On Saturday / lauantain kuulumisia

I started to make hearts by knitting; this is the first one. These could be nice christmas decorations, maybe... Yesterday I bought new yarn, I'm going to knit an Angervo-jacket, (black). I have been very busy this morning, I visited the gym and did some cleaning. Soon I'll go to town to do shopping (just for food), and in the afternoon I'll probably start knitting the jacket or continue making those hearts.

 

Jopas alkoi taas aamu mukavasti, kun jaksoin vääntäytyä salille. Sain Laurankin kaverikseni. Ihan oikeasti se on aika hirveää hommaa, mutta sen voisi olettaa myös vaikuttavan johonkin, koska se on selkeästi mukavuusalueen ulkopuolista toimintaa. Ja hikikin tuli taas.

 

Kuten tuossa edellä jo kerroinkin, sorruin taas eilen ostamaan uusia lankoja. Mieli tekisi myös tehdä noita sydämiä, toinen toistaan kauniimpia tietenkin, jos vain taidot ja kärsivällisyys riittävät. Mutta tuollaisen perusmallin sain kuin sainkin tehtyä ja jonkinlaisia täyteaineitakin löytyi kotinurkista. Niitähän itse asiassa menin eilen ostamaan, kun kotona oleva täyteaine on vähän muhkuraista. Kaupassa ei sellaista kuitenkaan ollut, mutta mallinuken päällä oli oheinen Angervo-jakku, joka innosti minut taas lankaostoksiin. Kuvittelen jakun uuden itseni päällä eli sitten joskus 25 kilon päästä. Siihen mennessä jakkukin varmasti valmistuu! Hoh-hoijaa!

 

Minusta tuntuu, että meidän digitaalinen vaaka on jotenkin jumittunut kilojen kohdalla, vain satoja grammoja osoittavat numerot vaihtelevat! Tätä on jatkunut siis jo puoli vuotta. Vai voinko tosiaan syödä kaiken sen ylimääräisen minkä nyt kuntoilemalla kulutan? - No joo, kyllä varmaan! Jotenkin etenkin iltaisin iskee kamala ruoan mieliteko ja sitten sitä ajattelee, että voin varmasti syödä tän ja tuon, kun olen nii-iin paljon liikuntaa harrastanut. Tosiasiassa en ehkä kuitenkaan ole niin paljon onnistunut kaloreita polttamaan, kuin miltä on tuntunut. Huomasin salilla lämmitellessäni, että kaloreita kuluu tosi nihkeässä tahdissa muuhun tahtiin (esim. pulssi, jalkojen ja käsien heiluttelu, kehon lämpötilan kohoaminen) verrattuna. Sitten suuhun pantaessa, kalorien määrä on helposti, siis aivan huomaamatta, aivan mahtavissa lukemissa. Ihmeellistä!

 

Täytynee tässä ruveta jatkamaan hommia. Laitan kuvia uudesta kuntosalista sekä eilen löytämästäni mehiläisten maapesästä. Ai niin, ainakaan kaikki siilit eivät ole vielä menneet talviunille. Eilen illalla yksi iso köntys kömpi paikalle heti kohta kupin vietyäni.

 

 

Nest of bees

 



Last lingonberries and the first snow / Viimeiset puolukat ja ensilumi

In English later...

Terveisiä Hämeestä, jossa vierailin pari päivää vanhempieni luona. Keskiviikkona käväisin etsimässä puolukoita, koska marjankeruuviettini ei oikein päässyt kesällä tyydyttymään. Ajelin metsätietä, mutta auton ikkunasta en nähnyt missään yhtään punaista. Lopulta oli pakko pysähtyä, kun arvelin muuten koko iltapäivän kuluvan turhaan etsimiseen. Löysin kuin löysinkin vielä punaisia marjoja, mutta kerättäviä oli tosi niukasti, koska suurin osa vähäisistä puolukoista oli joko ylikypsiä, maahanpudonneita tai yllätys-yllätys, raakoja. Kolme tuntia ja kolme litraa oli lopullinen saalis, siis todella niukka.

Kaiholla muistelin aikaa seitsemän vuotta sitten, kun vaari oli juuri toipumassa keuhkosyöpäleikkauksesta. Ennen sairastumistaan ja operaatiota hän oli ehtinyt katsastaa sopivan paikan, jonne ei kukaan muu ollut vielä elokuullakaan ehtinyt.  Paikka oli varsinainen puolukka-apaja, ja puolessa tunnissa sain poimurilla haalittua ämpärin täyteen. Tällä kertaa kolmen litran kerääminenkin oli tosi tuskallista, mitä ei yhtään vähentänyt kamala Siperian tuuli ja useat pienet lumikuurot. Normaalioloissa minulla olisi ollut kallioilla kiipeillessä ja suon silmäkkeitä vältellessä hiki, mutta nyt ei ollut. En kuitenkaan palellutkaan.

Isä kysyi, olenko laihtunut. Se tuntui tosi mukavalta, vaikka en olekaan yhtään keventynyt. Tunnen kuitenkin olevani kiinteytynyt, joten ehkä osa läskistä on muuttunut lihakseksi, mitä tietenkin toivon, kun olen itseäni jo muutaman kerran rääkännyt kuntosalilla. Viimeksi tänä aamuna. Olin salilla jo ennen puolta kahdeksaa ja sitä ennen olin käynyt aamukävelyllä pilkkopimeässä metsässä Sennan kanssa. Heräilinkin jo viiden jälkeen, mutta pysyttelin sängyssä kuuteen saakka. Olen kai tullut jo siihen ikään, ettei aamulla nukuta. Tai sitten alitajuisesti haluan ottaa lomapäivistä kaiken irti.

Siilimme ovat ilmeisesti vetäytyneet talviunille. Ainakaan ruokakupille ei ole ollut iltaisin tunkua ja aamulla kupissa on vielä ruokaa. Tosin joku kupilla on käynyt, koska osa ruoasta on kadonnut. Täytyy tässä viikonlopun aikana oikein tehotarkkailla kupilla kävijöitä. Riistakamera olisi kiva... Naapurin kissoja ei ole tarkoitus elättää, joten tarjoilut tältä vuodelta loppuvat nyt, jos ei siilejä enää näy.

Siilien myötä sireeniemme juuresta hävisi myös koko kesän ulkona "hoidossa"olleet kliivia ja marraskuun kaktus, kun Tuomo muisti siirtää kukat sisälle paleltumasta. Edellinen on kehittänyt kolme komeaa kukkavartta (kuva tuossa myöhemmin) ja kaktuskin on nuppuja täynnä. Olen saanut tuon kliivian vuonna 1981 silloiselta vuokraemännältäni. Koskaan sisällä se ei ole kukkinut, mutta ulkona nyt jo toista tai kolmatta kertaa. Ulkona se ei ole enempää kesiä ollutkaan. Ulkohoito ja harvahko kastelu tuntuvat sopivan hyvin ainakin noille kahdelle.

En muista olenko tässä foorumissa kehuskellut kännykällä ottamieni kuvien siirtymistä automaatisesti SkyDriveen, jossa ne ovat niin ikään automaattisesti sopivasti pienennettyinä mm. tähän blogiin liitettäviksi.

Elokuussa kohta Anna-Maijan synttäreiden ja siskojen kanssa tehdyn laivaristeilyn jälkeen tämä mainio palvelu lakkasi toimimasta. Toimimattomuus ei tietenkään johdu synttäreistä eikä risteilystä, vaan ehkä siitä, että SkyDriven minulle varattu tuli täyteen. Tämä on paras naisenlogiikalla syntynyt arvaus. Mitään tietoa ei ole mistään tullut, mutta hommaa ei pääse oikein korjaamaan, kun en muista salasanoja, jotka Tuomo kai minulle antoi. En kuulemma silloin maaliskuussa osoittanut mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan... Mitä vielä, minähän otin kännykän ja SkyDriven ja kuvien siirtämisen heti käyttööni! Salasanoja ei tarvinnut missään vaiheessa ja kaikki 5 kk nautin suuresti tuosta hienosta toimivuudesta ja laittelin kuvia tänne blogiinkin. Nyt kuvien lisääminen on vaikeutunut eli palautunut entiselle tasolle, kun kuvat pitää ensin purkaa tietokoneelle ja sitten vielä pienentää niin, että ne paremmin mahtuisivat tänne blogiin. Harmillisen tuskallista ja hidasta hommaa, varsinkin kun pääsi kokemaan helpompaa tapaa.

Puolukankeruureissulla näin pajon mustikoita, mikä kyllä vähän kirpaisi mieltä: niin paljon jäi tänäkin vuonna mustikoita metsiin. Voi miksi en ehtinyt niitä poimimaan ajoissa??? Ensi kesänä pitää skarpata, ainakin Häme on täynnä toinen toistaan upeampia metsäteitä, joiden varsilla on mustikkaisia metsiä vaikka kuinka paljon.

Tänään käyn kirjastossa ja kaupassa. Sitten siivoan ns. leivontalaatikkoni ja neulon sydämiä. Palaan näihin askareisiin vielä myöhemmin tässä blogissa. Upeaa, että minulla on tämmöinen ikioma lomapäivä, jonka voin käyttää juuri niin kuin haluan.




Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

 

 



Kliivia (Clivia miniata)

The autumn is arriving / Syksy saapuu

It has been quite warm until now, I started wearing my coat this morning, last week I didn't need it. Hedgehogs are still dining in our garden, but time for their winter sleep is getting near. Tuomo and Laura made two winter nests for them, hopefully they like their new nests. Next week it's possible that we get some snow in Lappland. How awful!

 

I also started to exercise: yoga (for fat people), pilates and gym, so I'm exercising four times a week plus walking with Senna. Maybe it is too much...


Niin se on taas vuosi edennyt pimeämälle puolelle. Poikkeuksellisen pitkään jatkunut lämmin sää on kyllä lievittänyt tuskaa niin, ettei tässä ole kunnnolla ehtinyt ymmärtääkään ajankulua. Siilien seurannan myötä iltojen pimenemisen on kyllä hyvin havainnut. Nyt ruoka pitää viedä jo puoli kahdeksalta, jos meinaa jotain olohuoneen ikkunasta edes hetken nähdä. Tänään oli uusi ennätys, kun tuplakupilla oli yhtä aikaa neljä siiliä syömässä. Ensimmäinen kipitti juoksujalkaa paikalle heti, kun olin kupin pihalle vienyt. Siileistä on ollut hupia myös vieraillemme.

Niin kuin tuossa alussa kehuskelin, olen aloittanut hurjan liikuntakuurin. Luulen tuntevani, kuinka aineenvaihduntani on kiihtynyt ja viikonloppuisin aamullisten kuntosaliharkkojen jälkeen hikeä tuntuu piisaavan koko päiväksi. Vai onko se merkki alkavista viihdevuosista? Paino ei ole pudonnut kuin muutaman sata grammaa, mutta ehkä olen hiukan kiinteytynyt, ainakin toivon niin. Luulisihan moisen rehkimisen jossain tuntuvan muuallakin kuin kipuna akillesjänteessä. Sain tänään lähetteen magneettikuvaukseen, jotta saadaan selvyys jalkavaivoista, jotka ovat alkaneet jo ennen kuntoilua.

Tämä mennyt kesä oli tosi upea, monin tavoin. Kaunista ja lämmintä säätä oli riittävästi ja monia mukavia ihmisiä tavattiin. Tuli harrastettua kesäteatteria, marjojen ja sienien poimintaa, vaikka enemmän olisi ehkä pitänyt. Mustikka-aika pääsi jotenkin livahtamaan liian äkkiä ohi ja puolukoita en edes nähnyt. Tyrnien keruu Hämeessä jää kokonaan väliin, kun linnut ehtivät ensin. Suolasienet kerättiin yhdellä käyntikerralla, mutta suppilovahveroita pitää vielä etsiä ennen lumentuloa.

Tuomo osti meille tänään uuden apulaisen, robotti-imurin. Itse ahkeruus koko kone, mukisematta siivoaa sängynalusenkin. En olisi koskaan arvannut sellaista tarvitsevani, mutta jo ensimmäisen illan jälkeen voin sanoa, että puhtaanpaa jälkeä tulee kuin perinteisellä imurilla. Ja vähemmällä vaivalla. Kiitokset Päivi-serkulle hyvästä vinkistä! Kitikin oli todella kiinnostunut eivätkä toisetkaan eläimet paheksuneet uutta perheenjäsentä. Paljaan jalan alla lattia tuntuu aivan erilaiselta robotin jäljiltä.

 

This is going to be the winter nest of our hedgehogs