Sadetta ja sieniä

Vaikka tuo jokapäiväinen sade välillä ottaakin päähän, on sillä tietenkin myös hyviä puolia: niin paljon sieniä en ole milloinkaan kerännyt niin vähällä vaivalla kuin tänä vuonna. Melkein harmittaa, kun ei niitä voi enää keräillä, koska sienet eivät enää mahtuisi mihinkään. Sennan lenkityspolun varressa kasvaa vieläkin kanttarelleja, mutta ohi vaan pitää mennä. Enpä olisi koskaan uskonut jättäväni löytämiäni kanttarelleja metsään.

Tänään käväisimme Tuomon ja Sennan kanssa tunnin metsäreissulla, ja tulokset näkyvät yllä olevassa kuvassa. Suppilovahverot olivat ainoat ja viimeiset kerättävät vaihtoehdot, ne kun voi kuivata ja saada näin pienempään tilaan. Vielä on ratkaisematta kuivataanko sienet saunan lauteilla, uunissa vai ilmalämpöpumpun puhalluksessa. Toistaiseksi ne odottavat keittiön pöydällä leivinpaperin päällä. Kaipa ne siinäkin kuivaisivat, kun tarpeeksi kauan odottaisi...

Syyskuu on nyt sitten lusittu ja päivät käyneet öitä lyhyemmiksi. Aika inhaa, kun aamulenkin aikaan on aivan pimeää. Kuinka siinä sitten jaksaa virota? Mutta on tässä pimeydessä jotain mukavaakin, nyt voi polttaa kynttilöitä. Eilen illalla sytytin syksyn ensimmäiset tuikut palamaan.

Sennan turkki on alkanut vihdoin kasvaa reilun kolmen kuukauden karvanlähtökauden jälkeen. Erityisesti uusi kasvu näkyy valkoisessa niskan osassa, mutta kaipa mustakin karva kasvaa. Hienoa, että Senna saa talveksi uuden lämmittävän turkin.

Tänä aamuna turkista ei kyllä ollut Sennalle mitään apua, kun läksimme päivän ensimmäiselle lenkille. Kuten olen joskus todennut jotain aikaisesta aamun linnusta (early bird catches the worm), tuli sama ajatus taas aamulla mieleen, kun läksimme lenkille vasta yhdeksän aikoihin. Juuri kun astuimme ovesta ulos, alkoi kamala vesisade. Senna jumittui kuistille, ja jouduin kovasti sitä houkuttelemaan ennen kuin se suostui liikahtamaankaan. Sitten se kulki koko matkan perässäni hitaasti ja vastentahtoisesti kuin vanha koira. Vaikka minulla oli sateenvarjo, kastuivat kenkäni ja housunlahkeeni likomäriksi. Ja Senna oli tietenkin kuin uitettu koira. Olisi pitänyt lähteä lenkille kuudelta kuten tavallisesti, niin emme olisi kastuneet. Sen siitä saa, kun vetkuttelee.

Sennan ja sisarusten rankka päivä

Tiuhti, Evi, Senna ja Edi enemmän tai vähemmän tainnutettuina

 

 

Tänään oli Kiiwin lapsilla, Elvistä lukuun ottamatta, aikamoinen päivä, kun porukalla mentiin eläinlääkärikeskukseen kuvauttamaan lonkat ja kyynärpäät. Samalla reissulla myös silmät tutkittiin. Elvis oli käynyt vastaavat kokemukset läpi jo aikaisemmin, joten sen ei tavinnut tänään osallistua

 

Olipa siinä muilla asikkailla ihmettelemistä, kun keskuksen aula pelmahti kerralla täyteen trikkicollieita; kuuden Kiiwin jälkeläisten lisäksi ryhmässämme mukana olivat myös Hannan Demi sekä yksi soopeli ja bluemerle. Ja voi sitä meteliä... colliella tuntuu olevan "jutustelu" verissä.

 

Mutta riessusta selvittiin kuitenkin kunnialla, ja olipa hetken aikaa rauhallistakin, kun pennut olivat unten mailla. Mutta kauaa ei herätyspiikin antamisesta aikaa kulunut, kun Senna aloitti leikin veljensä Edin kanssa. Sennan lonkat olivat parasta A-luokkaa, samoin kyynärpäät. Monica toimi apulääkärinä, kiitos siitä... ja kaikesta muustakin!

