Salamat singahtelivat aamupimeällä taivaalla, kun nostin
kytkintä tänään klo 04.35. Juuri autoa peruuttaessani ihmettelin, välähtivätkö
auton takavalot, mutta noustessani vielä autosta kuulin jyrinän ja tiesin
ukkosen tekevän tuloaan.
Laura raahasi itsensä ja 23-kiloisen matkalaukkunsa
autoon ja pääsimme ukkosen alta pakoon kohti etelän auringonnousua. Muita
liikkujia ei juuri tiellä ollut, joten astuimme lentoaseman aulaan klo 05.09,
vain yhdeksän minuutti myöhässä sovitusta. Kaksi nuorta miestä istui jo
penkillä odottelemassa Lauraa. Kun Laura sai laukkunsa jätettyä
palvelutiskille, hyvästelin hänet ja nuoret miehet. Uusi työpäiväni oli alkava
klo 05.40. Enpä muista siihen aikaan ennen töihin menneenikään.
Puolisen vuotta on tainnut vierähtää edellisestä
julkaisustani. Vuodenaika on siis vaihtunut jo pariinkin kertaan, koska tällä
viikolla on selvästi syksy alkanut. Vielä sunnuntaina vietimme
tuplasynttäreitämme ihanassa kesäsäässä. En tiedä miksi en ole kirjoittanut,
vaikka se on lempipuuhaani. Vai olisiko käynyt niin, että tekstien
suunnitteleminen onkin sitä hauskinta mukavaa, koska siihen minulla on joka päivä
aikaa.
Onkin oikeastaan sääli, että Sennan kanssa lenkkeillessä suurin osa
matkasta kuluu mieleni vaeltaessa jossain murhamysteerimaailmassa, enkä välttämättä
havaitse luontoa ja nykyhetkeä. Toisaalta, monella lenkillä etsin nyt sadekauden
alettua sieniä ja keskityn kovinkin siihen mitä ympärillä on ja tapahtuu. Metsä
ainakin on ”täynnä” kanttarellinkeltaisia koivunlehtiä, mikä saa minut
kumartelemaan toistuvasti ja turhaan. Suotakoon minulle moinen mielikuvituksen hullutus,
nykyhetkellä on varmasti omat aikansa minunkin elämässä.
Olemme siis taas pääasiassa kahden Tuomon kanssa, jos
eläimiä ei lasketa. Laura singahti yläkerrasta vaihteeksi ranskalaisen koulun penkille,
Marseillen lähelle Aix en Provence -nimiseen kaupunkiin, missä ilman lämpötilat
ovat edelleen hellelukemissa. Kivat hänelle, minulle helle riittää tältä
kesältä. Olen hikoillut enemmän kuin koskaan, mutta väitän, ettei se johdu
keski-ikäisyydestäni vaan siitä, että on yksinkertaisesti ollut niin kuumaa.
Olen kesäaikana käynyt myös kuntosalilla melko säännöllisesti. Pyöräily salille
saa tai ainakin sai kesäkelillä hien pintaan, eikä se haihtunut kuntoillessa
minnekään. Ruokatottumukset sen sijaan repsahtivat, mutta niihin tulee nyt
muutos. No, onneksi vain kaksi kiloa tuli takaisin… kaiketi, ainakin viime
punnituksessa siltä näytti.
Jatkoin kuntosalisopimusta vuodella ja ilmoittauduin
pilateksen jatkokurssille paikalliseen opistoon. Harkitsin heikkona hetkenäni myös
saksan ja jopa venäjän opintoja, mutta sitten päätin olla itselleni armollinen
ja annoin luvan käyttää kieliopinnoilta säästyvän ajan johonkin nautinnollisempaan
tai ihan vain kivaan tekemiseen kuten käsitöihin. Peruin eilen kahden kirjakerhon
jäsenyyden, koska en meinaa millään muistaa perua kirjoja, joita en halua.
Aikamoinen temppu sekin minulta, mutta jätin sentään vielä yhden jäsenyyden,
kaiken varalta. Muutosta kuitenkin pukkaa.
Kesä oli kaikkien aikojen aktiivisin, varsinaisesti en
ehtinyt lomailla ”omaan tahtiin” juuri ollenkaan, koska loman lopussa, kotona
ollessa, piti vielä pestä matot ja vuodevaatteet, kerätä marjoja ja keitellä
niistä mehuja. Mutta ei se mitään, tuskin olisin kuitenkaan jaksanut vain
löhöillä, olemisesta puhumattakaan. Suurin ilo helteistä olikin apu pyykinkuivatukseen.
Tuomo viritti upean, reilun 10 metriä pitkän pyykkinarun, joka ulottuu talon
takaa tikapuista varaston kuistille. Kyllä siinä kelpaa lakanoita ja peittoja
kuivatella, kuin ryysyrannassa konsaan. Nautin suunnattomasti, kun saan ripustaa
lakanat suorina kuivumaan, talvikuukaudet niitä joutuu taas taittelemaan monin
kerroin saunan oskareille.
Kesälomalla tuli pinnisteltyä myös kelikylvyssä, kun
hollantilaiset ystävämme vierailivat luonamme viisi päivää. Se antoi jonkinlaista
motivaatiota saksan opintoihin, mutta kuten todettu, mukavuudenhalu voitti. Ja
tarvitseeko sitä niin täydellisesti osata vieraita kieliä, pääasia että tulee
toimeen. Ystäviemme kanssa vaikeinta oli aluksi ymmärtää englannin erilaista
korostusta, saksan kielessä se ei niin haitannut. Olen joka tapauksessa ylpeä
meistä ja sillä mennään seuraavaan tapaamiseen. Tai sitten opiskelen omin päin…
Kuluneen puoli vuotta olen roikkunut Facebookissa, mikä on
varmaankin yksi syy blogin päivittämisen vähyyteen. Nyt ajattelin kuitenkin
jättää se vähemmälle ja keskittyä tänne enemmän sanoja, mutta vähemmän
vuorovaikutusta edellyttävään toimintaan. Toivottavasti joku vielä piipahtaa
täällä katsomassa, vaikka olen niin monena päivänä tuottanut pettymyksen.
Etelä-Ranskasta tuli lyhyt viesti: – Asunto saatu. Siitä
voinemme päätellä, että kaikki on varmaankin kunnossa. Melkein kuulen korvissani
kolinaa yläkerran portaissa, mutta sitä emme nyt sitten kuule neljään
kuukauteen paitsi, jos eläimet päättävät juoksennella ylä- ja alakerran väliä.
Viritimme eilen Skypen ja odotan innolla, että saan yhteyden Ranskaan
näköpuhelimella.
Tänään on ollut ukkosellinen päivä. Paitsi aamulla, ukkonen
mellasti myös kotiin tullessa ja äsken, kun yritimme lähteä Sennan kanssa
metsään sieniä etsimään. Heti portille päästyämme kuulimme jyrinää, joka muutti
suunnitelmamme välittömästi. Samaan aikaan näimme Sennan kaverin Jedin
lähestyvän. Jedi on kymmenkuinen Collien pentu, Sennaa jo selvästi isompi komea
trikkipoika. Koirat ehtivät kirmata vain hetken ennen kuin taivaan hanat
aukenivat.
Tervetuloa syksy ja uudet elämäntavat, kyllä vaihtelu virkistää!
