Christmas 2013 is almost over / hyvää joulunjälkeistä elämää

No snow at all in southern Finland as you can see below. But for the first time in my life I am not sad about the lack of snow. (Christmas is Christmas anyway).

 

Senna is quite cute, isn't she? In this picture she can hardly wait to open her lovely smelling presents. She got a huge "bone" and some kind of dog toy, which we bought in Tallinn.

Joulu alkaa nyt sitten taas kerran olla ohi. Nopeasti se taas meni kuten kaikki aika nykyisin. Aattoa vietimme omassa perhepiirissä täällä kotona perinteisin menoin eli saunoen ja jouluruokia syöden. Tietysti saimme kaikki myös lahjoja, kilttejä kun olemme olleet.  Eilen sitten suunnistimme Hämeeseen, missä mummu oli loihtinut meille ihanat jouluherkut. Päivä ei tuntunut olenkaan valkenevan, mutta muuten oli hyvä keli ajella.

Kunnon joulu tästäkin tuli, vaikka säänhaltija ei meille lunta antanutkaan. Miten kätevää, kun takakuistin pöytää on voinut pitää jääkaapin  mahtihyllynä ulkolämpötilan ollessa suotuisat 4-5 astetta. Ei yhtään harmita, vaikka joulusta ei tullutkaan valkeaa.

Tänään on sitten ollut joululoman tähän saakka laiskin päivä. Olen lukenut Liza Marklundin  kirjaa, ihan vähän aloitellut Ilkan huoneen siivousta, käynyt Sennan kanssa lenkillä valoisaan aikaan, katsonut Sennan sukulaisia telkkarista eli Lassie-elokuvan sekä lämmitellyt ja syönyt jouluruokia. Haluaisin vielä lukea kirjaa ja neuloa ns. junasukkia vauvoille. Katsotaan nyt mitä ehdin ja viitsin, iltahan on vielä nuori.

Joulukuusemme on paras ja kaunein ikinä, vaikka olenkin läheinen kehumaan. Tuomo osti sen ja Laura koristeli. Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan muistoksi tästä joulusta.

Our garden 26.12.2013

 

Senna with her new toy

 

My mum made this... yam

 

Our prettiest christmas tree ever

Tired Senna

No snow in Tavastia either

 

The darkest day of a year, året´s mörkaste dag, talvipäivän seisaus

No niin, vuoden pimein päivä on tänään, vai olisiko se vain lyhin?

Tätä olen odottanut, sillä nyt alkaa päivä kohta pidentyä, ja kun tammikuulle päästään, alkaa jonkinlainen mielen kevät. Kuvittelen nimittäin vuoden ikään kuin ympyrän kehänä, joka alkaa ylhäältä kello 12:sta, kiertää vastapäivään ja päättyy taas lähtöpisteeseensä. Nyt ollaan lähellä tuota ylintä taitekohtaa, ja pimenemisen loppuminen, jos mikä, ilahduttaa.

Tänään alkoi loma, mikä niin ikään ilahduttaa, vaikka pää olikin heti herätessä kipeä. Koko syksy on ollut melkoista haipakkaa sekä töissä että kotona, ja joulu pääsi taas kerran yllättämään. Tuntuu kuin koko elämä etenisi deadlinesta toiseen, koko ajan pitää ehättää tekemään jotain. Moni on sanonut, että minun pitäisi joskus vain olla, mutta minusta tuntuu, ettei sellaiseen ole aikaa. Ja toisaalta joutenolo tuntuu suorastaan ajan tuhlaukselta. Minä olen jouten sitten, kun illalla veto loppuu ja simahdan vaikka sohvalle, joskus jo hyvinkin aikaisin.

Eilen illalla siivottiin viimeisillä voimillamme ja tänä aamuna käytiin kaupassa ja torilla. Joulu saakin pian tulla sillä melkein kaikki on valmiina. No, täytyy myöntää, että joulumme rakentuu varsin kohtuullisin voimainponnistuksin ja lahjahankinnoin. Maanantaina käyn aamutorilta ostamassa kalaa ja rosollitarpeet, imelletyn perunalaatikon laitan tekeytymään sitten illansuussa.

Alakuvassa on todiste eilisillan ahkeroinnista. Kuten voitte arvata, aineen häviämättömyyden lain mukaan pöydällä normaalisti lojuva tavarapaljous on siirtynyt toiseen paikkaan entistä tiiviimpänä. Mutta sitä paikkaa ei näytetä kellekään.

Onneksi olkoon Tuomolle, joka viettää tänään nimikkopäiväänsä! Niin, kyseessähän on myös Tuomon päivä...