Hedgehogs eating cat food / kissanruoka maistuu

Today we bought a new cup for our hedgehogs. The food seems to be very tasty. Before eating small hedgehogs were fighting together (pushing each other away)... maybe they were so hungry.

Kun vilkaisin ikkunasta ulos seitsemän aikoihin, näin meidän pikkuisten siilien siellä jo odottelevan ruokaa ja puskevan toisiaan kiukkuisina. Niinpä vein ruoan niille aikaisemmin kuin muina iltoina. Ostimme siileille oikein tuplakupin, jotta mahtuisivat paremmin yhtä aikaa syömään. Kolmea siiliä enempää emme ole vielä kupilla yhtä aikaa nähneet.

Today I found the thirth apple / kolmas omena!

This year we have got three apples, how awesome! Birds have already tasted them, so we can´t do anything with them. No jam or juice this year, but fortunately we have some left form last year.

Keräilin tässä tyhyilyn virkistämänä ja illan iloksi punaisia viinimarjoja kaksi ja puoli tuntia: jotenkin tosi rentouttavaa puuhaa. Siinä ajassa ehti mietiskellä kaikenlaisia, mm. muistella keiden kaikkien syntymäpäivät olen taas unohtanut. Myöhästyneet onnittelut Astalle Joensuuhun ja Marjukalle Varkauteen! Minusta on tullut tosi huonomuistinen, mitä pahoittelen kovasti.

Tänään katselin aamulla seinäkalenteria, jossa näkyy vain numeroita, ja mietin kenenkähän syntymäpäivä on tässä aivan lähiaikoina. Mitään ei tullut siinä vaiheessa mieleeni, mutta Tuomo tuossa juuri muisteli, että huomenna on Jorman synttärit. Niin, että onnittelut myös Jormalle, jos en satu huomenna muistamaan!

Marjapuskien ympärillä parhaita yksilötä etsiessäni, löysin myös kuluvan kesän kolmannen omenan, joka olikin jo pudonnut maahan. Valkea Kuulas, jonka parhaan puolen olen kääntänyt kameralle. Toinen puoli on lintujen nokkima. Mahtaakohan tuo ollakaan meidän puusta, kun on noin iso ja Valkeaksi Kuulaaksi kovin myöhässä? Niin tai näin, kolmesta linnun maistelemasta omenasta ei ole mihinkään, mutta kuten todettu, pieni omenasato on helpotus.

Jo ennen iltakahdeksaa meidän reippain pikkusiili ilmestyi puskista ruokaa etsimään. Kisujen kuivapapanat eivät olleet vielä likoamassa, joten vein siilille kisujen pussiruokaa. Eipä aikaakaan, kun kupille ilmestyi myös toinen, vielä pienempi siili. Kuppi tyhjeni vauhdilla ja sittemmin vein ulos myös liotetut papanat, joita parhaillaankin popsii joku siileistä. Siilit ovat kyllä tosi ihania.

Kiti pissailee edelleen Ilkan huoneen lattialle mielummin kuin hiekkalaatikkoon... voi huokaus sentään. Mutta nyt taidan ruveta rentoutumaan Brad Pittin seurassa...

August / elokuu

It has been a great summer so far... and it still is. So much to do and see, no time at all to write in a blog. Today has been a warm and sunny day, 22 degrees in shade. I picked redcurrants for many hours in our garden, and at the moment I am making juice out of them.

Kiti is a little bit stressed (we think), Viiru and Senna are ok. We have new pets in our garden, hedgehogs. They eat the same food as Kiti and Viiru, every night at 8.00 - 9.00 pm. A few times one of them has already been waiting when we have brought the cup out for them. Every night it takes only a few minutes before they come to eat.

Jääköhän tämä kirjoitus tämän kuukauden ainoaksi? Siltä varalta oheinen otsikointi. Aika on rientänyt taas ennätysmäisellä nopeudella ja tapahtumaa on ollut niin paljon, ettei aikaa tai voimia kirjoittamiseen ole jäänyt. Katsoin juuri edellisen päivitykseni, eikä tilanne tainnut olla silloin yhtään parempi bloggaamista ajatellen.

Kesä on ollut kertakaikkiaan upea, niin sääolosuhteiden kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Tietysti on ollut pieniä kylmiä ja sateisia jaksoja esim. juuri Itä-Suomessa vierailun aikana, ja toisaalta myös kuivuus on pihaamme koetellut, mutta kokonaisuutta tarkastellen hyvä ja sopivasti vaihteleva sää on ollut vallitseva. Kesään on mahtunut paljon iloisia tapahtumia ja tapaamisia, mutta myös huolta ja lähes murhettakin. Jälkimmäisistäkin on toistaiseksi vielä jotenkin selvitty.

Tämän kuukauden alussa vietimme Anna-Maijan viisikymppisiä Turussa ja juhlaa jatkettiin "sisko-risteilyn" merkeissä Tukholmaan uudella Grace-laivalla. Hieno sää, hyvä ruoka ja mitä mainioin seura tekivät risteilystä nautinnollisen, vaikka varsinainen Tukholma jäikin tällä kertaa kokematta ja näkemättä. Sain parahiksi juhla-aikaan flunssan, kuten viime vuonnakin elokuussa, vaikka tällä kertaa en edes pyöräillyt. Onneksi on keksitty flunssaoireita helpottavia lääkkeitä!

Kiti kärsii kaiketi jonkinlaisesta stressistä ja on pissaillut koko kesän pääasiassa Ilkan huoneen lattialle, joskus jopa oikeaankin paikkaan eli hiekkalaatikkoon. Ostimme hienoa ja hajutonta kissanhiekkaa perinteisten pellettien rinnalle eli kisuilla on oikein varaa valita, mutta sekään ei tunnu oikein innostavan Kitiä. Sitten se on mourunnut ja tahtonut sinnikkäästi ulos. Se on myös selvästi laihtunutkin (toisin kuin eräät). Virtsa- ja verikokeissa ei ilmennyt mitään kuten ei myöskään ultraäänessä tai röntgenissä, joten jäljelle jäi vain henkinen vaiva, jota nyt sitten on kolme päivää hoidettu lääkkein (Triptyl). Kiti on nyt lääkittynä enimmäkseen nukkunut yläkerrassa, äsken se tosin vääntäytyi alakertaan pissalle... Ilkan huoneeseen ja lattialle. Toivottavasti lääkitys alkaisi pikkuhiljaa tehota.

Kissat voivat kuulemma stressaantua muutoksista yms., mutta meillä ei mielestäni ole mikään muuttunut mitä nyt vähän olen saanut tavaraa huushollissa vähemmäksi kierrätyskeskukseen sitä kantamalla. Tuskin Kiti on kuitenkaan mitään edes huomanneet, kun kukaan muukaan ei ole. Ikkunoitakaan en ole (vieläkään) pessyt... Eli vaikea on keksiä syytä Kitin stressireaktioon, jos se nyt sitä on.

Uusia lemmikkejäkin olemme saaneet tai saaneet ne entistä paremmin näkyville. Siilejähän meidän pihassamme on aina vilahdellut, mutta nyt heinäkuisten iltauutisten innoittamina rupesimme niitä ruokkimaan kissanruoalla. Ennen iltahämärää viemme kupillisen ruokaa ja joskus siili on ollut jo sitä odottamassa. Joka tapauksessa ensimmäinen siili ilmestyy syömään muutamassa minuutissa kupin viemisen jälkeen. Parhaimmillaan samalla kupilla yhtä aikaa on aterioinut kolme pikkuista siiliä. Eilen illalla ruokailemassa oli yksi iso siili ja kaksi pikkuista, joista toisen iso siili tökki kuonollaan pois. Onko siilillä muuten kuono?

"Our" hedgehogs (photo by Laura)

Huomenna menen työkavereiden kanssa tyhyilemään Kanta-Hämeeseen, oikein yöksi. Säänhaltija taitaa olla suopea vielä ainakin alkuviikosta, mikä tietysti osaltaan auttaa tyhyilypäivän järjestelyissä. Tänään oli kertakaikkisen kesäinen päivä. Koko viikonloppu meni nopeasti, varsinkin kun Tuomon vanhemmat ja Ilkka kävivät meitä tervehtimässä. 

Olen kyselijöille ja muillekin kertoillut, että tänä vuonna meille ei tule yhtään omenaa tai että meille tulee 1 omena...

Nyt voin kertoa, että viimeisin ennuste on parantunut peräti 100 %:lla eli Tuomon aamullisen havainnoinnin mukaan meille tuleekin tai on siis jo tullut kokonaista kaksi omenaa! Mervi jo kyselikin, mitä aion yhdestä omenasta tehdä... muuttaako omenamäärän tuplaantuminen mitään??? Onneksi on vielä viimevuotista hilloa jäljellä. Oikeasti olen helpottunut, kun ei ole runsasta omenasatoa meillä tänä vuonna. Äidin ja isän puutarhasta saamme hyviä syöntimenoita sen minkä tarvitsemme, ja talven aikana saamme varmaankin tuhottua viimevuotiset hillot.

Tänään keräilin punaisia viinimajoja, jotka eivät ota loppuakseen. Tämä oli jo kolmas kerta, kun niitä keräilin ja mehuiksi keittelin. Otin juuri mehumaijan pois päältä ja huomenna pistän mehut pakkaseen.

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Hämeessä ja niin teemme myös ensi viikoloppuna. Sitten kai alkaa syksy ja sienien keruuaika. Yritän jossain välissä myös bloggailla ja julkaista kuvia aikaansaannoksistani.