Tänä aamuna meitä Sennan kanssa kohtasi aamulenkillä surullinen näky. Jo kaukaa näin isohkon harmaan pallonmutoisen kasan kävelytiellä, ja kun lähemmäksi pääsimme, pelkoni osoittautui todeksi. Keskellä hiekkatietä makasi siili tiukaksi liikkumattomaksi palloksi kääriytyneenä. Ei tuhinaa eikä sähinää, sillä tämä siili oli viime yön aikana kohdannut kohtalonsa siinä paikassa. Siilin ympärillä näkyi isohkon koiran tassun jälkiä ja muita jälkiä, joista saattoi päätellä, että paikalla oli ollut myös ihminen. Liekö siinä ihminen auttanut koiraa siilin hengiltä ottamisessa vai päinvastoin? Otin siilin syliini ja kannoin sen meidän autokatokseemme odottamaan hautaamista. Siili saattoi olla yksi meidän pihasiileistämme, joten se ansaitsee arvoisensa viimeisen leposijan meidän pihalta, jonne on sitä ennen haudattu Tosca-koiran lisäksi joukko pikkulintuja ja pari variksenpoikaa. Siilissä ei näkynyt päällisin puolin mitään erityistä vahingoittumista, olisiko ressukka saanut säikähdyksestä sydänkohtauksen. Tai sitten mahdolliset potkut ja/tai puremat eivät vaan näkyneet. Uskoni hyviin kanssaihmisiin näissä asioissa on heiveröinen. Tappavathan ihmiset toisiaankin, ja eläimiin on vielä helpompi kohdistaa pahaa oloaan. Toivottavasti siilimme ei joutunut kovin kärsimään.
Käväisimme eilen päiväreissulla Hämeessä, vaikka ennusteet lupailivat kaameaa sadekeliä ja myrskytuulta. Kumpaakin kai oli, mutta ei siinä määrin, kun olin ennakkotietojen perusteella kuvitellut. Selvisimme reissusta hyvin ja kosteat vaatteethan saa aina kuiviksi. Tuomo istutti (kylvi?) perunat... kai perunaa istutetaan? Me naiset kävimme naapurikaupungissa patjaostoksilla, mutta paikallinen Stemma ei ollutkaan auki klo 13.00, vaikka aukioloajan oli ilmoitettu kestävän klo 14.00 saakka. Patja vaarille jäi siis hankkimatta, mutta kävimme sitten eräässä mukavassa vaateliikkeessä shoppailemassa.
Oli tuossa taas vähän taukoa kirjoittamisessa ja nyt ollaan jo reilusti puolen päivän paremmalla puolella. Lämpötila ulkona on jo 12,3 astetta. Aamulla seitsemän aikaan oli kahdeksan astetta lämmintä ja tihkutti vettä hienon hienosti niin, että hiukset ovat taas loivalla kikkaralla. Välillä oli jo kirkkaampaa ja vein sadeviitat pihalle kuivumaan. Ne piti pestä, kun Kiti oli yön aikana käynyt pissaamassa niiden päälle, ne kun jäivät illalla matkalta palatessa eteisen lattialle. Kitin mielestä viitat olivat ilmeisesti väärässä paikassa ja hän halusi osoittaa sen. Tai sitten Kiti oli loukaantunut, kun jäi pitkäksi päiväksi Viirun kanssa kahden kotiin. Viitat ehtivät jo välillä kuivuakin, mutta kunnon sadekuuro huuteli ne uudestaan märiksi. Saapa nähdä, kuivuvatko ne tänään ollenkaan.
Sennalla on huomenna 1-vuotis synttärit. Äkkiä on tämäkin vuosi mennyt. Ensi sunnuntaina menemme TOKO-harkkojen jälkeen Monicalle bilettämään 1-vuotiaitten kanssa. Ennen sitä onkin melko rankka viikko tiedossa työasioissa. Ja torstaina käväisen Tallinnassa. Ville ja Roosa kävivät äsken meillä syömässä, ja oma täysi mahani kaipaa nyt päivälepoa. Taidankin tästä lähteä lukemaan kirjaa, jonka eilen löysin eräänlaisesta halpakaupasta matkan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti