Kevät on nyt sitten tosiasia, ainakin kalenterin ja päivän valoisan ajan perusteella. Mutta muuten ei kyllä tunnu kovin keväiseltä, kun pakkasmittari näyttää suuria miinusmerkkisiä lukemia ja lunta on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jonkinlainen kesä on tullut joka vuosi, niin käy varmasti tämänkin keikkuvasti etenevän kevään jälkeen.
Eilen oli upea sunnuntai, kaikin puolin. Aamupäivällä väsytimme Tuomon kanssa Sennan pitkän pitkällä lenkillä. Samalla saimme naamatauluihimme aurinkoa niin, että se tuntui kasvoissa koko illan. Päivällä ehdin neuloa ja muutenkin nautiskella vapaapäivästä, ja illalla Tuomo sai innostettua minut mukaansa katsomaan ihka oikeaa pyrstötähteä. Viimeksi sellaisesta olin kuullut muumeja katsoessani...
Kipusimme kotikylän täyttömäen päälle, koska sieltä on lähialueen parhaat näkymät luoteiselle taivaalle, missä pyrstötähden pitäisi parhaillaan kiitää. Otollisin ajankohta näkymälle on kuulemma heti kohta auringonlaskun jälkeen, joten vähän ennen puolta kahdeksaa me seisoimme odottavaisin ja luottavaisin mielin tuulisen mäen päällä katseet kohti luodetta luotuina. Eipä näkynyt pyrstötähteä, mutta sitäkin komeampi oranssinpunainen auringonlasku, joka vaihtui erilaisten sinisten värisävyjen kautta itäisen taivaankaaren tummuuteen.Meinasi siinä seistessä kylmä tulla Sennallekin, jolle matkan tarkoitus taisi jäädä vähän epäselväksi. Tein sen kanssa pienen lämmittelylenkin, ja kun palasimme, Tuomo hihkui ja kehotti katsomaan itäiselle taivaalle, jonne olivat ilmaantuneet kellanvihreänä loimottavat revontulet. Seuraava puolituntinen olikin pohjoisen taivaan valoshowta, joskin välillä valoilmiö näytti alkavan kohtisuoraan päämme päältä ja leviävän joka suuntaan. Kun lopulta raaskimme jättää tuon luonnon meille tarjoaman elämyksen, näimme myös sen pyrstötähden. Minä puolisokeana en olisi sitä koskaan omin avuin havainnut, mutta tarkkasilmäinen Tuomo havaitsi sen juuri siellä missä sen pitikin olla. Selvä pyrstötähtihän se oli, mutta todella pieni ja niin kaukana, ettei kiikarimmekaan ihmeisiin pystynyt. Mutta nyt olen pyrstötähden nähnyt.
Sennan talviturkki on alkanut irtoilla, minkä senkin voi tulkita varmaksi kevään merkiksi. Karvaa alkaa olla kaikkialla, myös neulelangoissani. Tuleepahan varmasti lämpimiä neuleita, kun niissä on vahvistuksena koirankarvoja.
Ulkokuvat ovat eiliseltä, kun päivä paistoi niin upeasti. Jos eilen olisi ollut samanlainen sää kuin on nyt, olisi jäänyt pyrstötähti ja muut taivaanvalot näkemättä. Hyvä, ettei ollut.
Laitan tähän loppuun vielä kuvan Viirusta viime viikolta ja lupaan ryhdistäytyä blogin kirjoittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti