Naisinsinöörin logiikkaa: Kaikki kukkii nopeasti

Tämä alkuillasta otettu kuva Sennasta kuvastaa hyvin perjantai-illan fiiliksiä. On lämmintä ja kaunista, ja koko viikonloppu vielä edessä. Mikä voisi olla ihanampaa?

Vaikka Senna näyttää kuvassa hyvinvoivalta, emme ole täysin vakuuttuneita sen tämänhetkisestä terveydestä. Se yskii silloin tällöin, yleensä jotain keppiä raahustaessaan eli kyseessä voi tietysti olla jonkin roskan joutuminen kitusiin. Mutta se tuntuu kuitenkin hiukan tavanomaista väsyneemmältä, mikä toisaalta voi johtua kuumuudestakin sekä sen lievästä ylipainosta. Senna on selvästi siskojaan Tiuhtia ja Eviä paksumpi, joten pitänee vähän rajoittaa herkkujen antamista. Sennahan ei ole mikään kova syömäri, mutta ehkä kiitos-nameja on tullut annettua sille liikaa. Mutta minkäs teet, kun toinen on niin kiltti ja oppivainen...

Enpä enää muista olisinko jo täällä blogissa joskus muistellut Eino Leinon runoa, jonka säkeissä kerrotaan, kuinka Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Ainakin se runon kohta soi usein päässäni Vesku Loirin tulkintana, kun katselen omaa pihaa tai luontoa yleensäkin. Nyt on vasta toukokuu ja monet kukat kukkivat parasta aikaa ja jotkut ovat jo kukoistuksensa loppusuoralla. Minun tulkintani onkin, että Suomessa kaikki kukkii nopeasti. Ja ymmärtäähän tuon, kun kesäaika täällä kuitenkin on niin kovin lyhyt, ja satoakin pitäisi ehtiä tuottaa.

Sadosta tulikin mieleeni, että omenoita saattaa taas vaihteeksi tulla runsaasti. Ainakin meidän kaikki kolme puuta kukkivat parhaillaan oikein komeasti, ja tänään lämpimänä päivänä niissä pörräsi myös lukuisia mehiläisiä.

*****************

Tässä välissä ajatus ja tekstin tuottaminen katkesivat, kun näin sivusilmällä vieraan miehen käyskentelevän keittiömme ikkunan alla. Hetkeä aikaisemmin Tuomo oli sännännyt ulos, mutta en kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, koska juuri samaan aikaan pienkone lensi matalalla talomme yli, ja luulin Tuomon rientäneen sitä katsomaan (vaikka se ei ole hänen tapaistaan). Ja tämä kirjoittaminen on niin mukavaa, että unohdin saman tien Tuomon säntäilyn, kunnes näin tuon vieraan miehen. Riensin takakuistille parahiksi tervehtimään tuota outoa vierasta, joka näytti juuri perääntyvän kohti porttiamme. Moikkasin häntä ja kysyin, että mitä täällä tapahtuu. Mies käski pitää portin kiinni, mikä oli minusta perin outoa, koska porttimmehan on aina kiinni, paitsi näytti nyt olevan auki. Sitten mies kertoi jonkun juosseen pihamme läpi ja juuri silloin Tuomokin saapui samaa toistaen. Tuomo ei siis tietenkään sännännyt lentokoneen, vaan vieraan pikajuoksijan perään. Mies oli kuitenkin onnistunut pakenemaan, mutta oli mennessään rusikoinut takapihan verkkoaitamme. Ja varmaan myös satuttanut vähän itseään, koska verkkoaidan lisäksi paikalla on pensasaitaakin sekä lautoja ja Tuomon antennimaston kappaleita maassa pitkällään.

Kohta paikalle saaapui pari poliisia hölkäten ja sittemmin myös autolla, jonka jättivät parkkiin meidän talon nurkalle puistoon. En tiedä saivatko roistoa lopulta kiinni, mutta noin tunnin kuluttua poliisiauto hävisi puistosta. Saimme sitä ennen kuulla, että miestä oli jahdattu autolla jostain kauempaa kotikylällemme, missä mies jalkautui juoksuun. Kaikki tämä tapahtui kirkkaassa päivänvalossa, joten mitä mahtaakaan yö vielä tuoda tullessaan... Mainittakoon vielä, että olimme juuri hetkeä aikaisemmin tulleet pihalta sisälle. Kisut olivat tapahtumahetkellä pihalla häkissään eli he näkivät miehen ja paljon muutakin tapahtunutta, mutta eivät valitettavasti osaa kertoa näkemästään.

Ohessa alkuillasta otetut kuvat, siis ennen illan jännittäviä tapahtumia, jollon perjantai-illan harmonia vielä vallitsi.