Kesäntuntua

Aikamoisen voimaannuttava näky tuossa kuvassa. Ja harvinainen, kun vedenpinta on noin tyyni, taivas ja vesi melkein samanväriset. Harvinainen myös siksi, ettei tuota maisemaa pääse kovin usein katselemaan.

Tänä pidennettynä toukokuun viikonloppuna alkoi vihdoin tuntua kesäiseltä. Hämeessäkin alkoi jo vihertää, mutta parin päivän poissaolon aikana kotipihassa oli tapahtunut oikein silminnähtävä muutos kesäisempään: norjanangervo ja isotuomipihlaja olivat alkaneet kukkia, ja kaikki vihreys on lisääntynyt huomattavasti.

Tuntuu ja näyttää hyvältä, ja ulkona liikkuessa melkein normaalilta, kun korona luonnon ihmeitä katsellessa hetkeksi unohtuu. Eikä niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, sillä joka tapauksessa tunnen olevani 
etätyöskentelijänä etuoikeutettu.

Käsittelin aamulla huomisaamun kokousta varten työpaikallamme tehtyä etätyökyselyä. Vastausten mukaan melkein kaikki pitävät etätyömahdollisuutta hyvänä, ja lähes 80 % haluaisi jatkossakin tehdä etänä vähintään kaksi päivää viikossa. Uskon, että tästä pandemia-ajasta poikii jonkinlainen uusi normaali, tai useita.

Valkovuokot kukkivat vielä, samoin mustikat. Aamulenkillä näin mustikankukinnoissa pörräävän mehiläisenkin, joten toivoa mustikkasadosta on. Kunpa nyt vaan päivät pysyisivät lämpiminä, eikä tulisi yöpakkasia. Ja sitten vielä sopivasti aurinkoa ja vettä taivaalta. Paljon on minulla toivomuksia pelkästään jo säänkin suhteen... Mutta tunnen myös suurta kiitollisuutta, kun monet asiat tuntuvat olevan nyt hyvin.

Kaikin puolin outo alkuvuosi

Helmililjat tänään 

Turha minun on päivitellä taas tätä piiit-käää kirjoittamisen taukoa, niin se vaan on aika kulunut muissa hommissa. Sitten viime kirjoittamisen olen paitsi vanhentunut, myös lihonut ja tullut mummuksi. Pientä kremppaa on siellä ja täällä, ja ihmeellisiä sekä ikäviäkin asioita on tapahtunut. Päätin kuitenkin, että tästä lähtien kirjoitan pääasiassa mukavista tapahtumista ja asioista, joita voi sitten vielä vanhempana mummuna lukea ihaniin muistoihin vaipuen.

Tämänpäiväinen otsikko ei varsinaisesti viittaa mukaviin asioihin. Eikä tämä parhaillaan vallitseva Korona-pandemia mikään positiivinen asia tietenkään olekaan, mutta siihen liittyy itseni kannalta erittäin mukava etätyömahdollisuus. Tätä kirjoittaessani en ole yli kahteen kuukauteen käynyt työpaikallani. Toisaalta tunnen olevani aina töissä, koska pöydällä tai sohvalla auki oleva läppäri ja aina mukana kulkeva kännykkä mahdollistavat työntekemisen ympäri vuorokauden. Mutta en ole rasittunut enkä ikävystynyt. En todellakaan vielä ainakaan tunne etätyöapatiaa. Parasta tässä on itseni kannalta se, kun ei tarvitse laittautua... tosin muut ehkä ovat eri mieltä ;) Ja aikataulut ovat väljempiä, kun ei tarvitse ehättää juniin. Ruoanlaitto vähän kyllästyttää ja terveelliset työpaikkaruokalan tarjoamat lounassalaatit ovat jääneet pois ruokavaliosta. Ja tätä jatkuu vielä koko kesän!

Korona pelotti ensin, nyt ei enää niin paljoa. Noudatamme nykyisiä etätyösuosituksia ja välttelemme muita paitsi läheisiä ihmisiä. Kaupassa käymme ja kävinpä viime viikolla hammaslääkärissäkin... onhan niitä muitakin sairauksia ja vaivoja kuin koronan aiheuttamat. Mediassa on tästä muistuteltu ja terveysviranomaiset ovat huolissaan, kun ihmiset eivät enää koronan pelossa uskalla hakeutua lääkäriin perussairauksiensa kanssa. Mutta ymmärrän koronapelonkin, pöpö kun tuntuu olevan vaikutuksiltaan niin arvaamaton ja helposti tarttuva. 

Mennyt talvi oli lumen suhteen lähes olematon eli outo sekin. Kaksi kertaa taisimme ehättää poikasten kanssa pulkkamäkeen, kun menimme aamulla varhain ennen kuin lumet ehtivät sulaa. Ja tämä toukokuu on ollut niin kylmä ja kolea, mutta toivo lämpimämmästä säästä elää päivä päivältä suurempana. Tänään näytti lupaavalta, tosin lämpöä oli parhaimmillaankin vain 11 astetta. Mutta lakanat kuivuivat nopeasti puolipilvisessä ja tuulisessa säässä. Sekin tässä ajassa on mukavaa, kun voi pitää työpäivän aikana pieniä taukoja ja esim. levittää pyykit kuivumaan. Näin kaikki kotityöt eivät jää iltaan.