Syyskuun kuulumiset

Aika kuluu kuin siivillä, aina vaan nopeammin. On pitänyt kirjoitella eläinten kuulumisia, etenkin Sennan tietysti, mutta meinaa olla joka päivä niin paljon tekemistä, ettei aikaa kirjoittamiseen ja kuvienkäsittelyyn löydy. Laura kyseli tässä taannoin, miksi en kirjoita mitään Kitistä, hänen prinsessakissastaan. Niin, miksen? Pitäisihän Kitiäkin kehua, kun se on niin helppo tyttö, ei tee mitään pahojaan ja elää mielestäni aika vaatimatonta yläkerrankissan elämää. Taitaahan se onneksi yönsä viettää Lauran kainalossa, ja onpa tuo käväissyt meidänkin sängyssä kehräämässä, mutta ei ollenkaan siihen malliin, kuin ennen Sennan tuloa. Kitillä on hyvä itsesuojeluvaisto, ehkä liiankin hyvä. Vieraiden saapuessakin, se yleensä vetäytyy yläkertaan turvaan. Toscan aikaan se oppi ovikellon soidessa pakenemaan, olihan Toscan haukkuminen jo sinänsäkin pelottavaa ja ainakin selvä ilmoitus siitä, että jotain jännittävää ja ehkä arvaamatontakin on tapahtumassa. Kiti on tavallinen maatiainen, mutta sillä on suuret ja lautasenkokoiset silmät, joilla se katsoo.

Mutta nyt sitten taas Sennaan, joka täytti eilen 16 viikkoa ja painaakin jo 10 kiloa. Olemme nyt käyneet neljä kertaa harrastamassa tokoa, ja koulu jatkuu edelleen. Harjoitukset ovat aina sunnuntai-iltaisin ja niiden jälkeen on menty Monican pihalle "kaahottamaan." Niinä iltoina ei ole Sennaa tarvinnut enää ulkoiluttaa, eikä se ole jaksanut oikein syödäkään. Mutta ilmeisen hauskaa on telmiä siskojen ja veljien kanssa. Tänään käväisimme katsomassa myös Kiiwi-mammaa ja Sonjaa. Niistä kumpikaan ei kovasti innostunut silmissä vilisevistä "kolmosista" (Tiuhti, Evi ja Senna), mutta sietivät niitä kuitenkin.

Senna on edelleen hyvin sosiaalinen tapaus. Olemme ajelleet bussilla jo kolmesti ja käyneet kaupungilla kävelemässä. Senna on kerännyt ihailevia katseita, kehuja ja rapsutuksia aivan ventovierailta ihmisiltä. Yksi bussikuski avasi eilen aamulla päättärillä lähtöaikaa odotellessaan bussin ovet ja tuli ulos rapsuttelemaan Sennaa, kun satuimme tulemaan metsästä juuri pysäkin kohdalla. Tänä viikonloppuna Senna on ruvennut myös haukkumaan aidan ohi puistossa kulkevia. Yritämme saada sen unohtamaan moiset tavat ennen kuin se aikaa enemmälti haukuskella ihmisiä. Ovikellon sointi ei sitä kuitenkaan ole ainakaan vielä innostanut haukkumaan.

Viirulla on Sennalla menee jo pidempiä aikoja yhdessä hyvin ennen kuin meno yltyy liian rajuksi. Senna on jo selvästi Viirua isompi ja Viirusta Senna alkaa ilmeisesti muistuttaa jo oikeaa koiraa. Usein ne kulkevat kylki kyljessä, ja Senna ymmärtää välillä jo vähän lipoakin Viirua. Mutta, kun Senna alkaa huitoa tassulla tai näykkiä Viirua leikkiin kutsun merkiksi, Viiru ottaa ja hyppää johonkin ylös tai menee sohvan tai jonkin muun alle ja varustautuu huitomaan takaisin.

Sennasta tuli tässä välillä jo puolipystykorva, kun sen oikea korva nousi pystyyn. Laura tilasi Collien korva-ainetta ja nyt Sennan korvan sisäpintaa koristaa kunnon mällli, joka saa korvanlehden pysymään alhaalla eikä onneksi tunnu haittaavan Sennaa toisin kuin sinitarra, jota sitäkin kokeiltiin.

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut sitten edellisen kirjoituksen, mutta nytkään en jaksa enempiä kirjoitella. Laitan kuitenkin muutaman kuvan todisteeksi siitä, että meillä on jo aika iso tyttökoira.





Vasemmalta Elvis, Mila, Tiuhti, Evi, Aslan, Edi ja Senna

Puolipystykorva

Senna tänään

Uusia kokemuksia

On ollut taas oikein aktiivinen viikko. Sennan jalkavammasta taisimme sentään selvitä säikähdyksellä ja jonkinasteisella huolella. Viime tiistaina aamulla Senna ryntäsi Viirun perään ja ontui taas jonkin aikaa jalkaansa, mutta sen jälkeen olemme silmä tarkkana vahtineet noita kahta, etteivät ole enempiä spurtteja päässeet ottamaan. Nyt niillä muuten menee pidempiä aikoja yhdessä, ennen kuin homma menee liian villiksi. Viiru kulkee ja kiehnaa kylki Sennan kyljessä ja vaikuttaa siltä, että siitä on mukavaa, kun Senna on jo sitä isompi. Senna painoikin tämän aamun punnituksessa 7,7 kiloa, kun ikää oli kertynyt 13 viikkoa. Ja huomenna onkin synttärit, Senna on peräti kolme kuukautta nuori.

Torstaina kävin Sennan kanssa eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Puhuin lääkärille myös Sennan jalasta, ja lääkäri ottikin sen tarkempaan syyniin. Hän väänteli ja käänteli jalkaa, eikä löytänyt siitä mitään vikaa, mutta arveli sen venähtäneen. Sellaisen vamman pitäisi parantua täysin viikossa. Senna ei aristellut tutkimuksen aikana eikä ollut milläsikään jalan vääntelystä, mutta tutkimuksen jälkeen astui hiukan kevyemmin oikealla takatassulla. Nyt en kyllä enää huomaa mitään eroa takajalkojen käytössä, ja niitä on kyllä käytetty. Eläinlääkärissa sattui mukava juttu, kun yhden oven takaa ilmestyi eläinlääkärin 5-kuukautinen shetlanninlammaskoiran pentu, jota Senna pääsi vähän "nenuttelemaan". Eläinlääkärissä oli myös hyviä nameja, joita Senna massutti tutkimuspöydällä maaten samalla, kun minä jututin lääkäriä.

Parhaillaan hellalla porisevat rouskut ja työpöydällä kuivattelen kanttarelleja. Kävimme eilen illalla Tuomon kanssa kahdestaan keräämässä sieniä ja äsken kävin lähimetsässä Sennan kanssa täydentämässä saalista. Nyt Senna nukkuu tuulikaapissa portaiden alla sikeässä unessa eikä edes huomaa kissojen liikkeitä. Tänään on Sennalla ollut todella jännittävä päivä: aamulla menimme päätepysäkiltä bussin kyytiin. Bussikuski rapsutti Sennaa, ja muilta matkustajilta tuli hyväksyviä katseita ja mukavia kommentteja, vaikka vähän pelkäsin jonkun koirille allergisen astuvan kyytiin. Emme tosin matkustaneet pitkälle, koska bussi kiertää kotikylämme ympäri ja saimme jo sen aikana kyytiä muutaman kilometrin. Jäimme bussista lähimetsän toisella reunalla, joten Sennalla oli bussimatkan jälkeen mukava, palauttava lenkki tutussa maastossa. Bussikyyti oli kyllä vähän jännittävä kaikkine eriskummallisine äänineen ja heilumisineen. Senna astui pienen houkuttelun jälkeen omin jaloin sisälle bussiin, niin kuin se joutuu isona tyttönäkin tekemään. Jäin istumaan keskelle bussia paikkaan, jossa Senna saattoi istua jaloissani. Minulla oli sopivasti taskussa nameja, joilla sain palkittua Sennan joka kerta, kun se istahti. Kyllä se lopulta ymmärsikin, että vähemmän bussi heiluttaa pientä pentua, kun istuu. Onneksi bussin lattia oli karheaa mallia, eikä yhtään liukas. Ja onneksi kyseisessä kulkupelissä ei ollut sen kummempia portaita vaan matalalta lattialta noin 30-40 cm pudotus maahan, joten Senna tuli omin avuin myös ulos bussista.

Metsän jälkeen saavuimme Jaanan, Maken ja Nellin talolle. Make näytti olevan pihalle, joten menimme Sennan kanssa portille vilkuttelemaan. Kun Make pyysi meidät luokseen, päästin Sennan irti. Pihalta löytyikin sopivasti lelu edellisen koiravieraan jäljiltä, ja pian pihalle saapuivat myös Jaana ja Nelli, ja taas tuli rapsutuksia. Kävimme vielä ihaillemassa Jaanan ja Maken kasvihuonetta ja saimme mukaamme kotiinviemisiksi ihanan ja takuulla tuoreen kurkun.

Eilenkin oli aika jännittävä päivä, kun Senna pääsi tutustumaan Tuomon työpaikkaan. Sisälle meneminen tuntui jostain syystä vähän pelottavalta, vaikka portaita oli vähän ja ne olivat matalat ja leveät. Mutta sisällä ei enää yhtään pelottanut, vaikka eri puolelta saapui Sennalle ennestään tuntemattomia naisia sitä rapsuttelemaan. Senna vaikuttaa edelleen olevan hyvin sosiaalinen tapaus, mikä on tietysti mitä mainioin asia. Se on ikään kuin positiivinen kierre: kun uskaltaa ottaa vastaan rapsutuksia, niitä saa aina vaan enemmän ja enemmän.

Tänään tapahtui jotain ennenkuulumatonta ja -näkemätöntä: Senna hyppäsi sohvalle kerran ja vielä toisenkin, kun kannoin hänet eka kerran jälkeen pois. Kolmannelle kerralla Sennan puhti ei enää riittänyt sohvan päälle asti. Meidän koiran ei pitänyt oppia hyppäämään sohville ja tuoleille... Huomenna alkaa Sennan tottelevaisuuskoulu...

Senna 12 viikkoa nuori, poskessa punkki

Senna 12,5 viikkoa nuori

Senna 12,5 viikkoa edelleen

Senna sai uuden älypelin

Senna tänään 13-viikkoisena

Sennan ja Viirun kohtaaminen tänään

Kanttarellisaalis