Lokakuu, lokakuu

 

Päivät lyhenevät, viimeiset kanttarellit kurottavat maasta,

syksyn väriloisto vähenee ja lopulta katoaa.

 

Jonain aamuna yllättää pakkanen,

pienet jääkiteet auton tuulilasissa ja isommat kadun lammikoissa.

 

Vasta sitten kaivan esiin pipon ja käsineet,

ja valmistaudun kohtaamaan talven.

 

 

Tässä tuntemattoman Tuulan aamuruno, juuri äsken vapaapäivän innoitamana rustattu. Viikonloppujen aamulenkit siirtyvät aina vain myöhäisempään ajankohtaan, kun haluan edes vähän päivänvaloa tietämme valaisemaan. Senna ei kai oikein voi ymmärtää, miksi mamma ei nouse sängystä, vaikka se kuinka yrittää tehdä selväksi, että on uusi aamu ja lenkin aika. Sennan sisäinen kello toimii näköjään tosi luotettavasti.

 

Tällä viikolla saimme Pilates-tunnilla uudet käsipainot, sellaiset kilonpainoiset. Siis pitihän niistä toki  maksaa, mutta nyt saimme ne ikiomiksi. Aluksi ne tuntuivat kevyiltä, kuin tyhjää olisi nostellut, mutta tunnin lopussa kyllä oli jo tuskainen hiki ihon pinnassa. Ja eilen kaksi päivää myöhemmin, vasen olkapää olikin jo melko kipeä. Ihmeellisintä tässä on se, että myös Tuomon vasen olkapää on kipeä, vaikka hän ei osallistuut ko. Pilates-tunnille eikä tietääkseni ole muuta kuin ohimennen vilkaissut ko. painoja...

 

Toissailtana oli taas Sennan TOKO-harkat. Siellä Sennan sisko Tiuhti oksenteli ja eilen sitten Sennakin oksensi kaksi kertaa. Taisi olla jotain tarttuvaa mahatautia, mutta tänään Senna on ollut aivan kunnossa ainakin tähän saakka.

 

Laitan tähän loppuun vielä päivän teemaan ja ajankohtaan sopivia kuvia tältä viikolta. Ensi kerralla julkaisen uusia kuvia meidän eläimistä.

 

Aronian lokakuiset lehdet

Jättimaksaruoho parhaimmillaan

Portinpieli on parhaat päivänsä tältä vuodelta nähnyt

Täsäpä työmaata vielä kerrassaan

Senna talonvahti

Tässä lisää työmaata

Sennukka

Piha alkaa näyttää vähän ankealta