Naisinsinöörin logiikkaa: Kevätkuulumisia

Jopas taas on aika vierähtänyt sitten viime kirjoittelun. Olen monta juttua kyllä mielessäni kirjoitellut, mm. silloin, kun Sennan kanssa kävelin ennen pääsiäistä kantohankia pitkin keräämässä pajunoksia paikoista, joissa muut eivät olleet käyneet repimässä oksia. Oli upea tunne, melkein kuin olisin kävellyt vetten päällä.

Nyt voisi kyllä olettaa kevään jo oikeasti alkaneen, ja onhan se, vaikka ei ihan odotetulla tavalla. Edelleen on melkoisen kylmä, vaikka tänään onkin pitkästä aikaa vähän lämpöisempää, peräti 9,3 astetta juuri nyt keittiön mittarissa eli varjossa. Käväisin äsken, noin tunti sitten, ulkona varaston portailla istuskelemassa vähän aikaa, ja edelleen poskipäissä tuntuu auringon säteiden kosketus.

Sennakin on parhaillaan pihalla, ja ihan yksin. Makoilee varjossa patiolla keväästä nauttien, vaikka se ei yleensä viihdy yksin ulkona ollenkaan. Sennasta on tullut jo iso tyttö ja ensimmäinen juoksuaika vetelee viimeisiään. Pari viikkoa sitten huomasin yhden sohvatyynyistä olevan hiukan veren tahrima ja ihmettelin kovasti mistä tahrat tyynyyn olivat tulleet. En ollut huomannut Sennasta mitään vuotaneen ja muutenkin siinä vaiheessa vielä luulin, ettei meidän hieno koiramme edes nouse sohvalle ollenkaan... Viime lauantain Laura ilmoitti meille Berliiniin, että nyt Senna vuotaa, ja etenkin viime päivinä on tullut selvääkin selvemmäksi, että Senna nukkuu päivisin sohvalla. Yöksi se tulee edelleen meidän makkariin ja painuu sängyn päädyn alle, minne se ei oikeastaan edes mahtusi.

Pääsiäisen vietimme siis Berliinissa Helenan ja Karin kanssa. He olivat siellä viime vuonna helteisen pääsiäisen aikoihin ja odotukset sään suhteen olivat nytkin tosi korkealla. Foreca kyllä varoitti meitä Berliinin koleasta kelistä, mutta en halunnut uskoa huonoja ennusteita vaan toivoin koko ajan, että sää yllättäen muuttuisi ennustettua paremmaksi. Ei muuttunut. Taivas oli tosi harmaa, kun saavuimme Tegelin kentälle, mutta ei onneksi sentään satanut. Sen sijaan tuuli oli melko voimakas ja lämpöä oli vain vaivaiset kuusi astetta. Vaihtarimme (2004 - 2005) Hannah tuli meitä poikaystävänsä kanssa vastaan ja auttoi hankkimaan meille viiden päivän liput julkisiin kulkuvälineisiin. Liput maksoivat noin 33 euroa kahdelta hengeltä ja niillä sai matkustaa niin paljon kuin suinkin ehti.

Ja kyllähän me ehdittiin. Koska oli niin kylmä, joinakin öinä jopa pakkasta, ulkona ei voinut istuskella, vaan kävelimme kilometritolkulla joka päivä ja välillä hyppäsimme U- tai S-Bahniin vaihtaaksemme maisemia sekä lepuuttaaksemme jalkojamme ja lämmitelläksemme. Lunta ei Berliinissä ollut maassa, mutta sitäkin satoi lauantai-iltana. Keli oli suurin piirtein yhtä kylmää, kuin Suomessakin, mutta se tuntui pahemmalta, koska odotukset olivat erilaiset ja minullakin oli vain ohut kevättakki, joka piti kyllä tuulen, mutta ei yhtään lämmittänyt. Onneksi olin sen verran uskonut Forecaa, että olin ottanut äidiltä saamani laamankarvaisen villatakin mukaani. Sen ja oman vararavintokerrokseni avulla säilyin sentään joten kuten paleltumatta.

Tutkailimme tavanomaisimmat turistikohteet Brandenburgin portilta Aleksanderplazin maisemiin, mutta tutustuimme myös tavallisempaan Berliiniin. Lauantai oli sitten Helenan ja minun shoppailupäivä, ja miehet menivät tutustumaan tekniikan museoon. Hannah oli opastanut meidät Kurfürstendammille, ja kyllähän sieltä kauppoja löytyi väsymykseen saakka. Googlesta löytyy niin paljon Berliinin kuvia, että tarvitseekohan minun omiani lisäilläkään...

Matka sujui kylmyyttä lukuun ottamatta oikein mukavasti. Laihtumaan en päässyt paljosta kävelystä huolimatta, sillä paikallinen ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Lentomatkatkin menivät sujuvasti, ja paluumatka taittui jopa nopeammin, kuin pari viikkoa sitten Rovaniemeltä tullessani.

Takaisin kotikuulumisiin: Sennan vasempaan silmään haitallinen ripsi on kasvanut ja poistettu jo kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä ripsenpoistoa tehtiin eläinlääkärillä, mutta minä nyppäsin viime viikolla ripsen pinsetin avulla pois omin käsin. Arvelin, ettei lääkärin tekemä silmän puudutus voi kovin paljoa vaikuttaa itse silmäluomeen, jossa ripsi kasvaa. Testasin asian itselläni, ja kun huomasin, ettei yhden ripsen irtirepäisy tee yhtään kipeää, tein saman Sennalle. Eikä Senna tosiaankaan ollut milläsikään toimenpiteestä, ei ainakaan pahoillaan. Aivan kun se olisi tajunnut asiayhteyden eli kun vähän aikaa "ropeloidaan", sen jälkeen silmää ei tarvitse siristellä. Tosin tällä kertaa ei tarvinnut edes edetä siristelyvaiheeseen, kun osasin ajan (5 viikkoa) perusteella ruveta tutkimaan silmää.

Taidan lähteä vielä ulkoilemaan, kun kerrankin aurinko paistaa. Lunta on vielä melko paljon, mutta se ei enää yhtään innosta. Toivottavasti lumesta päästään pian eroon ja maanpinta kuivahtaisi, jottei tarvitsisi Sennaa suihkuttaa jokaisen lenkin jälkeen. Tosin Sennan suihkuttaminenkin on ihan mukavaa hommaa, Senna kun on niin tavattoman kiltti ja yhteistyöhaluinen.