Terveisiä Amsterdamista /Greetings from Amsterdam!

Jokin niistä lukuisista kanavista. Kuva by Tuomo

Taas olemme monta kokemusta rikkaampia. Kotiuduimme viime yönä noin klo 2 tuulisesta ja sateisesta Amsterdamista. Lento lähti tunnin myöhässä, koska odottelimme muualta Euroopasta tulevia matkalaisia, joiden lennot olivat runsaiden lumisateiden takia myöhässä. Joidenkin lennot olivat ilmeisesti kokonaan peruttu, koska monta paikkaa koneestamme jäi lopulta tyhjäksi, vaikka aluksi kerrottiin koneen tulevan täpötäyteen.

Olimme kentällä jo hyvissä ajoin, koska emme enää keksineet tekemistä keskustassa eivätkä ratikka-ajelut kaupungin laitamillekaan jaksaneet loputtomasti kiinnostaa. Alkuillasta satoi aivan kaatamalla vettä ja sadepisaroiden sinkoillessa ympäriinsä näimme tuulenkin voiman. Kun meidän lentomme lopulta ajankohtaistui, ei enää satanut, mutta voimakas tuuli sai koneen heilumaan niin, että ainakin minua suorastaan pelotti. Ajelimme pitkin "peltoja" varmaa kilometrikaupalla ennen kuin kone lopulta nousi vaappuen ilmaan.

Amsterdam on aivan uskomaton kaupunki. Turisteja oli aivan valtavasti, vaikka on tämmöinen pimeä ja kolea vuodenaika. Enpä olisi uskonut, jos en olisi nähnyt. Joulua odotetaan siellä aivan selvästi, ja joka paikka oli koristeltu todella "runsaalla kädellä". Lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin, ja suurin piirtein joka toinen päivä paistoi ja sitten taas satoi taivaan täydeltä. Onneksi olimme kylmän maan turisteja, jotka olimme lähteneet matkalle kahdenkymmenen asteen pakkasesta, joten olimme hyvin varustautuneet emmekä siis palelleet.

Voimme olla tyytyväisiä, että selvisimme reissusta ehjin nahoin, sen verran vilkasta ja monimuotoista on kyseisen kaupungin liikenne. Pyöräilijät hallitsevat liikennettä selvästi, ja kaikkien muiden pitää heitä väistellä, jalankulkijoiden ainakin. Pyöräilijöille on monissa risteyksissä aivan omat valot, joita ei kuitenkaan kaikkien selvästikään tarvitse noudattaa. Jalkakäytävät on jaettu keltaisella viivalla kahteen osaan, joista ulommainen on varattu pyöräilijöiden käyttöön. Puoliskojen leveys vaihtelee suuresti, ja välillä jalankulkijoille ei oikeastaan ole tilaa ollenkaan, koska talojen seinämät ja siis se jalankulkijoiden puolikas on täynnä parkkeerattuja pyöriä. Pyöriä oli köytettyinä myös aidoissa, kaiteissa ja lyhtypylväissä. Kaikki jalankulkijat eivät tosin huomanneet kävelevänsä pyöräteillä, joten iloinen pyöränkellon kilkatus soi korvissa tuon tuostakin.

Hotellimme on varmaan joskus ollut neljän tähtensä arvoinen, mutta siitä on aikaa. Hotellissa oli vielä aistittavissa jonkinlaista arvokkuutta ja tyyliä, mutta kaikki, paitsi hissit ja maksuton wlan, oli oikeastaan jo vanhaa tai ainakin vanhanaikaista. Mutta palvelu oli erinomaista ja henkilökunta tosi ystävällistä. Myös aamupala oli lähes täydellinen. En jäänyt kaipaamaan muuta kuin maustettua jugurttia, jota sitäkin ehkä oli tarjolla, koska valkoisia jugurttilaatuja oli kaksi. Toinen oli sileää ja maustamatonta. Toinen oli kokkareista ja sen verran epäilyttävännäköistä, etten uskaltanut sitä maistaa. Mutta se olisi saattanut olla ainakin hiukan maustettua.

