Huomenta ystäväiseni!
Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi läksimme Sennan kanssa aamulenkille klo 6.38. Mitäpä sitä kaunista aamua nukkumalla tuhlaamaan... lienee enempi Sennan motto, mutta kyllä se minullekin sopii. Vilkaisu lämpömittariin oli pienoinen järkytys, olihan toiveeni korkealla kuten päiväksi luvattu lämpötilakin. Vain 0 astetta!
Tavallaan tuo kylmyys oli minulle kuitenkin myös hyvä juttu, sillä se pakotti laittamaan päähän pannan, joka upeasti sitoo suurimman osan villistä kuontalostani, joka syntyy, kun menee hiukset märkinä nukkumaan. Olen joskus herkutellut ajatuksella mennä töihin aivan luonnontilaisena, mutta toistaiseksi olen ilahduttanut toinen toistaan järkyttävimmillä kampauksillani lähinnä lähipiiriä. Mutta kyllä se olisi upeaa, kun hiukset pysyisivät oikeassa asennossa luonnostaan. Vaikka kuinka aamulla niitä suoristaisin kaikenmaailman tököttien avulla, pienikin ilmankosteus sateesta puhumattakaan, saa hiukset taipumaan: oikealla puolella ulospäin ja vasemmalla sisäänpäin.
Ei minun pitänyt itsestäni kertoa, vaan aamulenkistä. Kuten olen joskus ennenkin todennut, aamun hiljaiset hetket luonnossa ovat parhaat. Näimme mm. fasaanin ja harakan aamutoimissaan, mutta sitten alkoi kuulua kummia. - Sellainen metallinen "trrrrr" kuului ensin takaamme ja sitten kohta edestämme. Tosissani mietin mikä lintu mahtaakaan olla kyseessä. Ääni oli niin kova, että sen täytyi olla peräisin isosta linnusta. Sennakin oli vähän huolissaan ja äänen kuuluessa edestä, rupesi hidastelemaan. Ääni kuului jo tosi läheltä ja silloin näinkin sen aiheuttajan. Sehän oli tikka, joka takoi nokka mutkalla valaisinpylvään päässä olevaa metallista suojakupua. Rupesi oikein naurattamaan tikan touhut. Luulisi jo sitä vähän pyörryttävän moinen takominen.
Saimme tehdä aamulenkkimme rauhassa. Muutama auto meidät ohitti, ja yksi helikopteri ylitti, mutta yhtään kanssakulkijaa ei vastaamme tullut ennen kuin jo lähes kotinurkilla, missä tapasimme naapurin puolivuotiaan Amanda-noutajan. Senna on tustustunut Amandaan aikaisemmin, joten tapaaminen oli nytkin riemuisa. Tällä kertaa se oli Amanda, joka karkasi luoksemme. Edellisellä kerralla Senna oli karannut Tuomolta Amandan luo.
Karkaamisesti tulikin mieleni, että kuluneella viikolla Senna oli Tuomon kanssa aamulenkillä ollessaan kirvonnut jäniksen perään. Kumpikin oli hävinnyt silmistä salamannopeasti, mutta Senna tuli sentään muutaman minuutin kuluttua takaisin. Toscan kanssa oli sama juttu: jos et ehtinyt toppuuttamaan koiraa ennen kuin se lähti liikkeelle, ei enää mitään ollut tehtävissä. Kuulo on Sennallakin ikään kuin kiinnitetty jalan liikkeisiin: kun jalat irtoavat maasta, kuulo katoaa. Onneksi tälläkään kertaa ei mitään pahempaa tapahtunut. Pitää vaan itse olla skarppina ja ennättää huomata puput ja fasaanit ennen Sennaa.
Kello lähentelee jo kymmentä, kun tätä kirjoitan. Aamuaurinko ei enää paista keittiön mittariin, joka näyttää + 8,9 asteen lämpötilaa. Ehkä ennustus toteutuu ja tänään pääsemme sinne + 15 asteeseen, ainakin auringossa. Teimme Sennan kanssa 1,5 tunnin lenkin, minkä jälkeen Senna jäi vielä pihalle makailemaan. Ulkokoira mikä ulkokoira.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
AURINKO!!!
Ihanaa lauantaita ja vapaapäivää! Kaikkien ja erityisesti pienten eläinystävien kunniaksi julkaisen tänään lähinnä vain eläinkuvia, vaikka olen ottanut uusia kuvia myös kuluvan kevään hidastakin hitaammasta edistymisestä. Lunta on täällä etelässäkin vielä vaikka kuinka paljon, vaikka vappu on vain 10 päivän päässä.
Keväästä vielä sen verran, että tänään lämpömittari kipusi lukemiin + 8,3 astetta (varjon puolella). Aamupäivä oli vielä aivan pilvinen ja kolea, mutta nyt illansuussa alkoi aurinko vihdoin paistaa. Auringossa olí jo niin lämmin, että tarkenin sisävaatteissa haravoida Tuomon leikkaamat aronian oksat aidan ja pyörätien välistä.
Laitan tähän alkuun pari kuvaa villatakista, jonka sain viikko sitten valmiiksi. Lanka loppui aivan loppumetreillä kesken, mutta ystävien vinkkien avulla löytyi vielä edellisen kauden vaaleanharmata Rose Mohair -lankaa. Kuvassa oleva hakaneula on Tallinnan Karnalux-kaupan lahja käsityöläisille.
Sitten niitä eläinkuulumisia ja -kuvia:
Sennasta on tullut oikea ulkokoira. Se viihtyy tosi hyvin pihalla etenkin, kun siellä ei sada vettä. Sen turkki on kasvanut melkoiseksi ja sisällä meinaa olla ilmeisesti liian kuuma. Myös kisut ovat aktivoituneet ja etenkin Viiru tahtoo ulos joka päivä monta kertaa. Aamulla otankin sen kainaloon postinhakureissulle ja sitten se saa oleilla häkissä moneen otteeseen päivän aikana.
Tänä aamuna näimme Sennan kanssa Collien pennun, arviolta kolme- tai neljäkuisen. Se näytti ensin vähän vieraalta, kun sen turkki oli niin lyhytkarvainen. Harmittavasti pennun ulkoiluttaja ei halunnut kohdata meitä, jotka lähestyimme sivusuunnalta, vaan pinkoi vauhdilla karkuun. Pentu oli aivan kuin Senna pienenä, vain muutama kuukausi sitten.
Keväästä vielä sen verran, että tänään lämpömittari kipusi lukemiin + 8,3 astetta (varjon puolella). Aamupäivä oli vielä aivan pilvinen ja kolea, mutta nyt illansuussa alkoi aurinko vihdoin paistaa. Auringossa olí jo niin lämmin, että tarkenin sisävaatteissa haravoida Tuomon leikkaamat aronian oksat aidan ja pyörätien välistä.
Laitan tähän alkuun pari kuvaa villatakista, jonka sain viikko sitten valmiiksi. Lanka loppui aivan loppumetreillä kesken, mutta ystävien vinkkien avulla löytyi vielä edellisen kauden vaaleanharmata Rose Mohair -lankaa. Kuvassa oleva hakaneula on Tallinnan Karnalux-kaupan lahja käsityöläisille.
Sennasta on tullut oikea ulkokoira. Se viihtyy tosi hyvin pihalla etenkin, kun siellä ei sada vettä. Sen turkki on kasvanut melkoiseksi ja sisällä meinaa olla ilmeisesti liian kuuma. Myös kisut ovat aktivoituneet ja etenkin Viiru tahtoo ulos joka päivä monta kertaa. Aamulla otankin sen kainaloon postinhakureissulle ja sitten se saa oleilla häkissä moneen otteeseen päivän aikana.
Tänä aamuna näimme Sennan kanssa Collien pennun, arviolta kolme- tai neljäkuisen. Se näytti ensin vähän vieraalta, kun sen turkki oli niin lyhytkarvainen. Harmittavasti pennun ulkoiluttaja ei halunnut kohdata meitä, jotka lähestyimme sivusuunnalta, vaan pinkoi vauhdilla karkuun. Pentu oli aivan kuin Senna pienenä, vain muutama kuukausi sitten.
 |
| Senna löysi harjan |
 |
| Tässä levähdetään lenkillä |
 |
| Kisujen lelu... helppo nakki Sennalle! |
 |
| Kyllä koira keksii nopean ratkaisun. |
 |
| Näin Senna vahtii pihalle tulijoita. |
 |
| Kissat pulman edessä. |
 |
| Viiru rohkeana tyttönä kokeilee |
 |
| Kitikin on vähän kiinnostunut uudesta lelusta |
 |
| Tässä putsataan Viirun hampaita |
 |
| Kiti sylikissana |
 |
| Viirulla on näköalapaikka kodinhoitohuoneessa |
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Kevätkuulumisia
Jopas taas on aika vierähtänyt sitten viime kirjoittelun. Olen monta juttua kyllä mielessäni kirjoitellut, mm. silloin, kun Sennan kanssa kävelin ennen pääsiäistä kantohankia pitkin keräämässä pajunoksia paikoista, joissa muut eivät olleet käyneet repimässä oksia. Oli upea tunne, melkein kuin olisin kävellyt vetten päällä.
Nyt voisi kyllä olettaa kevään jo oikeasti alkaneen, ja onhan se, vaikka ei ihan odotetulla tavalla. Edelleen on melkoisen kylmä, vaikka tänään onkin pitkästä aikaa vähän lämpöisempää, peräti 9,3 astetta juuri nyt keittiön mittarissa eli varjossa. Käväisin äsken, noin tunti sitten, ulkona varaston portailla istuskelemassa vähän aikaa, ja edelleen poskipäissä tuntuu auringon säteiden kosketus.
Sennakin on parhaillaan pihalla, ja ihan yksin. Makoilee varjossa patiolla keväästä nauttien, vaikka se ei yleensä viihdy yksin ulkona ollenkaan. Sennasta on tullut jo iso tyttö ja ensimmäinen juoksuaika vetelee viimeisiään. Pari viikkoa sitten huomasin yhden sohvatyynyistä olevan hiukan veren tahrima ja ihmettelin kovasti mistä tahrat tyynyyn olivat tulleet. En ollut huomannut Sennasta mitään vuotaneen ja muutenkin siinä vaiheessa vielä luulin, ettei meidän hieno koiramme edes nouse sohvalle ollenkaan... Viime lauantain Laura ilmoitti meille Berliiniin, että nyt Senna vuotaa, ja etenkin viime päivinä on tullut selvääkin selvemmäksi, että Senna nukkuu päivisin sohvalla. Yöksi se tulee edelleen meidän makkariin ja painuu sängyn päädyn alle, minne se ei oikeastaan edes mahtusi.
Pääsiäisen vietimme siis Berliinissa Helenan ja Karin kanssa. He olivat siellä viime vuonna helteisen pääsiäisen aikoihin ja odotukset sään suhteen olivat nytkin tosi korkealla. Foreca kyllä varoitti meitä Berliinin koleasta kelistä, mutta en halunnut uskoa huonoja ennusteita vaan toivoin koko ajan, että sää yllättäen muuttuisi ennustettua paremmaksi. Ei muuttunut. Taivas oli tosi harmaa, kun saavuimme Tegelin kentälle, mutta ei onneksi sentään satanut. Sen sijaan tuuli oli melko voimakas ja lämpöä oli vain vaivaiset kuusi astetta. Vaihtarimme (2004 - 2005) Hannah tuli meitä poikaystävänsä kanssa vastaan ja auttoi hankkimaan meille viiden päivän liput julkisiin kulkuvälineisiin. Liput maksoivat noin 33 euroa kahdelta hengeltä ja niillä sai matkustaa niin paljon kuin suinkin ehti.
Ja kyllähän me ehdittiin. Koska oli niin kylmä, joinakin öinä jopa pakkasta, ulkona ei voinut istuskella, vaan kävelimme kilometritolkulla joka päivä ja välillä hyppäsimme U- tai S-Bahniin vaihtaaksemme maisemia sekä lepuuttaaksemme jalkojamme ja lämmitelläksemme. Lunta ei Berliinissä ollut maassa, mutta sitäkin satoi lauantai-iltana. Keli oli suurin piirtein yhtä kylmää, kuin Suomessakin, mutta se tuntui pahemmalta, koska odotukset olivat erilaiset ja minullakin oli vain ohut kevättakki, joka piti kyllä tuulen, mutta ei yhtään lämmittänyt. Onneksi olin sen verran uskonut Forecaa, että olin ottanut äidiltä saamani laamankarvaisen villatakin mukaani. Sen ja oman vararavintokerrokseni avulla säilyin sentään joten kuten paleltumatta.
Tutkailimme tavanomaisimmat turistikohteet Brandenburgin portilta Aleksanderplazin maisemiin, mutta tutustuimme myös tavallisempaan Berliiniin. Lauantai oli sitten Helenan ja minun shoppailupäivä, ja miehet menivät tutustumaan tekniikan museoon. Hannah oli opastanut meidät Kurfürstendammille, ja kyllähän sieltä kauppoja löytyi väsymykseen saakka. Googlesta löytyy niin paljon Berliinin kuvia, että tarvitseekohan minun omiani lisäilläkään...
Matka sujui kylmyyttä lukuun ottamatta oikein mukavasti. Laihtumaan en päässyt paljosta kävelystä huolimatta, sillä paikallinen ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Lentomatkatkin menivät sujuvasti, ja paluumatka taittui jopa nopeammin, kuin pari viikkoa sitten Rovaniemeltä tullessani.
Takaisin kotikuulumisiin: Sennan vasempaan silmään haitallinen ripsi on kasvanut ja poistettu jo kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä ripsenpoistoa tehtiin eläinlääkärillä, mutta minä nyppäsin viime viikolla ripsen pinsetin avulla pois omin käsin. Arvelin, ettei lääkärin tekemä silmän puudutus voi kovin paljoa vaikuttaa itse silmäluomeen, jossa ripsi kasvaa. Testasin asian itselläni, ja kun huomasin, ettei yhden ripsen irtirepäisy tee yhtään kipeää, tein saman Sennalle. Eikä Senna tosiaankaan ollut milläsikään toimenpiteestä, ei ainakaan pahoillaan. Aivan kun se olisi tajunnut asiayhteyden eli kun vähän aikaa "ropeloidaan", sen jälkeen silmää ei tarvitse siristellä. Tosin tällä kertaa ei tarvinnut edes edetä siristelyvaiheeseen, kun osasin ajan (5 viikkoa) perusteella ruveta tutkimaan silmää.
Taidan lähteä vielä ulkoilemaan, kun kerrankin aurinko paistaa. Lunta on vielä melko paljon, mutta se ei enää yhtään innosta. Toivottavasti lumesta päästään pian eroon ja maanpinta kuivahtaisi, jottei tarvitsisi Sennaa suihkuttaa jokaisen lenkin jälkeen. Tosin Sennan suihkuttaminenkin on ihan mukavaa hommaa, Senna kun on niin tavattoman kiltti ja yhteistyöhaluinen.
Nyt voisi kyllä olettaa kevään jo oikeasti alkaneen, ja onhan se, vaikka ei ihan odotetulla tavalla. Edelleen on melkoisen kylmä, vaikka tänään onkin pitkästä aikaa vähän lämpöisempää, peräti 9,3 astetta juuri nyt keittiön mittarissa eli varjossa. Käväisin äsken, noin tunti sitten, ulkona varaston portailla istuskelemassa vähän aikaa, ja edelleen poskipäissä tuntuu auringon säteiden kosketus.
Sennakin on parhaillaan pihalla, ja ihan yksin. Makoilee varjossa patiolla keväästä nauttien, vaikka se ei yleensä viihdy yksin ulkona ollenkaan. Sennasta on tullut jo iso tyttö ja ensimmäinen juoksuaika vetelee viimeisiään. Pari viikkoa sitten huomasin yhden sohvatyynyistä olevan hiukan veren tahrima ja ihmettelin kovasti mistä tahrat tyynyyn olivat tulleet. En ollut huomannut Sennasta mitään vuotaneen ja muutenkin siinä vaiheessa vielä luulin, ettei meidän hieno koiramme edes nouse sohvalle ollenkaan... Viime lauantain Laura ilmoitti meille Berliiniin, että nyt Senna vuotaa, ja etenkin viime päivinä on tullut selvääkin selvemmäksi, että Senna nukkuu päivisin sohvalla. Yöksi se tulee edelleen meidän makkariin ja painuu sängyn päädyn alle, minne se ei oikeastaan edes mahtusi.
Pääsiäisen vietimme siis Berliinissa Helenan ja Karin kanssa. He olivat siellä viime vuonna helteisen pääsiäisen aikoihin ja odotukset sään suhteen olivat nytkin tosi korkealla. Foreca kyllä varoitti meitä Berliinin koleasta kelistä, mutta en halunnut uskoa huonoja ennusteita vaan toivoin koko ajan, että sää yllättäen muuttuisi ennustettua paremmaksi. Ei muuttunut. Taivas oli tosi harmaa, kun saavuimme Tegelin kentälle, mutta ei onneksi sentään satanut. Sen sijaan tuuli oli melko voimakas ja lämpöä oli vain vaivaiset kuusi astetta. Vaihtarimme (2004 - 2005) Hannah tuli meitä poikaystävänsä kanssa vastaan ja auttoi hankkimaan meille viiden päivän liput julkisiin kulkuvälineisiin. Liput maksoivat noin 33 euroa kahdelta hengeltä ja niillä sai matkustaa niin paljon kuin suinkin ehti.
Ja kyllähän me ehdittiin. Koska oli niin kylmä, joinakin öinä jopa pakkasta, ulkona ei voinut istuskella, vaan kävelimme kilometritolkulla joka päivä ja välillä hyppäsimme U- tai S-Bahniin vaihtaaksemme maisemia sekä lepuuttaaksemme jalkojamme ja lämmitelläksemme. Lunta ei Berliinissä ollut maassa, mutta sitäkin satoi lauantai-iltana. Keli oli suurin piirtein yhtä kylmää, kuin Suomessakin, mutta se tuntui pahemmalta, koska odotukset olivat erilaiset ja minullakin oli vain ohut kevättakki, joka piti kyllä tuulen, mutta ei yhtään lämmittänyt. Onneksi olin sen verran uskonut Forecaa, että olin ottanut äidiltä saamani laamankarvaisen villatakin mukaani. Sen ja oman vararavintokerrokseni avulla säilyin sentään joten kuten paleltumatta.
Tutkailimme tavanomaisimmat turistikohteet Brandenburgin portilta Aleksanderplazin maisemiin, mutta tutustuimme myös tavallisempaan Berliiniin. Lauantai oli sitten Helenan ja minun shoppailupäivä, ja miehet menivät tutustumaan tekniikan museoon. Hannah oli opastanut meidät Kurfürstendammille, ja kyllähän sieltä kauppoja löytyi väsymykseen saakka. Googlesta löytyy niin paljon Berliinin kuvia, että tarvitseekohan minun omiani lisäilläkään...
Matka sujui kylmyyttä lukuun ottamatta oikein mukavasti. Laihtumaan en päässyt paljosta kävelystä huolimatta, sillä paikallinen ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Lentomatkatkin menivät sujuvasti, ja paluumatka taittui jopa nopeammin, kuin pari viikkoa sitten Rovaniemeltä tullessani.
Takaisin kotikuulumisiin: Sennan vasempaan silmään haitallinen ripsi on kasvanut ja poistettu jo kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä ripsenpoistoa tehtiin eläinlääkärillä, mutta minä nyppäsin viime viikolla ripsen pinsetin avulla pois omin käsin. Arvelin, ettei lääkärin tekemä silmän puudutus voi kovin paljoa vaikuttaa itse silmäluomeen, jossa ripsi kasvaa. Testasin asian itselläni, ja kun huomasin, ettei yhden ripsen irtirepäisy tee yhtään kipeää, tein saman Sennalle. Eikä Senna tosiaankaan ollut milläsikään toimenpiteestä, ei ainakaan pahoillaan. Aivan kun se olisi tajunnut asiayhteyden eli kun vähän aikaa "ropeloidaan", sen jälkeen silmää ei tarvitse siristellä. Tosin tällä kertaa ei tarvinnut edes edetä siristelyvaiheeseen, kun osasin ajan (5 viikkoa) perusteella ruveta tutkimaan silmää.
Taidan lähteä vielä ulkoilemaan, kun kerrankin aurinko paistaa. Lunta on vielä melko paljon, mutta se ei enää yhtään innosta. Toivottavasti lumesta päästään pian eroon ja maanpinta kuivahtaisi, jottei tarvitsisi Sennaa suihkuttaa jokaisen lenkin jälkeen. Tosin Sennan suihkuttaminenkin on ihan mukavaa hommaa, Senna kun on niin tavattoman kiltti ja yhteistyöhaluinen.
 |
| Näkymä hotellihuoneen ikkunasta |
 |
| Tuomo, Helena ja Kari hotellimme ulko-ovella |
 |
| U-Bahn kulki hotellimme edessä maan pinnalla |
 |
| Tierparkissa |
 |
| Pätkä Berliinin muuria |
 |
| Junan ikkunasta otettu kuva hauskasta talosta |
 |
| Brandenburgin portti |
 |
| Brandenburgin torilla oli säpinää |
 |
| Kaivan tämän nimen myöhemmin... |
 |
| Kukkiakin oli jo näkyvillä Tierparkissa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)