Voihan tonsillitis!

Viime sunnuntaina, siis jo ennen vappua, Senna järsi pihalla vanhaa ja osin lahonnutta puukapulaa. Teimme pihahommia, mutta sattumalta näin, kun Senna nielaisi jotain tosi vaikeasti. Arvelin heti sen nielaisseen jonkinlaisen puutikun, jonka se oli saanut irti kapulasta. Heti sen jälkeen Senna yski ja kakoi, ja toivoin mahdollisten roskien kurkusta irronneen. Senna yski vielä muutaman kerran samana iltana ja seuraavana päivänä, mutta en tilannut vielä lääkäriä, kun Senna kuitenkin söi ja joi normaalisti ja kakkakin irtosi. Vapun päivänäkin Senna rykäisi pari kertaa ja suurin piirtein kerran päivässä näin sen nielaisevan siten, kun kovassa kurkkukivussa nielaistaan. Eilen illalla sitten päätin, että kyllä nyt on koira vietävä tutkittavaksi. Soitin paikalliseen eläinlääkärikeskukseen ja sain Sennalle ajan täksi päiväksi ja Tuomon sitä viemään. Minua jännitti ja vähän pelkäsin, josko olin järjestänyt Sennalle ja Tuomolle turhaa kärsimystä ja vaivannäköä.

Senna oli lipaissut lääkäriä kielellään, kun tämä oli kuunnellut ensiksi sen keuhkoja. Koska epäilimme kurkussa olevan jotain ylimääräistä, lääkäri katsoi tarpeelliseksi rauhoittaa Sennan. Senna ei meinannut taintua, vaan juuri kun se näytti vaipuvan horrokseen, se lääkärin tulessa paikalle pomppasi iloisena pystyyn. Niinpä sille annettiin vähän lisää rauhoittavaa, ja kun se lopulta vaipui unenkaltaiseen tilaan, sen kita saatiin helposti auki. Kurkku oli aivan punainen, tulehtunut ja nielurisat turvoksissa. Diagnoosi olikin kurkunpään ja nielurisojen tulehdus, sen sijaan puutikkuja ei kurkussa näkynyt.

Oli varmaan tarkoitus, että näin Sennan nielaisevan vaikeasti puukapulaa järsiessään, muuten emme olisi osanneet viedä sitä vielä lääkäriin. Nyt, kun muistelen viikonloppua, oli Senna sunnuntaina päivällä melko raukea koulutuksessa ja myöhemminkin Katin pihalla. Silloin syyksi arvelimme edellisten päivien Hämeessä vietettyä ulkoilmaelämää eli tavallista väsymystä. Myös vapunpäivänä Romeota tavatessaan, Senna oli kyllä tavallista rauhallisempi. Eilen aamulla, aamulenkin jälkeen Senna vetäytyi meidän sängynpäädyn alle nukkumaan, mihin se menee vain yöunille ja päiväunille viikonloppuisin ollessaan oikeasti tosi väsynyt. Ei se koskaan ennen ole aamulla vetäytynyt makkariin nukkumaan. Mutta se söi ja joi normaalisti, ja vielä eilen alkuillasta yhteisellä metsälenkilläkin se raahasi toista metriä pitkää karahkaa oikein innoissaan, joten ei se oikein sairaaltakaan vaikuttanut. Kurkku on varmasti ollut kipeä, mutta Senna on niin kiltti hellukka, ettei se kipeänäkään ollut yhtään ärtyisä.

Senna on vieläkin aika pökkyrässä, vaikka jo lähes seitsemän tuntia on rauhoitusaineen antamisesta kulunut. Se makaili äsken toista tuntia ulkona auringossa ja tuulessa selvittelemässä päätään, mutta otin sen sisälle varmuuden vuoksi. Kyllä kurkun kunnollinen tutkimus kuitenkin oli aiheellista tehdä, ettei jää mieltä kaihertamaan mahdolliset puutikut ym. roskat kitusissa. Senna sai antibioottikuurin ja kipulääkettä, joiden avulla toivomme sen paranevan. Joskus kuulemma tarvitaan leikkausta, mutta toivottavasti ei tässä tapauksessa.

Voi kun väsyttää...

on kerrassaan kummallinen olo...