Syksy

Esittelen tässä paitsi leveän takamukseni myös uuden venyttävän asennon, jonka opin pilates-tunnilla. Kuvanottohetkellä onnistuin venyttämään itseäni jopa niin paljon, etten mahtunut kokonaan kuvaan...

Syksyn myötä tulee usein aloitettua jokin uusi harrastus. Tänä syksynä se on kohdallani juuri tuo em. pilates. Olen käynyt tunnilla jo peräti kaikki kaksi kertaa eikä aikomukseni ole suinkaan lopettaa. Ihmeellistä, että siellä tulee hyvin lämmin olo, ilman että on aivan kuolemankielissä. Ja tunti kuluu kuin siivillä niin, etten muista kelloa edes vilkaista enkä miettiä yhtään mitään muuta kuin tehtävää liikettä.

Tässä vaiheessa pilates tuntuu vielä ihan omalta jutulta toisin kuin viime vuonna aloittamani dynaaminen jooga, joka osoittautui heti ensimmäisellä tunnilla kerrassaan kykyjäni vastaamattomaksi. Tarkoitus oli mennä aloittelevien ryhmään, mutta myöhästyin ilmoittautumisessa. Nyt kaiken kokeneena voin sanoa, etten yhtään ihmettele, että dynaamisen joogan ryhmästä löytyi tilaa... Ei vaan, on se varmasti mukavaa, jos osaa ja kroppa toimii. Minun tapauksessani jouduin pinnaamaan aina välittömästi, kun ohjaaja käänsi selkänsä. Enhän mitenkään jaksanut kököttää minuuttitolkulla toinen polvi maassa ja kurkottaa samanaikaisesti käsillä kohti taivasta ylävartalo käännettynä päinvastaiseen suuntaan kuin maassa oleva polvi. Kokeilkaapa itse!

Syksyn tulon huomaa kyllä muustakin, onhan päivien valoisan ajan pituus lyhentynyt aivan dramaattisesti viime viikkojen aikana. Sen lisäksi vaahterat ovat saaneet komeaa punaa lehtiensä pintaan, ja pihlajat pullistelevat oranssinpunaisia marjoja. Myös meidän omenapuut pullistelevat niin, että oksat katkeilevat. Saapa nähdä onko meillä ensi kesänä yhtään omenapuuta.

Parina aamuna kuuden aikaan lämpötila on ollut vaivaiset kolme astetta, mutta tällä viikolla olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimistä päivistä. Eilen aamulla meidät herätti ukkonen juuri vähän ennen kännykkää. Oli aivan pilkkopimeää ja sekunnin murto-osan ehdin toivoa, että olisi vasta aamuyö. Pettymys oli valtava, kun tajusin yön menneen. Mutta oli aika mukava aamulenkki, kun ukkonen sateineen oli jo siirtynyt itäiselle taivaalle, missä salamat leiskuivat kilpaa nousevan auringon säteiden kanssa.

Tänään näin ensimäiset karvarouskun poikaset metsälenkillä Sennan kanssa. Eli ensi viikonloppuna pitäisi varmaan ehättää myös sienimetsään, jotta joulupöydässä voidaan herkutella omatekoisella sienisalaatilla. Myös puolukat ovat vielä keräämättä.

Mutta pilateksesta vielä: jo nyt kahden kerran jälkeen osaan vetää navan selkärankaan ja kytkeä ala- ja yläpään lihakset. Tietenkin nämä tapahtuvat enempi mielikuvissa, sillä minulla navan ja sekärangan välillä on toistaiseksi vielä aika pitkä matka. Ensi viikolla opettelemme hengittämään.

Nutrilett-kuurini ei ole edennyt aivan odotettuun tahtiin, mutta suunta on oikea. Taas tuota kuvaani katsellessa en voi kuin hämmästellä leveyttäni. Peilissä näytän aina paljon kapeammalta...  Toisaalta kuva näyttäisi olevan suorassa suhteessa punnittuun tietoon.

Senna innostui taas narupallolla leikkimään, kun minusta otettiin pilateskuvaa: