Snow, finally! Vihdoinkin lunta!

Our garden today

No niin, talvi on ikään kuin korkattu. Vaikka en itse ihan hirveästi lunta ole tänä talvena odottanutkaan, on sitä kuitenkin hyvä olla jo tähän vuodenaikaan. Erityisesti toivon sitä Saimaan norppien ja karhujen sekä niiden jälkeläisten takia. Saimaan norpille myös pakkasta sen verran, että järvet jäätyvät...

Aloitin aamun Sennan kanssa 5 km lenkillä kohtalaisessa tuulessa ja lumisateessa. Pukeuduin lämpimään takkiin, mutta reidet kuitenkin kärsivät kylmyydestä tuulen tuivertaessa takin helmojen alle. Muuten oli siis melkein hiki, mutta jalat palelivat ikävästi. Ja Senna-hienohelma ei voinut kunnolla kävellä jalkakäytävillä, kun tuore lumi paakkuuntui sen polkuanturoiden väliin. Metsissä, pehmeämmillä alustoilla, lumi ei niinkään haitannut sitä.

Päätin tässä uuden vuoden alun ja (toivottavasti) keventyvän elämän kunniaksi perustaa toisen blogin, jossa kuvailen tuntemuksiani ja aikaansaannoksiani painonhallinnassa.Toista blogiani pääsee katsomaan sivun oikeasta reunasta klikkaamalla.

Kaloreja laskemassa

Suosikkini itähämäläinen ruisjälkiuunileipä oli kaupastamme tietty loppu, kun sitä vasta töiden jälkeen selvisin etsiskelemään. Havaintojeni mukaan sitä tulee joihinkin paikallisiin kauppoihin kolmena päivänä viikossa (ma, ke ja pe) ja tänään on tiistai, joten ehkä sitä ei ole vielä tällä viikolla tullutkaan. Ostin sitten painonhallintainnostukseni vallassa kuvan vähän hiilihydraattia sisältävää ruisleipää, mikä ei sekään ollut hassumpaa, onhan siinä siemeniä pureskeltavaksi. Harmi vaan, kun kaloreita on silti yhtä paljon kuin suosikissani.

Mutta mikä parasta, syödessäni tutkin ruokani kalorimääriä ja kuinka ollakaan, syöminen sujui melko hitaasti ja yhtäkkiä huomasinkin mahani olevan täynnä. Enkä ollut popsinut kuin kaksi palaa leipää, molempien päällä siivut juustoa ja ohuen ohutta kalkkunaa, yhden nakin ja piparkakun, yhteensä 310 kcal. Kello on puoli seitsemän kun tätä kirjoitan ja vielä saan syödä iltapalaksi 2 dl jugurttia. Kerrassaan upeaa! Selviän tästä päivästä, vaikka kotona ei ollutkaan "kunnon ruokaa". Tuo piparkakku oli pieni palkinto päivän raatamisesta ja muutoin kuosissa pysymisestä... ei pidä olla liian ankara itselleen...

Tänään on siis kolmas kevennetty päivä kohta takana. Kotona keventäminen sujui kaksi ensimmäistä päivää tosi hyvin, etenkin kun nousin sängystä myöhään... mutta tänään meni töissäkin hyvin, kun oli keittoruokaa ja pysyin kohtuudessa. Täytinkin vatsani salaattiaineksilla, mutta pari palaa leipääkin sain syödä.

Tämä on ihan älyttömän helppoa. Pitää vaan syödä hitaasti, punnita annokset aina kun mahdollista ja tutkia kalorimääriä vaikka täältä. Tavallisestihan minä olen vetänyt monta juustoviipaletta ja ottanut maistiaisia jo ennen kuin varsinaisesti olen alkanut syömään, mikä on luonnollisesti merkinnyt suurta kalorimäärää, jota ei kuitenkaan tunne varsinaisesti syöneensä.

No vaikutus painoon ei ole vielä selvillä ja yritänkin pitäytyä menemästä vaakaan ennen ensi sunnuntaita. Mutta jos tämä meno jatkuu, laskennallisesti pitäisi kilon viikossa minusta huveta. Saapa nähdä. Kuntosali ei juuri nyt kiinnosta (kohtuus kaikessa), mutta huomenna alkaa pilates.

Sukkia ja painonhallintaa

Siinä ne nyt ovat rinnakkain vuoden ensimmäiset valmiit käsityöt: sukat vastasyntyneelle ja 38-kokoisille jaloille. Nuo valkoiset ovat ns. junasukat, joista ennen joulua vihjaisin. Ohje ja tarina löytyvät esim. täältä. Aika pienet sukista tuli, kun lanka oli ohutta kuin mikä... mahtavatko mahtua edes vastasyntyneelle? Aikamoista tuskaa oli neuloa 2,5-kokoisilla puikoilla ohutta ja pientä. Lähes tämä päivä kului yhden vauvasukan teossa. Aion seuraavat vauvasukat tehdä Nalle-langasta ja vähän paksummilla puikoilla.

Painonhallintayrityksistäni olen aina silloin tällöin runoillut täällä blogissanikin. Täytyy myöntää, että nämä osittain julkisetkaan painonpudotusyritykset eivät ole onnistuneet aivan odotetulla tavalla... tai ovat onnistuneet aina siihen asti, kun motivaatiota on riittänyt. En tehnyt mitään lupauksia uuden vuoden kunniaksi, mutta eilen päätin ottaa minussa uinuvan insinöörilogiikan käyttöön tämänkertaisessa  yrityksessä.

Laihtuminenhan on periaatteessa hyvin yksinkertaista: pitää vaan syödä vähemmän kuin kuluttaa. Muistelen, että 1 kilo on 7000 kaloria eli laihtuakseen kilon viikossa pitää joka päivä syödä 1000 kaloria vähemmän kuin yleensä on ollut tapana. Tai vaihtoehtoisesti lisätä kulutusta saman verran. Eilen sitten aloitin uuden syömisen ja kulutuksen tarkkailun käyttäen hyväkseni Exceliä ja vaakaa. Tarkka vaakakin huushollista löytyy, muistaakseni jokin lahjus lehtitilauksesta.

Hämmästyttävää on, että rasvakin painaa. Tuollaisen kuvan leipäviipaleen päälle ohueltikin levitetty  rasva painaa helposti useita grammoja. Esim. meillä usein käytetty Oivariini sisältää 680 kcal/100 g tuotetta. Parin leivänpalan päälle menee helposti 10 g rasvaa eli 68 kcal. Ja päivään mahtuu aika monta leivänpalaa, ainakin minun elämässäni.

Mutta vielä hämmästyttävämpää on se, että ainakin näin kotona ollessa en meinaa saada syötyä edes niitä kaloreita, jotka voisin. Uskokaa tai älkää, tänään olen syönyt vasta vajaat 800 kcal ja on jo ilta, enkä nälkää ole nähnyt. Tänään olen sitä paitsi lenkkeilyt Sennan kanssa kahteen otteeseen yhteensä yli 7 km, mikä antaisi mahdollisuuksia syödä lisää. Vaaka ja Excel tekevät ihmeitä!

Tammikuu /January

January 2014

Selvittiinpäs taas vuoden vaihteen ajasta! Merkillistä kuinka Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa sallitaan kerran vuodessa päivä, jolloin saa kahdeksan tuntia pilata ilmaa ja maaperää mielin määrin. Roskaamiskielto sen sijaan on silloinkin voimassa, mutta se taitaa rakettien sytyttämisen riemussa monelta unohtua. Tänä vuonna uuden vuoden aamun lohduttomat näkymät kyllä päivän mittaan lähes kokonaan katosivat lähipuistostamme. Itse keräsin yhden muovikassillisen roinaa, mutta joku tai jotkut muutkin ovat ahkeroineet, koska tänä aamuna ei enää montaa rakettiroskaa tunnin mittaisella kävelylenkillä näkynyt.

Niin, että jotain hyvääkin tässä toistaiseksi jatkuvassa syksyssä, monena talvena lumi on armeliaasti haudannut roskat alleen. Lämpötila on viikkokausia vaihdellut +1...+6 asteen välillä ja enimmäkseen se on ollut noin +4...+5 astetta, mikä tuntuu jo merkilliseltä. Jouluna ja uuden vuoden juhlinnassa lämpötiloista on ollut meille suoranaista hyötyä, kun takakuistia on voinut pitää jääkaappina. Ja näkyyhän moinen lämpöisyys myös sähkölaskuissa.

Ikävää sen sijaan on Sennan tassujen jatkuva peseminen. Tänä aamuna mietin myös siilien talviunen kestävyyttä ja tuli  mieleeni sekin, mahtoivatko siilit häiriintyä uuden vuoden paukuttelusta. Luonnon kasvit ovat ainakin menneet sekaisin: Helsingissä jopa ruusut kukkivat ja meilläkin pajunkissat ja orvokit. Toissa talvena lumipeite saatiin vasta loppiaisen jälkeen ja niin käynee tänä vuonnakin, tai ainakaan ennen loppiaista ei lunta ehdi tulla. Saapa nähdä kuinka paljon tänä keväänä lunta saadaan...

Niin, loppiainen on käsillä. Vähän surettaa viedä ulos meidän kaunis kuusemme, joka ei ole vieläkään paljoa neulasia pudottanut. Kaunein kuusi, joka meillä on ikinä ollut, kuten on tullut jo aikaisemminkin todettua. Mutta loppiainen merkitsee myös joulunajan loppua ja jollain tapaa kevään alkua, ainakin minun mielessäni. Päivän pituus on 6 h ja 7 min, kun se jouluna oli vain 5h 50 min eli hyvään suuntaan ollaan menossa, ihanaa!

Tänä aamuna lähdin Sennan kanssa aamulenkille klo 9.00. Maailma näytti tai ainakin tuntui kuin olisi ollut harmaa kesäaamu noin viiden aikaan. Oli hämärää, kosteaa ja hiljaista. Jotenkin mukavaa, mutta ei yhtään tammikuista. Ehkä se tammikuun tunnelmakin tässä vielä ulkonakin saavutetaan, kun maltetaan odottaa. Onneksi on vielä huomenna vapaata. Töissä on takuuvarmasti tammikuinen tunnelma, sillä tilinpäätöksen edellyttämät toimet on tehtävä olipa sää ja ulkolämpötila mikä tahansa.

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014 kaikille!

Happy New Year to all of You!