novitan Crystal-lankaa enää mistään? Minä en ainakaan onnistunut löytämään, vaikka kolusin kahden kaupungin marketit ja lankakaupat. Olisi välillä kiva neuloa muutakin kuin sukkia, vaikka sukkien neulominenkin on tosi mukavaa.
Laura päätti tehdä lähtöselvityksen tässä keittiön pöydän ääressä, jotta aamu lentokentällä olisi sujuvampi. Koko ilta olisi saattanut häneltä kulua parhainta paikkaa valitessa, mutta kätevä kissamme Viiru hyppäsi pöydälle ja astelemalla sievästi näppiksen yli teki peruuttamattoman paikkavalinnan Lauran puolesta. Se siitä sitten, Lauran tehtäväksi jäi vain paperin tulostaminen.
Olen viime päivinä tutkaillut päivien pituuksia ja lämpötiloja: Barcelonassa päivän pituus tällä hetkellä on reilut 9 tuntia, kun se täällä meillä on vain noin 6 tuntia. Lämpötilat ovat karkeasti ottaen samat, etumerkki vain on eri. Laura ei siis tarvitse talvivaatteita mukaansa. Paljon muutakaan ei voi ottaa, kun painorajoitus on 20 kg.
Laura saa siis kunnon varaslähdön suoraan kevääseen. Tuntuu ajatuksena melko hurjalta, kun meillä talvi taitaa vielä kaikesta huolimatta olla vasta edessäpäin. Huomenna tähän aikaan hän on jo asettunut taloksi opiskelija-asuntolaan keskelle kaupunkia.
Asiasta aivan toiseen: saakohan Novitan Crystal-lankaa enää mistään? Minä en ainakaan onnistunut löytämään, vaikka kolusin kahden kaupungin marketit ja lankakaupat. Olisi välillä kiva neuloa muutakin kuin sukkia, vaikka sukkien neulominenkin on tosi mukavaa.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Arki alkoi taas
Tämä kuva minun piti liittää jo eiliseen tekstiini, mutta en ehtinyt, kun piti joutua TV:n ääreen. Ikään kuin todisteeksi, että lunta on Etelä-Suomessakin jo vuoden vaihteessa. Koko eilinen tekstini jäi lyhyeksi kuin kananlento, mutta yritän tästä eteenpäin olla vähän huolellisempi.
Joo, tänään piti palata taas arkeen reilun viikon tauon jälkeen. Loma oli kyllä niin täynnä tapahtumia, että tavallinen arki hetkeksi unohtui, mutta se lienee loman tarkoituskin. Parina päivänä tuli nukuttua peräti yli yhdeksään, mikä on todella harvinaista nykyisin. Se johtui tietysti siitä, että illat venyivät pitkiksi eli nukkumistunnit säilyivät tavanomaisina. Useimmiten herääminen tapahtuu kuitenkin kuuden seitsemän välillä, olipa nukahtamisaika mikä tahansa.
Viirukin taisi ymmärtää, että on loma, eikä alkanut pyrkiä ulos aamuyöllä, kuten se niin usein tekee. Viiru on meidän neljävuotias kissaneiti, joka tietää mitä tahtoo ja raaskii sen ilmoittaa varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Viime kesänä makuuhuoneemme ikkunan pieleen rakennettu kissanhäkki on Viirulle mieluinen paikka ja sinne se halajaa, vaikka ulkona on kylmää ja lumista. Siirrän nukkumaan mennessäni yöpöydän pois ikkunan äärestä, jotta se ei ylety raapimaan ikkunaa, mutta Viiru on kätevä kissa ja yltää raapimaan ikkunaa minun korvani juuresta sängyn päältäkin. Siihen minä yleensä herään joka yö neljän viiden aikaan. Rutiiniin kuuluu, että nousen sängystä, käyn vessassa ja könyän silmät puoliummessa keittiöön antamaan Viirulle ruokaa, jolloin se lausuu minulle kiitokseksi "Väy". Toinen tyttökissamme Kiti on jo seitsemän vuotta vanha ja ymmärtää nukkumisen ja ehjän yöunen tärkeyden. Se nukkuukin enimmät ajat vuorokaudesta ja tervehtii meitä herättyään lausumalla "Kurr". Nyt se makaa viersssäni tai oikeastaan alkoi juuri herätä, kun rapsuttelin sitä mahasta. Tämä haukotus on aivan tuore:
 |
| Kiti haukottelee |
Tasapuolisuuden vuoksi kävin ottamassa kuvan myös Viirusta, joka nukkui sohvalla, mutta heräsi tietenkin kuvaa otettaessa.
 |
| Viiru loikoilee sohvalla |
Tänään sain vihdoin valmiiksi kummipojallemme Jimille joululahjaksi tarkoitetut villasukat. No, onhan tuo joulu vielä aika lähellä... Lanka on Novitan Seitsemää veljestä, joka on minun mielilankani isompien ihmisten sukkiin. Pienten lasten sukissa käytän yleensä niin ikään Novitan Nalle-lankaa.
 |
| Jimin sukat |
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, uudet kujeet
Nyt se on sitten tammikuu ja vuodesta kevätpuoli niin kuin haluan ajatella. Oikeastihan talvi on kaiketi vasta alusssa, vaikka siitä on poikkeuksellisesti saatu nauttia jo pari kuukautta täällä eteläisessä Suomessakin. Olen tehnyt lumitöitä jo monta kertaa, koska se on hauskaa ja oikeastaan ainoa ulkoliikuntalaji, joka minua tällä hetkellä innostaa. Siinä voi saada hien pintaan ja mikä parasta, jotain näkyvää aikaiseksi. Vähän kyllä huolestuttaa, mihin sen kaiken mahdollisesti ja todennäköisesti vielä satavan lumen saa mahtumaan...
En tehnyt mitään varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta toivon tietysti, että vihdoin tänä vuonna onnistuisin karistamaan ylimääräiset kilot itsestäni. Sitä varten pitää lisätä liikuntaa ja vähentää kaloreiden syöntiä. Niin yksinkertaista se on, ja samalla niin vaikeaa.
En tehnyt mitään varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta toivon tietysti, että vihdoin tänä vuonna onnistuisin karistamaan ylimääräiset kilot itsestäni. Sitä varten pitää lisätä liikuntaa ja vähentää kaloreiden syöntiä. Niin yksinkertaista se on, ja samalla niin vaikeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)