Hotellin sijainti oli erinomainen; keskellä kaikkea, joten turisteille tarkoitettua joukkoliikennelippua emme tarvinneet kuin viimeisenä päivänä. Jalankulkuetäisyydellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, että neljä ensimmäistä päivää sujui hyvin pääasiassa kävellen. Tietysti paljon jäi näkemättäkin, mitä ei voi kuin valittaa. Amsterdam on niin iso kaupunki, että sen kaikkiin nähtävyyksiin ja erityispiirteisiin tutustuminen veisi varmaankin vuoden.

Hotellimme sisäänkäynti

Vielä siisti huone

 

Tämmöiset aamupalapöydät meitä odottivat...

...ja näillä eväillä päästiin hyvään alkuun

Ensimmäisenä kokonaisena Amsterdam-päivänä osallistuimme aluksi Hop On - Hop Off -bussikiertoajelulle, joka johdatteli meitä ympäri kaupunkia keskustan tuntumassa kuitenkin pysyen. Poikkesimme kyydistä tutustuaksemme Heineken Experienceen eli vanhaan oluttehtaaseen ja koko kyseisen tuotteen brändiin. Tämän päivän muihin saavutuksiin kuului lounas japanilaisravintolassa puikoilla syöden. Huh, meikäläinenkin joutui tinkimään tavanomaisesta huippunopeasta syömisvauhdista, mikä oli varmasti mahalle mieleen. Iltapäivällä Tuomo lähti kuvailemaan  ympäristöä ja me tytöt vähän shoppailimme, tosin tuloksetta. Kauppoja kyllä oli runsaasti tarjolla, mutta monet valikoimineen Suomesta jo tuttuja tai muuten vain vähän kiinnostusta herättäviä. Tankkasimme itsemme kuumilla vohveleilla, joiden päällä oli tuoreita mansikoita (mistä lie?) ja iso kasa kermavaahtoa. Palan painikkeeksi nautimme kuumat kaakaot, joiden kera tarjoiltiin sokeria ja suklaata. Kaakaot jo sinänsä olivat niin makeat, ettei mitään lisämakeutta olisi tarvinnut, mutta hyvältähän nuo kaikki kieltämättä maistuivat…

Hop On - Hop Off
 

Lohta ja riisiä japanilaisittain

Kuuma vohveli kermavaahdon ja mansikoiden kera

 

Yhden päivän pyhitimme hollantilaisille ystävillemme. Niels, Gonnie, Leo ja Enya matkustivat meitä tapaamaan maan eteläosasta. Poikkesimme heidän kanssaan ensiksi kahvittelemaan tavalliseen kahvibaariin, minkä jälkeen tarvoimme kamalassa räntäsateessa merenkulkua esittelevään museoon. Matkalla sinne sateenvarjonikin hajosi kovassa tuulessa. Museo oli mahtava ja siellä saimme aikaa kulumaan monta tuntia. Nautimme siellä vielä hollantilaiset voileivät (broodjes) ennen kuin läksimme jatkamaan matkaa keskustaan ja hienoon De Bijenkorf- tavarataloon, missä lähes kaikki oli meille liian kallista. Enya tosin löysi sieltä itselleen lämpimän toppatakin. Illan viimeiset tunnit istuttiin italialaisessa ravintolassa herkutellen, minkä jälkeen saattelimme ystävämme rautatieasemalle. Van Gogh-museo jäi meiltä näkemättä, koska se meni niin aikaisin kiinni.

National Maritime Museum

edellisen pihalla oleva hieno maustelaiva
 

De Bijenkorf Dam-aukiolla

Seuraava päivä oli taas mitä kaunein ja aloitimme sen Anne Frank -museosta. Olimme siellä noin klo 10.00 ja pääsimme sisään pienen jonotuksen jälkeen. Kun tulimme ulos museosta, ulkona oli jo noin 100 metrin pituinen jono. Museossa käynti oli koskettava elämys. Anne Frankin päiväkirja löytyy kotoa kirjahyllystämme ja olen sen myös lukenut, mutta käynti kirjassa kuvatussa talossa palautti elävästi mieliin nuoren Anne-tytön kokemukset. Yksi Annen toive kuitenkin toteutui: hänestä tuli maailmankuulu kirjailija. Mahtaneeko Anne sitä itse tietää?

Tässä jonotetaan Anne Frankin kotitaloon

"Juustotiski" joulumarkkinoilla

Kaunista kanavamaisemaa Amsterdamisssa riittää

Anne Frankin kodin lähistöltä löytyi pienen pieni juustokauppa, jossa oli maistiaisia tarjolla. Sieltä hankimme muutaman eri-ikäisen ja -laatuisen Goudan tuliaisiksi. Jordaan-nimisen kaupunginosan kautta vaelsimme takaisin keskustaan ja varasimme paikat illan kanavaristeilylle (Old Amsterdam By Candlelight).  Pienten päiväunien jälkeen jaksoimme taas suunnata askeleemme kohti satamaa. Risteilyn ensimmäinen tunti oli elämys: edessämme oli lautasellinen erilaisia juustoja ja lasi hyvää viiniä, ja ympärillämme erilaisilla valoilla valaistu kanavisto. Kuin kaupanpäällisinä saimme kurkkia asuntolaivojen ikkunoista sisään, koska tapana näytti olevan verhojen aukipitäminen. Mutta yksi tunti olisi hyvin riittänyt. Vaikka oppaana oli selvästi värikäs ja osaava persoona, ja katsottavana valojen lisäksi kuuluisia rakennuksia, toinen tunti tuntui jo puuduttavalta.

Joulukuusikauppa oli jo täydessä käynnissä

Kanavaristeilijöitä iltavalaistuksessa

Amsterdamin hienoin hotelli Amstel, jossa monet
kuuluisuudet ovat kuulemma yöpyneet

Sillat alhaaltapäin ikuistettuna

 

Viimeinen aamu valkeni sateisena ja tuulisena. Mutta aamupalastelun ja pakkailun jälkeen sade olikin jo tauonnut ja pääsimme ”kuivin varpain” ostamaan yhden päivän turistilippuja kaupungin julkisiin kulkuvälineisiin. Poikkesimme mm. kukkatorilla ja käväisimme ajankuluksi myös jossain kaukaisessa itäisessä kaupunginosassa sadekuuron aina välillä yllättäessä. Lopulta emme enää jaksaneet kuluttaa aikaa kaupungissa, vaan siirryimme junalla Schipholin kentälle. Siellä meitä odotti taas yksi uusi elämys: laukut piti itse laittaa menemään koneeseen automaatin avulla. Mainittakoon, ettei käyttöohjeita ollut valittavissa suomenkielisinä. Maailma on menossa/mennyt siihen, ettei ulkomailla mitenkään pärjää pelkällä suomen kielellä. Laukut saapuivat kanssamme yhtä matkaa perille, mutta kovia olivat kokeneet.

Jouluvaloissa ja -koristeissa ei ole säästelty

 

Tänään on sellainen dager efter -päivä meillä naisilla, Tuomohan meni töihin. Aamulla lenkkeilin Sennan kanssa ja sulattelin lumitöitä tehden viikon aikana nautittuja juustoja ja croisantteja.  Lounaaksi teimme askeettisen riisi-tonnikalasekoituksen, joka saa arjen tuntumaan siltä miltä sen kuuluukin tuntua.

Lämpimät kiitokset Roosalle ja Villelle, te mahdollistitte reissumme! Viimeisessä kuvassa ovat hollantilaisilta ystäviltämme saadut lahjakupit. Kieli on vieras, mutta sanat melko tuttuja muista kielistä.