Syksyn myötä tulee usein aloitettua jokin uusi harrastus. Tänä syksynä se on kohdallani juuri tuo em. pilates. Olen käynyt tunnilla jo peräti kaikki kaksi kertaa eikä aikomukseni ole suinkaan lopettaa. Ihmeellistä, että siellä tulee hyvin lämmin olo, ilman että on aivan kuolemankielissä. Ja tunti kuluu kuin siivillä niin, etten muista kelloa edes vilkaista enkä miettiä yhtään mitään muuta kuin tehtävää liikettä.
Tässä vaiheessa pilates tuntuu vielä ihan omalta jutulta toisin kuin viime vuonna aloittamani dynaaminen jooga, joka osoittautui heti ensimmäisellä tunnilla kerrassaan kykyjäni vastaamattomaksi. Tarkoitus oli mennä aloittelevien ryhmään, mutta myöhästyin ilmoittautumisessa. Nyt kaiken kokeneena voin sanoa, etten yhtään ihmettele, että dynaamisen joogan ryhmästä löytyi tilaa... Ei vaan, on se varmasti mukavaa, jos osaa ja kroppa toimii. Minun tapauksessani jouduin pinnaamaan aina välittömästi, kun ohjaaja käänsi selkänsä. Enhän mitenkään jaksanut kököttää minuuttitolkulla toinen polvi maassa ja kurkottaa samanaikaisesti käsillä kohti taivasta ylävartalo käännettynä päinvastaiseen suuntaan kuin maassa oleva polvi. Kokeilkaapa itse!
Syksyn tulon huomaa kyllä muustakin, onhan päivien valoisan ajan pituus lyhentynyt aivan dramaattisesti viime viikkojen aikana. Sen lisäksi vaahterat ovat saaneet komeaa punaa lehtiensä pintaan, ja pihlajat pullistelevat oranssinpunaisia marjoja. Myös meidän omenapuut pullistelevat niin, että oksat katkeilevat. Saapa nähdä onko meillä ensi kesänä yhtään omenapuuta.
Parina aamuna kuuden aikaan lämpötila on ollut vaivaiset kolme astetta, mutta tällä viikolla olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimistä päivistä. Eilen aamulla meidät herätti ukkonen juuri vähän ennen kännykkää. Oli aivan pilkkopimeää ja sekunnin murto-osan ehdin toivoa, että olisi vasta aamuyö. Pettymys oli valtava, kun tajusin yön menneen. Mutta oli aika mukava aamulenkki, kun ukkonen sateineen oli jo siirtynyt itäiselle taivaalle, missä salamat leiskuivat kilpaa nousevan auringon säteiden kanssa.
Tänään näin ensimäiset karvarouskun poikaset metsälenkillä Sennan kanssa. Eli ensi viikonloppuna pitäisi varmaan ehättää myös sienimetsään, jotta joulupöydässä voidaan herkutella omatekoisella sienisalaatilla. Myös puolukat ovat vielä keräämättä.
Mutta pilateksesta vielä: jo nyt kahden kerran jälkeen osaan vetää navan selkärankaan ja kytkeä ala- ja yläpään lihakset. Tietenkin nämä tapahtuvat enempi mielikuvissa, sillä minulla navan ja sekärangan välillä on toistaiseksi vielä aika pitkä matka. Ensi viikolla opettelemme hengittämään.
Nutrilett-kuurini ei ole edennyt aivan odotettuun tahtiin, mutta suunta on oikea. Taas tuota kuvaani katsellessa en voi kuin hämmästellä leveyttäni. Peilissä näytän aina paljon kapeammalta... Toisaalta kuva näyttäisi olevan suorassa suhteessa punnittuun tietoon.
Senna innostui taas narupallolla leikkimään, kun minusta otettiin pilateskuvaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti