No niin, nyt on taas kerrytetty paljon uusia kokemuksia: ensimäistä kertaa elämässä pääsimme katsomaan alle kaksiviikkoa vanhoja koiranpentuja. Kyllä ne olivat vielä pieniä, vaikka painoa oli kertynyt kaikille jo runsaasti. Silmät olivat vielä lähes kaikilla kiinni, samoin korvat, joten ne eivät juurikaan häiriintyneet meidän vierailusta tai lukuista kameran salamanvälähdyksistä. Jotenkin ne muistuttivat hylkeenpoikasia.
Kun menimme Monican luo, kaikki isot koirat, Kiiwi mukaan lukien, olivat meitä pihalla vastassa. Kiiwin emo Ella pääsi Kiiwin ja meidän kanssa sisälle, mutta "lastenhuoneeseen" Ella-mummoa ei vielä päästetty. Pennut nukkuivat ainakin näennäisesti sikeästi pentulaatikossa, mutta kun Kiiwi astui laatikkoon, pennuista yksi toisensa jälkeen virkosi sen verran, että sai hilattua itsensä välipalalle. Vaikutti siltä, etteivät pennut olleet varsinaisesti nälkäisiä, koska jo melko nopeasti ne saivat imettyä itsensä ähkyyn ja nukahtelivat minne sattuu. Uni ei kuitenkaan ollut syvällistä, sillä pennut inisivät ja vaihtoivat asentoa yhtenään. Pennuilla näytti olevan tapana könytä toistensa päälle ja yli aivan estottomasti, mutta nukahtamisvaiheessa alimmaiseksi jääneellä taisi olla aina hiukan hankalaa.
Kiiwi oli itse rauhallisuus ja suhtautui meihin uteliaisiinkin suopeasti. Ja väsymättä se putsasi pentujensa pissat, kakat ja oksennukset, ja nuoli pentuja muutenkin. Kiiwin kieli oli vähän ruvella pentujensa toinen toistaan ärtsyimmistä eritteistä, mutta ei se antanut moisen haitata huolenpitoa.
Yksi pennuista, ainokainen blue merle -poika, oli saanut jo nimen - Elvis.
Yksi pennuista, ainokainen blue merle -poika, oli saanut jo nimen - Elvis.
Tässä pieni videonpätkä ja tuoreita kuvia alkuillan visiitiltä:
 |
| Iloinen Kiiwi |
 |
| Pennut välipalalla |
 |
| Valkokauluksiset sisarukset |
 |
| Kylki kyljessä |
 |
| Elvis |
 |
| Tämä voisi vaikka olla suosikkityttömme "Viirupää" |
Ihania!
VastaaPoistat. Päivi