Heleää helluntaita

Enpä arvannut mitä perjantain vaihtuminen lauantaiksi toisi tullessaan. Tapahtumat meidän kylällä olivat sittenkin hyvin vaatimattomat ainakin verrattuna tragediaan, mikä seurasi muutamaa tuntia myöhemmin Hyvinkäällä. Tapahtumia on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä. Paitsi uhrien  omaiset ja ystävät sekä muut paikalla olleet, voimia ja tukea tarvitsee myös nuoria ampuneen nuorukaisen lähipiiri. Tuommoinen tapahtuma voi jäädä tavalla tai toisella kummittelemaan ihmisten mieliin loppuiäksi. Meidän perhettä koskettaa tässä tapauksessa erityisesti nuoren poliisikokelaan kohtalo, mutta toivottavasti hän ja kaikki muutkin loukkaantuneet toipuvat.

Aloitin kirjoittamisen puolilta päivin, mutta sitten tuli muuta tekemistä ja kirjoittamisen lopettaminen jäi näin iltaan. Aamulla kävimme koiranäyttelyssä, missä Sennan veli Elvis oli kisaamassa. Valitettavasti tuomari oli tiukka eikä nähnyt komeaa kokonaisuutta Elviksen kirsussa olevan pienen vaalenpunaisen täplän takana. Katsokaa vaikka, kyllä Elvis on upea poika:

Tänään tein kesän ensimmäisen raparperikiisselin, johon laitoin lisukkeeksi mansikoita pakasteesta.  Mansikkahan alkaa kypsyä jo tuossa reilun kuukauden päästä, joten pitää pakastin syödä tyhjäksi ennen kuin uutta satoa alkaa pukkaamaan. Niin, raparperit kiisselissä ovat omasta pihasta. Keräsin myös yläkuvan kielot, orvokit ja tervakukat tänään. Toin sisälle myös kukkivia omenapuun oksia, joita piisaa. Voi sitä omenoiden määrää, mikä kukinnan perusteella on odotettavissa.

Eilen kävimme ottamassa rokotuksen punkkien levittämää aivokuumetta vastaan. Otamme seuraavan tehosteen muutaman viikon kulutta ja viimeisen ensi keväänä, minkä jälkeen meillä pitäisi olla sadan prosentin suoja. Sitten voimme mennä vaikka Ahvenanmaalle Sennan kanssa.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli jotenkin erikoinen, vaikkakin kaunis ja lämmin. Perjantai-illassa oli ihmeellistä uhkaa, ja eilinen sitten taas meni jotenkin lamaantuneissa tunnelmissa. Tänään oli tavallisempaa, ja otin kerrankin aika lunkisti ja jopa päikkärit.

Kaikki kukkii nopeasti

Tämä alkuillasta otettu kuva Sennasta kuvastaa hyvin perjantai-illan fiiliksiä. On lämmintä ja kaunista, ja koko viikonloppu vielä edessä. Mikä voisi olla ihanampaa?

Vaikka Senna näyttää kuvassa hyvinvoivalta, emme ole täysin vakuuttuneita sen tämänhetkisestä terveydestä. Se yskii silloin tällöin, yleensä jotain keppiä raahustaessaan eli kyseessä voi tietysti olla jonkin roskan joutuminen kitusiin. Mutta se tuntuu kuitenkin hiukan tavanomaista väsyneemmältä, mikä toisaalta voi johtua kuumuudestakin sekä sen lievästä ylipainosta. Senna on selvästi siskojaan Tiuhtia ja Eviä paksumpi, joten pitänee vähän rajoittaa herkkujen antamista. Sennahan ei ole mikään kova syömäri, mutta ehkä kiitos-nameja on tullut annettua sille liikaa. Mutta minkäs teet, kun toinen on niin kiltti ja oppivainen...

Enpä enää muista olisinko jo täällä blogissa joskus muistellut Eino Leinon runoa, jonka säkeissä kerrotaan, kuinka Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Ainakin se runon kohta soi usein päässäni Vesku Loirin tulkintana, kun katselen omaa pihaa tai luontoa yleensäkin. Nyt on vasta toukokuu ja monet kukat kukkivat parasta aikaa ja jotkut ovat jo kukoistuksensa loppusuoralla. Minun tulkintani onkin, että Suomessa kaikki kukkii nopeasti. Ja ymmärtäähän tuon, kun kesäaika täällä kuitenkin on niin kovin lyhyt, ja satoakin pitäisi ehtiä tuottaa.

Sadosta tulikin mieleeni, että omenoita saattaa taas vaihteeksi tulla runsaasti. Ainakin meidän kaikki kolme puuta kukkivat parhaillaan oikein komeasti, ja tänään lämpimänä päivänä niissä pörräsi myös lukuisia mehiläisiä.

*****************

Tässä välissä ajatus ja tekstin tuottaminen katkesivat, kun näin sivusilmällä vieraan miehen käyskentelevän keittiömme ikkunan alla. Hetkeä aikaisemmin Tuomo oli sännännyt ulos, mutta en kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, koska juuri samaan aikaan pienkone lensi matalalla talomme yli, ja luulin Tuomon rientäneen sitä katsomaan (vaikka se ei ole hänen tapaistaan). Ja tämä kirjoittaminen on niin mukavaa, että unohdin saman tien Tuomon säntäilyn, kunnes näin tuon vieraan miehen. Riensin takakuistille parahiksi tervehtimään tuota outoa vierasta, joka näytti juuri perääntyvän kohti porttiamme. Moikkasin häntä ja kysyin, että mitä täällä tapahtuu. Mies käski pitää portin kiinni, mikä oli minusta perin outoa, koska porttimmehan on aina kiinni, paitsi näytti nyt olevan auki. Sitten mies kertoi jonkun juosseen pihamme läpi ja juuri silloin Tuomokin saapui samaa toistaen. Tuomo ei siis tietenkään sännännyt lentokoneen, vaan vieraan pikajuoksijan perään. Mies oli kuitenkin onnistunut pakenemaan, mutta oli mennessään rusikoinut takapihan verkkoaitamme. Ja varmaan myös satuttanut vähän itseään, koska verkkoaidan lisäksi paikalla on pensasaitaakin sekä lautoja ja Tuomon antennimaston kappaleita maassa pitkällään.

Kohta paikalle saaapui pari poliisia hölkäten ja sittemmin myös autolla, jonka jättivät parkkiin meidän talon nurkalle puistoon. En tiedä saivatko roistoa lopulta kiinni, mutta noin tunnin kuluttua poliisiauto hävisi puistosta. Saimme sitä ennen kuulla, että miestä oli jahdattu autolla jostain kauempaa kotikylällemme, missä mies jalkautui juoksuun. Kaikki tämä tapahtui kirkkaassa päivänvalossa, joten mitä mahtaakaan yö vielä tuoda tullessaan... Mainittakoon vielä, että olimme juuri hetkeä aikaisemmin tulleet pihalta sisälle. Kisut olivat tapahtumahetkellä pihalla häkissään eli he näkivät miehen ja paljon muutakin tapahtunutta, mutta eivät valitettavasti osaa kertoa näkemästään.

Ohessa alkuillasta otetut kuvat, siis ennen illan jännittäviä tapahtumia, jollon perjantai-illan harmonia vielä vallitsi.

Senna ottaa rennosti

... ja vielä rennommin

Pallopelit on Sennan juttu

Näin se pallo heiluu

... puolelta toiselle

... ja katoaa aina välillä mamman kukkapenkkiin

... ja löytyy taas

Välillä pitää levätä

... ja sitten taas jaksaa

Sitten sitä kaikki kukkii nopeasti -sarjaa, joka oli alunperin tarkoitettu päivän varsinaiseksi aiheeksi:

Rodot kukkivat tänään näin komeasti

Tulpaanien kukinta on kohta ohi

Kaikki tulppaanit ovat vähän erilaisia

Portinpielus tänään

Jalopähkämöt kärsivät jo vähän kuivuudesta

Näin komeasti kukkii omenapuu

Taas erilainen tulppaani

Herkkää omenan kukintaa

Sireenikin alkaa kohta kukkia

... myös valkoisena



Meidän vaahteraviljelmämme kompostikehikossa

Taas erilainen tulppaani

Söderskär

TYHY-reissu oli oikein onnistunut, suurkiitokset järjestäjille sekä säänhaltijalle!

Mainittakoon, että saarella oli käynnissä haahkojen laajamittainen pesintä. Saimme liikkua vain rajatulla alueella, sillä lintujen pesiä oli vaikka missä. Kipusimme oppaan johdolla majakan huipulle saakka. Sieltä oli mahtavat näkymät, joita en ikäväkseni voinut kuviksi tallentaa, koska reppu pyydettiin portaiden kapenemisen takia jättämään alempiin kerroksiin. Ja olin tunkenut painavan kamerani reppuun...

Tässä lisää tarinaa enemmän kuin tuhannet sanat voisivat kertoa:

Voi kukka vai voikukka?

Melko usein etenkin kauppojen mainoskylteissä näkee kirjoitusvirheitä. Tavallisimpia ovat yhdyssanat, jotka on kirjoitettu erikseen. Tämä tuli mieleeni aamulenkillä, kun näin "ihanasti" keltaisina kukkivat kaupungin puistoalueet. Tekisi tosiaan mieli huokaista, että voihan kukka sentään, kun kukaan ei käy ajoissa leikkaamassa voikukkia.

Useimpina vuosina ensimmäinen ruohonleikkuu osuu siihen ajankohtaan, kun voikukat jo lähettävät loputtomia laskuvarjojoukkojaan maailmalle varmistamaan seuraavan kesäkauden kukintaa.

Mutta kesän täytyy olla jo pitkällä, kun voikukatkin jo kukkivat. Jotenkin tuntuu, että lapuudessa ne kukkivat oikeasti vasta kesällä eikä toukokuussa. Minä vietin lapsuuteni itäisessä Suomessa, joten siellä voikukat ehkä tosiaan kukkivatkin vähän myöhemmin. Ja jotain osuutta voi olla myös ilmastonmuutoksella.

Laitan tähän kuvan lankavarastostani, jonka lomallani järjestin mielestäni tosi nerokkaasti. Järjestin jopa eläinten tekemät mahtavat lankasotkut vihdoin omiksi kerikseen, mikä ei ollut aivan vaatimaton tehtävä. Lankasotkujen selvittäminen ilmeisesti vaatii jonkinlaista aivotyöskentelyä, koska se auttaa pysymään hereillä jopa telkkaria katsellessa.

Sukkalankavarastoni on paisunut melkoiseksi, kun törmään jatkuvasti tarjouksiin, joita on vaikea vastustaa. Päätin nyt, että yhtään uutta kerää en osta ennen kuin entiset on jalostettu valmiiksi sukiksi ja lapasiksi. Nyt saa ja kannattaa toivoa, jos haluaa minulta sukat vaikka ensi syksyksi...

Eilen vilautimme kisuille uutta kiipeilypuuta päiväuniaikaan, joten se ei oikein jaksanut innostaa. Illalla ja aamulla kissat osoittivat kuitenkin enemmän mielenkiintoa uutta ihmettä kohtaan. Laura houkutteli kisuja vielä herkkupaloilla. Laitan tähän muutaman kuvan kisuista kiipeilemässä.

Oho, tässä ollaankin päiväunilla...

Tänään menemme vielä TOKO-treeneihin Katin luo. Siellä Senna tapaa taas siskojaan sekä ainakin Sonjan ja Kiiwi-mamman. Senna vaikuttaa muuten parantuneelta, mutta jalkakäytävällä kävellessä se laahustaa perässäni kuin vanhus. En nyt sitten oikein tiedä, onko asfaltilla kävely niin perin tylsää, vai onko Senna vielä kipeä. Katsotaan tänään, onko se rauhallinen vai oma itsensä siskojen kanssa, siitä voinee päätellä jotain sen voinnista. Jos se ei jaksa riehua, täytyy se viedä vielä lääkärin tutkittavaksi. Nyt ei ole kuitenkaan esiintynyt nielemisvaikeuksia eikä muuta kurkkukipuun viittaavaa.

Tänään avaamme kesän grillauskauden, kun Tuomo putsasi eilen grillin, joka olikin talven aikana (ulkona) päässyt melko huonoon kuntoon. Tässä kuva vielä eilisestä ahkeroijasta. Eikä blogijuttua ilman Sennan kuvaa... ohessa tämänaamuinen pallonravistus.

 

 Vielä noista kirjoitusvirheistä: olen kyllä väärä ihminen arvostelemaan muiden kirjoitusvirheitä, kun omissa teksteissäkin niitä vilisee vaikka kuinka paljon. Tänne blogiin oikeinkirjoittaminen vasta vaikeaa onkin, kun omia virheitään ei meinaa millään havaita. Vaikka kuinka tarkistan tekstit ennen niiden julkaisemista, heti julkaisemisen jälkeen löytyy aina jotain korjattavaa, yleensä vielä useaksi kerraksi. Pahoitteluni siis kaikista menneistä ja tulevista kirjoitusvirheistäni sekä mainostekstien arvostelusta. Ja ihanaa sunnuntaita ja alkavaa uutta vikkoa kaikille! Minun työviikkoni alkaa upeasti TYHY-matkalla Söderskärin majakalle.

