Pennut kasvavat kovaa vauhtia

Oli pakko soittaa Monicalle ja kysyä kuulumiset. Sain kuulla, että kaikki on sujunut hyvin: Kiiwi on hyvä äiti ja päästää muutkin hoitajat kuin Monican lähelle pentuja. Ja pennut ovat kovia liikkumaan ja vaihtelevasti nälkäisiä tai unisia. Mitäpä sitä vastasyntyneenä paljon muutakaan tekee kuin syö ja nukkuu, kun ruoan saamiseksi joutuu sisarusten kanssa vähän kisaamaankin. Siinä sitä sitten tietenkin huomaamattaan myös kasvaa ja voimistuu. Pentujen silmät avautunevat kahden viikon ikään mennessä eli vielä ne eivät näe mitään, hajuaisti sen sijaan on sitäkin voimakkaampi.

Monica on laittanut sivuilleen uusia kuvia ja muutamia videonpätkiä, joista hyvin käy ilmi minkälaista on pienen koiranpennun elämä. Kannattaa katsoa, kuvat ja videot löytyvät vasemmasta reunasta kohdasta "Kuvagalleria" ja sieltä sitten valitaan E-pentuetta koskevaa materiaalia.

http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/

Täytyy tässä samalla kommentoida tuota säätilaakin, joka nyt sitten muuttui kovin kesäiseksi heti näin alkukesästä. Viime vuonnahan hellekausi alkoi vasta juhannuksen jälkeen. Kuka kaipaa tämmöistä hellettä? Ei ainakaan Kiiwi enkä minä. Nyt kun yöpakkaset eivät verota metsän marjasatoa tai muutakaan kasvustoa, sen tekee kuivuus. Ei ole yhtään kivaa, jos ei tule mustikkaa tai mansikkasatokin jää kovin pieneksi tai mansikat pienikokoisiksi. Omassa pihassammekin olemme joutuneet "rehuja" jo useaan kertaan kastelemaan, kun meinaavat tuossa paahteessa aivan läkähtyä. Tänään töistä palattuamme söimme jäätelöt takakuistilla ja auringossa istuessa tuntui, että iho palaa. Nyt odottelen illan viilenemistä, jotta pääsen kastelemaan ainakin kaikkein janoisimmat yksilöt.

Mutta vielä tuosta säästä, kun tuntuu siltä, että iltauutisten ennustajaltakin toivotaan aina vaan sitä lämpöä ja aurinkoa. Mitä tästä elämästä tulisi, jos vaan aina paistaisi ja olisi kuumaa? Harvassa kai ovat ne ihmiset, joilla oikeasti on aikaa, mahdollisuutta tai haluakaan ottaa aurinkoa kaiket päivät. Eihän mikään syötäväkään kasva, jos hellettä aina olisi. Kannattaisi toivoa välillä myös sadetta. Ihanteellisinta kai olisi, jos yöt sataisi ja päivät paistaisi, vai olisiko...

Eilen illalla kävin etsimässä elämäni ensimmäistä geokätköä Tuomon kanssa. Homma oli tehty helpoksi, koska Tuomolla oli ranteessaan vehje, johin oli syötetty koordinaatit karttapohjalle. Sen ja pyörien avulla pääsimme aivan lähelle kätköä ja haasteellisinta olikin itse kätkön löytäminen maastosta, koska kätkö oli niin taitavasti piilotettu. Hauska harrastus ja sopii myös koiran kanssa toteutettavaksi.