Sadetta ja sieniä

Vaikka tuo jokapäiväinen sade välillä ottaakin päähän, on sillä tietenkin myös hyviä puolia: niin paljon sieniä en ole milloinkaan kerännyt niin vähällä vaivalla kuin tänä vuonna. Melkein harmittaa, kun ei niitä voi enää keräillä, koska sienet eivät enää mahtuisi mihinkään. Sennan lenkityspolun varressa kasvaa vieläkin kanttarelleja, mutta ohi vaan pitää mennä. Enpä olisi koskaan uskonut jättäväni löytämiäni kanttarelleja metsään.

Tänään käväisimme Tuomon ja Sennan kanssa tunnin metsäreissulla, ja tulokset näkyvät yllä olevassa kuvassa. Suppilovahverot olivat ainoat ja viimeiset kerättävät vaihtoehdot, ne kun voi kuivata ja saada näin pienempään tilaan. Vielä on ratkaisematta kuivataanko sienet saunan lauteilla, uunissa vai ilmalämpöpumpun puhalluksessa. Toistaiseksi ne odottavat keittiön pöydällä leivinpaperin päällä. Kaipa ne siinäkin kuivaisivat, kun tarpeeksi kauan odottaisi...

Syyskuu on nyt sitten lusittu ja päivät käyneet öitä lyhyemmiksi. Aika inhaa, kun aamulenkin aikaan on aivan pimeää. Kuinka siinä sitten jaksaa virota? Mutta on tässä pimeydessä jotain mukavaakin, nyt voi polttaa kynttilöitä. Eilen illalla sytytin syksyn ensimmäiset tuikut palamaan.

Sennan turkki on alkanut vihdoin kasvaa reilun kolmen kuukauden karvanlähtökauden jälkeen. Erityisesti uusi kasvu näkyy valkoisessa niskan osassa, mutta kaipa mustakin karva kasvaa. Hienoa, että Senna saa talveksi uuden lämmittävän turkin.

Tänä aamuna turkista ei kyllä ollut Sennalle mitään apua, kun läksimme päivän ensimmäiselle lenkille. Kuten olen joskus todennut jotain aikaisesta aamun linnusta (early bird catches the worm), tuli sama ajatus taas aamulla mieleen, kun läksimme lenkille vasta yhdeksän aikoihin. Juuri kun astuimme ovesta ulos, alkoi kamala vesisade. Senna jumittui kuistille, ja jouduin kovasti sitä houkuttelemaan ennen kuin se suostui liikahtamaankaan. Sitten se kulki koko matkan perässäni hitaasti ja vastentahtoisesti kuin vanha koira. Vaikka minulla oli sateenvarjo, kastuivat kenkäni ja housunlahkeeni likomäriksi. Ja Senna oli tietenkin kuin uitettu koira. Olisi pitänyt lähteä lenkille kuudelta kuten tavallisesti, niin emme olisi kastuneet. Sen siitä saa, kun vetkuttelee.