Pienellä lomalla

Onpa upeaa, kun on saanut nukkua puolentoista viikon väsymykset pois näinä kolmena aamuna, jotka olen lomaillut ihan vaan kotona. Olen siis nukkunut noin seitsemään saakka eli tuntia enemmän kuin arkisin. Se riittää minulle, kun siihen lisätään jokailtaiset pilkkimiset TV:n ääressä. Tänään heräsin ennen eläimiä, tosin kissoilla on varmaankin ollut tavanomainen leikki-/tappelutuokio aamuyöstä, mutta nyt en havahtunut edes siihen. Kaikilla eläimillä on omat tapansa mamman herättämiseksi: jos Senna virkoaa ennen minua, se työntää pitkän kuononsa minun silmäkuoppaani. Kiti puolestaan tulee kehräämään kylkeeni tai naaman viereen ja Viiru tarpomaan mahan päälle. Tänä aamuna olin kuitenkin ensimmäinen herääjä, mutta sain pian seurakseni kolme karvaista kaveria.

Läksin heti Sennan kanssa aamulenkille, mutta tänä aamuna varhainen liikkuja ei saanutkaan nauttia päivän parhaasta säästä, vaan silloin oli niin pilvistä ja koleaa, etteivät muurahaisetkaan olleet vielä vironneet. Aurinko alkoi paistaa vasta muutamaa tuntia myöhemmin, ja nyt on jo oikein mukava keli lämpötilan ollessa +16,7 astetta. Eilen ja toissapäivänä varhainen aamu oli sateinen, mutta ilmassa oli selvä kesäntuoksu, mikä oli tosi hurmaavaa.

Olen tässä pikkulomalla siivoillut ja pessyt pyykkiä oikein urakalla, mutta rauhallisen mukavaan tahtiin. Eilen kuivasin ensimmäistä kertaa tänä keväänä pyykkiä ulkona. Tuuli oli kova, joten vaatteet kuivuivat ennästysajassa. Parhaillaankin lakanat liehuvat ulkona.

Eilen aamulenkin lopulla tapasimme Sennan kanssa Ransun, mukavan parivuotiaan mustan karvaturrin, jonka rotua en tiedä. Ransu oli kiltti kaveri ja hänen emäntänsä ja minä päästimme koirat keskenään telmimään vähäksi aikaa. Yleensähän varsinkaan aamulenkeillä emme tapaa ketään, mutta eilen teimme lenkin tavanomaista myöhemmin ja heti meitä onnisti. Sennasta Ransu oli niin kiva, että se alkoi ulvoa, kuten se nykyisin tekee mukavia ihmis- tai eläintuttuja tavatessaan. Illalla Ransu käveli isäntänsä kanssa meidän pihan ohi juuri, kun palasin ikuistamasta näkemäni korvasienen.

Senna makailee taaskin ulkona, kun on niin kaunis päivä. Laura ja Tuomo laittoivat kisujen häkkiin uuden kiipeilypuun, jonka oksia on tarkoitus vielä päällystää narulla. Lisäksi johonkin oksanhaaraan tulee erillinen näköalatasanne tai hylly. Kannoin kisut kesken päiväunien katsomaan ihmettä, eivätkä ne oikein vielä innostuneet näkemästään.

Tässä muutama tuore kuva pihakasveista ja eläimistä. Taidan lähetä ulos, koska tuo Suomen ja Venäjän jääkiekko-ottelu kuulostaa jo melko pahalta...

Alppiruusu kukkii kohta (Lauran ottama kuva)

Valkovuokot kukkivat parhaillaan (Tuomon ottama kuva)

Senna tänään nautiskelemassa (Lauran ottama kuva)

 

Auennut tulppaani

Samasta kukkapenkistä toinen yksilö

Portinpieli tänään

Aronia-aita on hyvässä kasvussa

Viiru polleana

Kiti murjottaa

Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna)

Etupihan kukkapenkki tänään

Helmililjat

Etupenkin kukkapenkin asukas

Viiru tuijottaa jotain muuta kuin uutta kiipeilypuuta

Kitiäkään eivät oksat oikein kiinnosta

Uusi ulottuvuus kisujen häkissä

Korvasieni noin 50 metrin päässä kotoa