Kiiwin vauvat

Ihan ensiksi: Onnea Ilkka!

No niin, nyt on taas kerrytetty paljon uusia kokemuksia: ensimäistä kertaa elämässä pääsimme katsomaan alle kaksiviikkoa vanhoja koiranpentuja. Kyllä ne olivat vielä pieniä, vaikka painoa oli kertynyt kaikille jo runsaasti. Silmät olivat vielä lähes kaikilla kiinni, samoin korvat, joten ne eivät juurikaan häiriintyneet meidän vierailusta tai lukuista kameran salamanvälähdyksistä. Jotenkin ne muistuttivat hylkeenpoikasia.

Kun menimme Monican luo, kaikki isot koirat, Kiiwi mukaan lukien, olivat meitä pihalla vastassa. Kiiwin emo Ella pääsi Kiiwin ja meidän kanssa sisälle, mutta "lastenhuoneeseen" Ella-mummoa ei vielä päästetty. Pennut nukkuivat ainakin näennäisesti sikeästi pentulaatikossa, mutta kun Kiiwi astui laatikkoon, pennuista yksi toisensa jälkeen virkosi sen verran, että sai hilattua itsensä välipalalle. Vaikutti siltä, etteivät pennut olleet varsinaisesti nälkäisiä, koska jo melko nopeasti ne saivat imettyä itsensä ähkyyn ja nukahtelivat minne sattuu. Uni ei kuitenkaan ollut syvällistä, sillä pennut inisivät ja vaihtoivat asentoa yhtenään. Pennuilla näytti olevan tapana könytä toistensa päälle ja yli aivan estottomasti, mutta nukahtamisvaiheessa alimmaiseksi jääneellä taisi olla aina hiukan hankalaa.

Kiiwi oli itse rauhallisuus ja suhtautui meihin uteliaisiinkin suopeasti. Ja väsymättä se putsasi pentujensa pissat, kakat ja oksennukset, ja nuoli pentuja muutenkin. Kiiwin kieli oli vähän ruvella pentujensa toinen toistaan ärtsyimmistä eritteistä, mutta ei se antanut moisen haitata huolenpitoa.

Yksi pennuista, ainokainen blue merle -poika, oli saanut jo nimen - Elvis.

 Tässä pieni videonpätkä ja tuoreita kuvia alkuillan visiitiltä:

 

Iloinen Kiiwi

 



Pennut välipalalla

 



Valkokauluksiset sisarukset

  


Kylki kyljessä

 


Elvis

Tämä voisi vaikka olla suosikkityttömme "Viirupää"

 

+11,3 astetta viileää

Eipä uskoisi, että vasta muutama päivä sitten täällä tuskissamme hikoiltiin ja helteen loppumista toivottiin. Parhaillaan ulkonsa sataa vettä oikein kunnolla, mikä on tietysti puutarhuriminän näkökulmasta oikein toivottavaa. Ja mikä parasta, selvisimme töistä kotiin kuivina vielä puoli kuuden aikaankin, koska sade alkoi vasta myöhemmin. Mutta meinaa olla vähän vilpoista, koska pidin kissojen takia ikkunaa auki melko kauan. Kylmä ilma hiipi ikkunasta sisään kuin varkain ja asettui meidän lattianrajaan kylmentämään minun paljaita varpaitani.

Ohessa tuore kuva (ennen sadetta) meidän kisuista häkissään.

Joku eilen illalla meidän pihalla pyörinyt paparazzi onnistui nappaamaan muutaman kuvan, joita nyt sitten kommenteissaaan ilmeisesti kaipaili. Kaikkia ei onneksi ole pakko julkaista, mutta tässä pari.

Viime aikoina olen ollut onnekas ja saanut useita kukkasia, joita arvostan kovasti. Kiitokset teille kaikille niitä antaneille, tunnistatte varmaankin omanne!

Sadetta saatiin, mutta vain vähän

Eipä tullut siten kuitenkaan sunnuntaina ukkosta, vaikka sitä kovasti odottelin. Näin kyllä tummien pilvien kerääntyvän itäiselle taivaalle, kiipesin jopa tikapuita pitkin parin metrin korkeuteen niitä kuvaamaan, mutta pilvet eivät koskaan saavuttaneet meidän kylää vaan menivät vierestä. Jyrinääkin kuului ja näinpä yhden salamankin, mutta siis kaukana meistä eli kunnon ukkonen jäi kokematta ja kuvaamatta.

Ehkä kannattaa olla tyytyväinen, ettei mikään rajuilma sattunut kohdalle, saimmehan kuitenkin viilenevän ja sadetta tuovan sään lopulta sunnuntai illan ja maanantain välisenä yönä, samat luonnonilmiöt, jotka muualla tulivat vasta kunnon ukkosten jälkeen. Lämpötila laski lopulta lähes silmissä reilut 10 astetta, ja esim. tällä hetkellä ulkona on vaivaiset 13,2 astetta lämmintä. Ja silmissä pimenee eli tummahkot pilvet ovat saartaneet meidät ja ehkä kohta taas sataa, vaikka alkuillasta aurinkokin vähän kurkisteli pilvien välistä.

Perustimme tänään aurinkoiseen aikaan pienen yrttimaan, johon Laura kylvi minttua ja istutti basilikaa sekä ruohosipulia. Muita meille sopivia yrttejä tai siemeniä ei kaupassa enää ollut. Minttupussin kyljessä olevan ohjeen mukaan siemenet olisi pitänyt kylvää sisällä ruukkuihin jo huhtikuussa. Olemme siis vähän myöhässä, mutta eikös se ole parempi kuin ettemme olisi tänäänkään niitä kylväneet...

Laitan ikään kuin todisteeksi hellejakson päättäneestä vesisateesta oheisen kuvan, jonka Tuomo otti pyynnöstäni eilen aamulla. Vaivaiset 9 mm vettä sitten lopulta saatiin mikäli on uskomista uutta hienoa mittariamme. Mutta hyvä niinkin, eipä ole tarvinnut kahteen iltaan kastella pihamaan kasvatteja.

Tähän loppuun pieni mainos tulevasta: Saimme kutsun Monicalta mennä perjantaina katsomaan Kiiwiä ja pentuja. Sitten on blogissa koirien kuvia!

Ukkosta odotellessa

Olin neljän maissa yhteydessä Ruovedelle, jossa ukkosti parhaillaan. Siellä oli satanut myös isokokoisia rakeita. Tänään saapuvista ukkosista on varoiteltu jo monta päivää, ja näyttää siltä, että ennustajat ovat olleet oikeassa: Mikkelissä tulvii ukkossateiden takia ja Laukaassa salama on syttyttänyt rakennuksia palamaan. Parhaillaan viitostiellä tulee vettä kuulemma kuin aisaa. Ruovedellä lämpötila laski ukkosen myötä 12 astetta.

Meillä täällä etelässä ei ole ukkosesta vielä tietoakaan, vaan päivä on ollut vähintään yhtä helteinen ja aurinkoinen kuin edeltäjänsäkin. Tätä kirjoittaessa pilviä on alkanut pikkuhiljaa kertyä sinisen taivaan peitoksi, mutta lämpöasteita on kuitenkin varjossakin vielä lähes 30.

Kuten jo monta päivää, me toivomme edelleen kovasti sadetta, mutta ei kovaa sellaista. Kävin poikeuksellisesti kastelemassa kasteltavat jo hyvissä ajoin, jotta ukkosen mukanaan tuoma vesi imeytyisi maahan ja kasvien käyttöön mahdollisimman tehokkaasti. Meidän piha viettää kadulle, joten on suuri vaara, että vesi valuu kivikovaa ja rutikuivaa maanpintaa pitkin suoraan sadevesiviemäriin, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. Viritimme toiveikkaina vähäiset ja pienet ämpärimme räystäiden ääreen, mutta jos vettä tulee kunnolla, astiat täyttyvät hetkessä ja suurin osa vedestä virtaa niiden ohi. Ostimme eilisellä shoppailureissulla uuden sadevesimittarin, joten toivottavasti voin huomenna sitä katsottuani ilmoittaa jonkinlaisesta kertymästä.

Huh hellettä

Alkuviikolla olimme työporukalla kaksi päivää tyhyilemässä. Maanantai oli onneksi lämpötilaltaan kohtuullinen, koska silloin meillä oli erilaista aktiviteettia ulkona. Ei satanut eikä ollut liian kuumaa, joten säätä ei ainakaan voinut syyttää, jos oma joukkue ei kilpailuissa voittajaksi selviytynyt. Tiistaina sitten alkoi helle, jota on jatkunut tänne asti. Ohessa lämpötila takakuistiltamme iltapäivän aikaan, mittari oli varjon puolella.

+33 astetta

Tämä viikko olisi ollut ihanteellinen mattojen pyykkäämiseen. Jostain syystä sellainen ei tullut mieleeni ennen kuin torstai-iltana, kun huomasin naapureiden ryhtyneen tuumasta toimeen. Heillä on käytössään painepesuri, mutta meillä pitää käyttää normaalia vesijohdossa olevaa painetta ja lihasvoimaa. Loppuviikko töissä oli niin hektistä, etten vinkin saatuanikaan jaksanut kuitenkaan alkaa mattoja pyykkäämään. Mutta tänään ryhdistäydyin, ja onneksi varastosta löytyi vielä viimekesäistä mäntysuopaa sen verran, että sain pestyä kodinhoitohuoneen maton. Samalla sain ikään kuin huomaamatta vähän otettua aurinkoa, makoilu auringossa kun ei ole oikein minun juttuni. Jotkut meidänkin pihalla kuitenkin jaksavat olla paikoillaan auringon kärventäessä ihoa.

Hellepäivän harrastuksia

Tänään onkin kenties viimeinen lämmin ja kuiva päivä tämän hellejakson aikana, sillä ukkosten on ennustettu tulevan ja ilman niiden myötä viilenevän. Olisi kyllä ihanaa, jos saisimme vähän sadetta, kun nurmikkokin on jo aivan keltainen ja muutkin kasvit veden tarpeessa. Joka ilta olen kastellut kukkivat kukat ja koristepensaat, mutta marjapensaat, pensasaidan, nurmikon ja puut olen jättänyt oman onnensa nojaan. Kunpa ukkoskuurot ja sateet olisivat kuitenkin kohtuullisia, eikä kuten Norjassa tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että luonto näyttää voimansa vuosi vuodelta selvemmin.

Laitan tähän vielä pari kuvaa meidän akrobaattinuorukaisesta, joka halusi taiteilla aivan mamman kukkapenkin vieressä. Huonostihan siinä sitten kävi lähimmille yrteille, kun Ville lopulta rojahti suoraan niiden päälle.



Pennut kasvavat kovaa vauhtia

Oli pakko soittaa Monicalle ja kysyä kuulumiset. Sain kuulla, että kaikki on sujunut hyvin: Kiiwi on hyvä äiti ja päästää muutkin hoitajat kuin Monican lähelle pentuja. Ja pennut ovat kovia liikkumaan ja vaihtelevasti nälkäisiä tai unisia. Mitäpä sitä vastasyntyneenä paljon muutakaan tekee kuin syö ja nukkuu, kun ruoan saamiseksi joutuu sisarusten kanssa vähän kisaamaankin. Siinä sitä sitten tietenkin huomaamattaan myös kasvaa ja voimistuu. Pentujen silmät avautunevat kahden viikon ikään mennessä eli vielä ne eivät näe mitään, hajuaisti sen sijaan on sitäkin voimakkaampi.

Monica on laittanut sivuilleen uusia kuvia ja muutamia videonpätkiä, joista hyvin käy ilmi minkälaista on pienen koiranpennun elämä. Kannattaa katsoa, kuvat ja videot löytyvät vasemmasta reunasta kohdasta "Kuvagalleria" ja sieltä sitten valitaan E-pentuetta koskevaa materiaalia.

http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/

Täytyy tässä samalla kommentoida tuota säätilaakin, joka nyt sitten muuttui kovin kesäiseksi heti näin alkukesästä. Viime vuonnahan hellekausi alkoi vasta juhannuksen jälkeen. Kuka kaipaa tämmöistä hellettä? Ei ainakaan Kiiwi enkä minä. Nyt kun yöpakkaset eivät verota metsän marjasatoa tai muutakaan kasvustoa, sen tekee kuivuus. Ei ole yhtään kivaa, jos ei tule mustikkaa tai mansikkasatokin jää kovin pieneksi tai mansikat pienikokoisiksi. Omassa pihassammekin olemme joutuneet "rehuja" jo useaan kertaan kastelemaan, kun meinaavat tuossa paahteessa aivan läkähtyä. Tänään töistä palattuamme söimme jäätelöt takakuistilla ja auringossa istuessa tuntui, että iho palaa. Nyt odottelen illan viilenemistä, jotta pääsen kastelemaan ainakin kaikkein janoisimmat yksilöt.

Mutta vielä tuosta säästä, kun tuntuu siltä, että iltauutisten ennustajaltakin toivotaan aina vaan sitä lämpöä ja aurinkoa. Mitä tästä elämästä tulisi, jos vaan aina paistaisi ja olisi kuumaa? Harvassa kai ovat ne ihmiset, joilla oikeasti on aikaa, mahdollisuutta tai haluakaan ottaa aurinkoa kaiket päivät. Eihän mikään syötäväkään kasva, jos hellettä aina olisi. Kannattaisi toivoa välillä myös sadetta. Ihanteellisinta kai olisi, jos yöt sataisi ja päivät paistaisi, vai olisiko...

Eilen illalla kävin etsimässä elämäni ensimmäistä geokätköä Tuomon kanssa. Homma oli tehty helpoksi, koska Tuomolla oli ranteessaan vehje, johin oli syötetty koordinaatit karttapohjalle. Sen ja pyörien avulla pääsimme aivan lähelle kätköä ja haasteellisinta olikin itse kätkön löytäminen maastosta, koska kätkö oli niin taitavasti piilotettu. Hauska harrastus ja sopii myös koiran kanssa toteutettavaksi.

Iloisia perheuutisia!

Tuossa jokunen aika taaksepäin vihjaisin, että meille odotetaan syntyväksi collien pentua. Ja nyt se on tapahtunut. Kiiwin pennut syntyivät tänään koulujen päättäjäispäivän kunniaksi: neljä tyttöä ja kolme poikaa! Yksi bluemerle ja kuusi tricolouria. En vielä tiedä kumpaa sukupuolta ainokainen bluemerle on. Me olemme ensisijaisesti toivoneet tyttöpentua ja se toive toteutunee. Todennnäköisesti meille tulee siis tricolourtyttö.

Kiiwi näyttää alla olevassa kuvassa vähän uupuneelta, ihmekös tuo moisen urakan jälkeen. Kiitos Monicalle pentujen auttamisesta maailmaan sekä ensimmäisistä pentukuvista!

Tänäänhän on myös puolustusvoiman lippujuhlan päivä, joten meidän koiraneidin synttäripäivänä tullaan Suomessa aina liputtamaan.

Tuore emo pentueineen (kuva by Monica Hansten)

Kiiwin seitsemän pentua yhteispotretissa (kuva by Monica Hansten)

Helatorstaina

Hyvää helatorstaita!

Upeaa, että keskellä viikkoa on ylimääräinen vapaapäivä. Jotenkin nyt tuntuu, että se tuli tosi tarpeeseen. Eikä sen ihanuutta yhtään vähennä, että yhden työpäivän jälkeen on sitten oikea viikonloppu edessä. Eilinen tuntui jo perjantailta ja taas huomenna toivottavasti tuntuu perjantailta, tai vaikka ei tuntuisikaan, on kuitenkin oikeasti perjantai. Soitin Katillekin eilen kysyäkseni Kiiwin vointia, kun kuvittelin, että mahdollinen synnytysviikonloppu on alkanut. Kiiwi voi edelleen paksusti eli synnytys ei ole käynnistynyt, niin kuin ei vielä pitänytkään.

Kävin poimimassa kuvan kielot tuosta tontin nurkalta ja vuorenkilven kukinnon keinun vierestä. Ensin keräsin kielot ja asettelin ne pieneen maljakkoon. Sitten päätin hakea seuraksi punaisia kukkia ja valitsin vuorenkilvet, kun ei oikein muuta sopivaa omalta pihalta löytynyt. Kun toin vuorenkilven kukinnon sisälle, irtaantui siitä välittömästi kymmenkunta muurahaista, jotka kirposivat pöydän pinnalla kaikki eri suuntiin. Apua! Eihän siinä sitten auttanut, kun toimittaa jokainen nopsajalka yksittäin pihalle. Onneksi on postilaatikkoon tupsahtanut noita sopivankokoisia mainoslehtisiä, joille löytyi kerrankin järkevää käyttöä.

Laitoin vielä uudemman kuvan noista meidän sireeneistä, joissa ihan oikeasti kasvaa joinakin vuosina kolmenvärisiä sireeneitä vaikka vain kahta väriä on istutettu: valkoista ja tummaa lilaa. Joinakin vuosina, kuten nyt, joukossa kasvaa myös vaalean lilan värisiä kukintoja ja joinakin vuosina valkoiset ovat puuttuneet kokonaan ja pensaissa on kukkinut vain tummaa ja vaaleaa lilaa. Ihmeellistä! Kuvassa etuoikealla on kappale meidän kiinankatajaa, joka paleltui jo toissatalvena, mutta jota ei voitu kaataa viime keväänä, kun sen sisältä kuului linnunpoikasten piipitystä. Tänä keväänä on ollut hiljaista, mutta emme ole vielä saaneet aikaiseksi puunkaatoa.

Tänään söimme myöhäisen lounaan takakuistilla, jonka siivosimme porukalla alkuviikosta. Vähän oli viileähköä, kun länsituuli puhalsi juuri sopivasti pöydän ääreen. Lämpötila on silti + 22,2 astetta varjossa. Sain myös takapihan unkarinsireeneistä muutamia kukkia maljakkoon, kun Tuomon piti katkaista yksi vuorimäntyjen kasvua haitannut oksa. Unkarinsireenit kukkivat vaalean liiloina ja kukinnot ovat hiukan pienemmät, kuin noissa etupihan tricoloureissa. Isommat oksat laitoin ulos maljakoihin, mutta pienemmistä kukinnon osista taiteilin Lauran huoneeseen pienen kimpun. Kimppu tosin on edelleen  tässä ruokapöydällä odottamassa kyytiä yläkertaan.