Aikamoisen voimaannuttava näky tuossa kuvassa. Ja harvinainen, kun vedenpinta on noin tyyni, taivas ja vesi melkein samanväriset. Harvinainen myös siksi, ettei tuota maisemaa pääse kovin usein katselemaan.
Tänä pidennettynä toukokuun viikonloppuna alkoi vihdoin tuntua kesäiseltä. Hämeessäkin alkoi jo vihertää, mutta parin päivän poissaolon aikana kotipihassa oli tapahtunut oikein silminnähtävä muutos kesäisempään: norjanangervo ja isotuomipihlaja olivat alkaneet kukkia, ja kaikki vihreys on lisääntynyt huomattavasti.
Tuntuu ja näyttää hyvältä, ja ulkona liikkuessa melkein normaalilta, kun korona luonnon ihmeitä katsellessa hetkeksi unohtuu. Eikä niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, sillä joka tapauksessa tunnen olevani
etätyöskentelijänä etuoikeutettu.
Käsittelin aamulla huomisaamun kokousta varten työpaikallamme tehtyä etätyökyselyä. Vastausten mukaan melkein kaikki pitävät etätyömahdollisuutta hyvänä, ja lähes 80 % haluaisi jatkossakin tehdä etänä vähintään kaksi päivää viikossa. Uskon, että tästä pandemia-ajasta poikii jonkinlainen uusi normaali, tai useita.
Valkovuokot kukkivat vielä, samoin mustikat. Aamulenkillä näin mustikankukinnoissa pörräävän mehiläisenkin, joten toivoa mustikkasadosta on. Kunpa nyt vaan päivät pysyisivät lämpiminä, eikä tulisi yöpakkasia. Ja sitten vielä sopivasti aurinkoa ja vettä taivaalta. Paljon on minulla toivomuksia pelkästään jo säänkin suhteen... Mutta tunnen myös suurta kiitollisuutta, kun monet asiat tuntuvat olevan nyt hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti